Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Vesa Heikkinen Kuva: Otso Kaijaluoto (Kuvain)

Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja. Hän on tutkinut virka- ja säädöskieltä, lehtikieltä ja politiikan kieltä, kieleen liittyviä valta- ja ideologiakysymyksiä sekä ymmärtämistä ja kielitietoisuutta.

rss

13.10.2011 11.45

Mokaa, jotta menestyt

Menestyttävä siis on!

Kansallisen mokapäivän manifesti on tämä: ”Suomi tarvitsee kulttuurin, joka kannustaa epäonnistumaan. Tarvitsemme ilmapiirin, joka tukee kansakuntamme riskinottajia.”

Ylen uutisen mukaan teemapäivän järjestäjät muistuttavat yrittämisen tärkeydestä: ”–  Suomessa tarvitaan seuraavien vuosien aikana kymmeniä tuhansia uusia yrityksiä ja yli 200 000 uutta työpaikkaa. Yritysten ja työpaikkojen luomista vaikeuttaa kuitenkin Suomeen pesiytynyt epäonnistumisen pelko ja riskinoton välttely.”

Epäonnistumiseen kannustavat muun muassa maailmalla menestyneet Nokian hallituksen puheenjohtaja, Angry Birds -pelin kehittelijä ja Suomen jääkiekkojoukkueen päävalmentaja. He kertovat tehneensä paljon virheitä tiellään menestykseen.

Hieno homma! Ei vain se, että arkityyliseksi arvioitu moka-sana saa paikkansa tällaisissa julkisissa teksteissä, vaan myös se, että erehtyminen lopultakin on ei vain inhimillistä vaan myös sallittua.

Toisaalta... Kirjoittuuko näihin teksteihin sittenkin ahdistava ajatus: Saat tehdä virheitä, mutta vain jos opit niistä? Mokailu on ok, kunhan se johtaa tai tähtää menestymiseen?

Ettei vain mokaamistakin alisteta tässä markkinavoimien palvelukseen.

Sellaiset sanat kuin moka, erehtyminen ja riskinotto näyttävät tässä yhteydessä kuuluvan siihen kielenkäyttöön, joka liittyy taloudellisen hyvän tavoitteluun ja Suomen menestymiseen maapallon markkinoilla.

Oikeassa elämässä suurin osa mokista lienee kuitenkin muita kuin menestymistarkoituksessa tehtyjä. Ei niistä osaa nauttia eikä oppia. Pitäisikö viettää myös päivää, jolloin mokaaminen on ihan muuten vaan hyväksyttävää ilman erityistä syytä tai suurta suunnitelmaa?


Palaa otsikoihin | 11 puheenvuoroa | Keskustele

13.10.2011 13.06
Epäonnistuja
Parodia käynyt mahdottomaksi
KANSALLINEN
EPÄONNI
STUMISEN
PÄIVÄ 13.10.
onnistui epäonnistumaan ainakin verkkosivustonsa rakentamisessa.

Kyse voisi olla vaikka parodiasta, jos Suomessa osattaisiin ja ymmärrettäisiin parodiaa. Mutta kun järjettömyys menee tarpeeksi pitkälle, sitä ei enää voi parodioida.

Oikeastihan tässä ei kannusteta epäonnistumaan vaan tekemään riskisijoituksia eli sijoittamaan rahaa ja työtä niin, että on hyvin mahdollista, että kaikki menee Kankkulan kaivoon. Tässähän taas ei ole laaman vertaakaan järkeä, jos ei ole riittävän isoa riittävän suuren onnistumisen mahdollisuutta. Sitä taas ei kehdata sanoa, koska silloin vedottaisiin avoimesti ahneuteen. Mutta sanoma jää nyt mielettömäksi.

