Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Vesa Heikkinen Kuva: Otso Kaijaluoto (Kuvain)

Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja. Hän on tutkinut virka- ja säädöskieltä, lehtikieltä ja politiikan kieltä, kieleen liittyviä valta- ja ideologiakysymyksiä sekä ymmärtämistä ja kielitietoisuutta.

rss

15.3.2016 13.33
Vesa Heikkinen

Myllykirjeen paluu

Valtiovarainministeri Alexander Stubb sai postia Euroopan komissiosta.

Lehtitietojen mukaan kirjeessä moititaan Suomea huonosta taloudenhoidosta. Suomi on kuulemma rikkonut Euroopan unionin kasvu- ja vakaussopimuksessa määriteltyjä velka- ja alijäämäkriteereitä. Suomi voi joutua ”menettelyihin”, jos meno ei muutu.

Julkisessa keskustelussa kirjettä alettiin pian kutsua nootiksi ja myllykirjeeksi. Nämä sanat tuovat tuulahduksia menneiltä ajoilta. Ensin tulee mieleen Kekkonen, sitten Kekkonen. Ja seuraavaksi Kekkonen.

Presidentti Urho Kekkonen muistetaan monesta asiasta, ei vähiten terävästä kynästään. Hän käytti valtaansa myös kirjoittamalla kirjeitä. Satikutia saivat milloin lehtien päätoimittajat, milloin yritysjohtajat, milloin poliitikot. Tavalliselle kansalle Kekkonen postaili leikkisämmin.

Otava julkaisi Kekkosen kirjeitä vuonna 1976 kahdessa Kirjeitä myllystäni -kokoelmassa. Kirjan nimen on arveltu viittaavaan 1800-luvulla ilmestyneeseen ranskalaiseen novellikokoelmaan Kirjeitä myllyltäni, vaikka Kekkonen itse kiistikin yhteyden.

Kekkosesta alettiin kirjojen ilmestymisen jälkeen puhua myllärinä ja hänen kirjeistään myllykirjeinä. Hän itse tuki tällaista nimeämistä toisen kirjansa johdannossa. Kekkosen mukaan hänen myllynsä on ”pauhaava, ryskivä, jyskivä ja jauhava mylly”, josta kirjeet sinkoavat vastaanottajille.

Kekkosen kirjeissä on usein monitulkintaista ironiaa ja suoranaista pilkkaakin, toki myös leikillistä huumoria. Kirjoittaja itse kuitenkin korostaa puhuvansa ”totisinta totta”.

Kekkosen myllykirjeitä pro gradu -työssään tutkineen Teemu Laasasen mukaan mylläri Kekkonen asemoi itsensä poikkeuksetta vastapuolta ylemmälle tasolle:

”Argumentatiivisilta keinoiltaan kirjeet ovat usein kyseenalaisia. Niiden ilmaukset saattavat olla painostavia, epäsuoria, rikkoa hyvän argumentaation sääntöjä, ja niiden ironia kääntyy usein avoimeksi pilkaksi. Tällaisia keinoja käyttämällä Kekkonen pyrki vaientamaan poliittisen oppositionsa, mutta ohjailemaan myös oman linjansa takana seisovia toimijoita.”

Euroopan komissio on uusi Kekkonen, naureskeltiin Twitterissä. Totta toinen puoli? Kekkosen vallan lonkerot ulottuivat kaikkialle, ja moni sanoo samaa Euroopan unionista.

Mutta voiko komission lähettämää kirjettä hyvällä omallatunnolla kutsua myllykirjeeksi? Kielitoimiston sanakirjan mukaan voi, ainakin periaatteessa. Sanakirjassa myllykirje selitetään näin: ”arvovaltaiselta taholta tulevasta jyrkkäsävyisestä (moite-, ojennus)kirjeestä”.