Kenen etuja tällaiset kampanjat palvelevat? Järjestäjäluettelo on mielenkiintoinen. Siellä on joukko "entrepreneurship societyjä" yms. yhteisöjä, joiden luonne jää epäselväksi - eikä yhdelläkään ole suomenkielistä nimeä. Ehkä todellinen tarkoitus on lypsää Evalta, EK:lta, Sitralta ym. rahaa kampanjointiin. Silloinhan kampanjan vaikutuksilla ei ole väliä. Rahoittajat voivat ajatella, että komeasti edistettiin suomalaista yrittäjyyttä, ja tavikset taas voivat ihan luvan kanssa intoutua kertomaan mokistaan, vaikka ne nyt eivät kyllä oikeasti ketään kiinnosta ja joilla ei ole mitään tekemistä riskiyrittäjyyden kanssa.
13.10.2011 16.09
Urpu
Syö, jotta jaksat!
Minulle sanotaan usein, että syö, jotta jaksat. Siis "kirjoittuuko" tähän ajatus siitä, että yhteiskunnassa saa syödä ainoastaan, kunhan ateriointi tähtää jaksamiseen. Alistetaanko syöminen sellaisen ideologian palvelukseen, jonka mukaan ihmisen pitää aina vain jaksaa, olla jokin alati suorituskykyinen kone? Syöminen on ok, kunhan se tähtää jaksamiseen?

No, voi olla, että jonkun mielestä "kirjoittuu". (Tai pikemminkin joku voi pähkäillä mielessään näin.) Mutta kuka nyt luulisi, että syöminen jaksamistarkoituksessa sulkisi pois muunlaisen syömisen, esim. hengissäpysymis-, paranemis- tai herkuttelutarkoituksessa tapahtuvan.
13.10.2011 21.46
Vesa Heikkinen
Epäonnistuja, kiitos. Hyvä kysymys tietysti tuo, kenen etuja ajetaan. Saattaa tosin joidenkin mielestä mennä jo kielianalyysin ulkopuolelle :)

Urpu, kiitos, mutta en oikein käsittänyt, mitä tekemistä tällä syömisteemalla on blogimerkintäni aiheen kanssa.

Tuota kirjoittumista ei muuten ole tarpeen panna lainausmerkkeihin, ei ainakaan negatiivisesti arvottavassa mielessä. Uskon todella, että ihmisten sanomisiin ja kirjoittamisiin - teksteihin - kirjoittuu kaikenlaista: niistä siis on tulkittavissa monenlaisia sellaisiakin merkityksiä, joita kielenkäyttäjä ei ole sinne varta vasten tällännyt tai varsinaisesti tarkoittanut.

Tämä on oikeastaan tekstianalyysin ydinajatuksia: emme voi tietää kielenkäyttäjien intentioista tai tarkoituksista varmasti; sen sijaan voimme tietää hänen tekemistään valinnoista ja valitsematta jättämisistä ja arvioida, millaisia merkitysten tulkintoja ne tuottavat. Ja vielä: voimme analysoida hyvinkin tarkasti sitä, miten merkityksiä tuotetaan.

13.10.2011 23.53
Urpu
Mitä taaskin tarkoittanen?
Ajattelin vain, että, jos jossain tietyssä tilanteessa kehotetaan tekemään "sitä", jotta tapahtuisi "tätä", ei välttämättä tarkoiteta, etteikö "sitä" saisi tehdä muistakin syistä tai muissakin tilanteissa.

Mutta jos pysytään mokamanifesti-teemassa: Selvähän se, että mokaaminen tässä nimenomaisessa manifestissa "alistetaan markkinavoimien palvelukseen". Ei sen tajuaminen erityistä tekstianalyyttistä otetta edellyttäne. Se, että tässä nimenomaisessa yhteydessä kehotetaan mokaamaan menestymismielessä, ei ehkä silti tarkoita, etteikö mokailu olisi luvallista muissakin yhteyksissä.

En muuten itse pidä kauhean ahdistavana ajatuksena sitä, että virheistä voisi oppia; kuten vanha viisas sanonta kuuluu, erehtyminen on inhimillistä mutta toistuva virheiden tekeminen saatanallista.
14.10.2011 8.42
Vesa Heikkinen
Urpu, edellyttää tekstianalyyttistä otetta tai ei, lienee makuasia. Jonkinlaista analyyttisyysvajetta kuitenkin havaitsin teemapäivän uutisoinnissa, nettikeskusteluissa jne. Kuten aiemmin kirjoitin, tästä aineistosta tehtävä (kriittinen) tekstianalyysi voisi näyttää, miten temppu tehdään: miten tuontapaisia ideologisia merkityksiä kielenkäytössä tuotetaan. Minusta sellainen analyysi on monestakin syystä arvokasta.

Ja joo, virheistä voi oppia, ja moni oppiikin. Se on hyvä. Mutta pitääkö tämän inhimillisen oppimisprosessin voima alistaa (kansan)talouden tms. käyttöön? Ja ketkä kuuluvat siihen "Suomeen", josta nyt puhutaan?
15.10.2011 14.29
Urpu
Minusta nähden inhimillisen oppimisprosessin voima on hyvä asettaa kaiken ihmisen elämään liittyvän käyttöön. Eihän se ole sinulta pois, jos myös (kansan)talouden alan toimijat oppisivat virheistään. Oikeastaan, kun tarkemmin ajattelen, näinä aikoina olisi kaikkien kannalta vain kotiin päin, jos (kansan)taloudella menisi paremmin.
16.10.2011 9.53
Koskela
Epäonnistumisesta

Mutta eikös Suomessa ole onnistuttu epäonnistumisessa aika hyvin?

Koulut ovat homeessa, junat eivät kulje aikataulujen mukaan, vanhukset makaavat makuuhaavoissaan, luku- ja kirjoitustaito ohenee, talous kriisiytyy, terveyskeskuksista ei saa aikoja, kansa ryyppää itseään hengiltä, juuri joukko jää sairauseläkkeelle ennen eläkeikää.

16.10.2011 20.04
Erittelyä
Vähän tekstin erittelyä
Tekstianalyyttinen, analyyttisyysvaje, teemapäivä, kriittinen, tekstianalyysi, ideologinen, analyysi, oppimisprosessi.

Siinä sivistyssanaerittely yhdestä 11 lyhyen rivin viestistä. Olikohan yksikään sivistyssanoista tarpeellinen? Onko ideologinen hienompaa kuin aatteellinen (vai onko se vain lyömäsana, jolla mollataan _muiden_ aatteita), ja millaista onkaan oppiminen, joka ei ole prosessi?

Onko mahdotonta kirjoittaa suomen kielestä talonpojansuomeksi? Siis ilman, että joka lauseessa on vähintään yksi sivistyssana. Anteeksi, sivistyssana ei taida olla kelvollinen sana, pitää varmaan sanoa ksenoglosseemi.
16.10.2011 21.18
Vesa Heikkinen
Hyvä nimimerkki "Erittelyä".

Pääteltäisiinkö tästä yhdessä, että kirjoittaja on perin sivistynyt henkilö :)

Niin, ja eikös se "sivistyskin" ole sivistyssana?



16.10.2011 21.53
Urpu
Epäonnistumisesta
Suomessa epäonistumisessa on onnistuttu kiitettävästi, eikä erehdyksisä kukaan nauti eikä opi.

Blogisti Vesa Heikkinen tuntui hyväksyvän tämän (kyseli jopa päämärättömän mokailupäivän perään) mutta kritisoivan niitä, joiden mielestä mokista pitäisi myös ottaa opikseen ja siten jopa päästä elämässä eteenpäin.

Ylempänä olevassa vastauksessaan hän myös kysyy, ketkä kuuluvat siihen "Suomeen", josta nyt puhutaan. Urpumaisilla tekstianalyysitaidoillani mietin nyt, etteikö hän vain suhtautuisi näiden kyseisten "suomalaisten" joukkoon jotenkin syrjivästi!
16.10.2011 23.02
Erittelyä
Siis häh?
Vesa Heikkinen, suonet anteeksi, etten sano sinua hyväksi. Mieleeni on jäänyt Raamatusta kysymys, onko kukaan hyvä, paitsi Jumala yksin.

En ymmärrä, miksi "sivistys" olisi sivistyssana. Sellaiseksi sitä ei kansakoulussa eikä oppikoulussa sanottu, mutta opetetaanko Yliopistossa toisin?

Kirjoittajan sivistyneisyydestä en osaa päätellä mitään sivistyssanojen paljouden perusteella. Mitä sinä päättelit?