Komission kirje on varmasti arvovaltaiselta taholta ja sisältää moittivaksi tulkittavissa olevaa tekstiä. Kirjeen sävy ei kuitenkaan mielestäni ole erityisen jyrkkä. Tästä voi jokainen muodostaa oman mielipiteensä. Englanninkielinen kirje nimittäin on julkaistu valtiovarainministeriön verkkosivuilla.

Kun pohtii kirjeen sävyä, herää kysymys, millaisia tarkoitusperiä niillä kielenkäyttäjillä oli, jotka nimesivät Stubbin saaman kirjeen myllykirjeeksi. Halusivatko he ehkä korostaa viestin merkittävyyttä ja painavuutta sekä tilanteen vakavuutta? Oliko tarkoitus jälleen kerran lisätä suomalaisten kriisitietoisuutta?

Mitä jos olisimmekin alkaneet kutsua kirjettä vaikkapa paimenkirjeeksi? Tulkintamme tilanteesta olisi ollut tyystin toinen. Piispa siinä lempeästi ohjaa papistoaan ja seurakuntaansa…

Hetkinen! Kyllähän kirjettä alettiin kutsua myös paimenkirjeeksi! Myöhemmän tutkimuksen tehtäväksi jää selvittää, ketkä oikein käyttivät ilmaisua paimenkirje ja ketkä taas ilmaisua myllykirje – ja missä mielessä.

Harakkamylly-sanalippu. Kuva: Suomen murteiden sana-arkisto.
Harakkamylly-sanalippu. Kuva: Kotuksen arkisto.


Euroopan komission kirje Alexander Stubbille 9.3.2016 (VM)
Teemu Laasanen 2005: Kekkosen myllykirjeet – perättömiä väitteitä ja lievähköä ironiaa. Suomen kielen pro gradu -tutkielma, Jyväskylän yliopisto.
Kielitoimiston sanakirja

Palaa otsikoihin | 3 puheenvuoroa | Keskustele

16.3.2016 0.25
Mylläri
Eri asiaa
Kekkosen myllykirjeet olivat vahvaa vaikuttamista ilman oikeudellista pohjaa. Ne perustuivat presidentin vahvaan asemaan ja vaikutusvaltaan, mutta oikeudellisesti ne olivat yksityiskirjeitä, joissa esitettiin mielipiteitä.

Komission kirje taas perustuu EU-oikeuteen, ja se on säännönmukaista vallankäyttöä. Vaikka valtiovarainministeriö yrittää muuta selittää, kirjeessä on selvä uhkaus (viittaus sanktioon): ”jotta menettelyjen käynnistämiseltä vältyttäisiin”. Jos komissiota ei totella, se voi EU-oikeuden nojalla ryhtyä toimiin, jotka pakottavat Suomen tottelemaan.

Siksi näiden rinnastaminen hämärtää paljon enemmän kuin havainnollistaa.
16.3.2016 12.19
Vaskilohi
Eri, mutta sama
Ovathan kirjeet yksityiskohdiltaan erilaisia, mutta kuitenkin tarpeeksi samanlaisia, että analogia tuntuu ihan luontevalta syistä, joita kirjoituksessa esitelläänkin. Arvolatausta on toki mukana, mutta kun sanaa käyttävänkin tarkoituksena on ollut kirjoittaa nasevasti ja myyvästi, on sen käyttökin helppo ymmärtää. Eihän yleinen kielenkäyttömmekään operoi juridisen eksaktisti. Kirjoittajan auktoriteettiin nojaavasta ojennuksesta on kyse kummassakin, perustuu se sitten kodifioituihin sopimuksiin tai ei.
6.9.2016 10.52
PeeWee
Kekkonen aina
Mylläri voisi kertoa, mikä oikeudellinen pohja Kekkosen "yksityisiltä" myllykirjeiltä puuttui, kun sen puuttuminen piti kerran mainita. Saisimme siten tämän lyhyen sisäpolitiikan kurssin päätökseen.

Huomaan ikäväkseni, että keskustelu kielestä saa aivan turhia ulottuvuuksia.