Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Vesa Heikkinen Kuva: Otso Kaijaluoto (Kuvain)

Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja. Hän on tutkinut virka- ja säädöskieltä, lehtikieltä ja politiikan kieltä, kieleen liittyviä valta- ja ideologiakysymyksiä sekä ymmärtämistä ja kielitietoisuutta.

rss

11.8.2016 11.21
Vesa Heikkinen

Minne lähtö menee, kun se menee vihkoon?

Sanontojen alkuperää on toisinaan vaikea saada selville.

Tuula Tenkasen purjehduspäivät näyttäisivät noudattavan samaa kaavaa: aina toinen lähtö menee nappiin ja toinen vihkoon.” Näin kertoo Yle Rion olympiapurjehduksista. ”Se meni ihan vihkoon”, kommentoi puolestaan uimari Matti Mattsson omaa kisasuoritustaan Iltalehden mukaan.

Tällaiset lausahdukset herättivät sosiaalisessa mediassa kysymyksiä: Mitä se vihkoon meneminen oikein on? Mistä ilmaus mennä vihkoon on peräisin?          

Kyselin asiaa muutamilta kielentutkijoilta. Osa kyllä tunnisti ilmauksen. Kun jokin menee vihkoon, se menee pieleen, mönkään, metsään – huonosti. Ei putkeen eikä nappiin.

Mennä vihkoon -sanonnan alkuperästä kenelläkään ei tuntunut olevan selvää käsitystä. Vihko on toki kaikille tuttu esine, mutta miten sinne menemisestä on tullut huonosti menemisen synonyymi? V-sana mikä v-sana?

Verkossa asiaa toki on spekuloitu jo aiemmin. Näyttäisi siltä, että vihkoon menemisestä puhutaan usein juuri urheiluyhteyksissä. Esimerkiksi peli tai ottelu voivat mennä vihkoon. Ehkä sanonta on saanut alkunsa näissä ympyröissä?

Tämäntapaisten sanontojen alkuperää voi olla mahdoton selvittää. Yhtä lähdettä ei useinkaan ole osoitettavissa.

Jaakko Anhava kirjoittaa Kielikellossa 2/2002 kiinnostavasti sanontojen elämästä. ”Kieleen tulee kaiken aikaa uusia sanontoja, ja vanhat tutut muuntuvat, halusimme tai emme”, summaa Anhava.

Kovin kiinnostavaa sanontojen alkuperän ja merkitysten pohtiminen toki on. Kannustakin nyt kaikkia miettimään, miksi suomalaisurheilijoiden suoritukset menevät juuri vihkoon. Täten siis talkoistan tämän ongelman ratkaisemisen kaikille Kotus-blogin lukijoille. Kommentoimaan mars-mars!

Jaakko Anhava: Sanontojen elämää (Kielikello 2/2002)
Vesa Heikkinen: Paikkoja auringossa (Yle, Radio 1, kielipakina 2007)
Tarja Riitta Heinonen: Tsunami vesilasissa – leikittelyä sanonnoilla (Kielikello 2/2013)

Koivun pahka. Kuva: Vesa Heikkinen.
Nyt päätä pahkaa miettimään! Kuva: Vesa Heikkinen.



Palaa otsikoihin | 12 puheenvuoroa | Keskustele

11.8.2016 11.36
Janne Kuusinen
Vihkotus
On kiehtovaa ajatella, että keskuudessamme yhä eläisi liikunnanopettaja tai valmentaja, joka olisi ensimmäisenä opastanut lapset liudentamaan näin luontevasti sen kaikkien tunteman, jo aikoja sitten saturaatiopisteen ja kriittisen kielimassan saavuttaneen v-sanamme.
11.8.2016 12.21
Heiskanen
Intti tai ehkä ei intti?
Monestihan tällaiset sanonnat tulevat intistä, mutta ehkä ei tällä kertaa?
11.8.2016 12.44
Laura R.
Veministin selitys
Olen taipuvainen uskomaan v-sana mikä v-sana -selitykseen, joka toimii monessa muussakin ilmauksessa: voi vattu, voihan video, voihan (kirkko)vene, vattumainen, voi vitsi. Veessä on voimaa, alkuvoimaa nääs!
11.8.2016 13.13
Timothée
Painukoon hän vihkoon?
V-sanan laimennettu muutos on todennäköisin selitys, olkoonkin että ei sitä kai kollokaatiossa "meni veehen" käytetä, kun merkitys on 'meni pieleen'. Vai olenko jäänyt kehityksen kelkasta?
11.8.2016 15.17
Ozzz-zz
Vanha "vihko"
Ei kai tässä vaan jotenkin ole takana vihko-sanan vanha merkitys 'kimppu, tukko, mytty', josta olisi aika selvä yhteys sanontaan "mennä myttyyn"? Eikö tuo "mennä vihkoon" ole missään murteessa käytössä?
15.8.2016 10.02
Silja Pirkola
"Vihko" suomen murteissa
Selvittelin, löytyisikö asiaan vastausta Suomen murteiden sana-arkistosta. Arkistossa on runsaasti tietoja vihko-sanasta 'kimpun' ja 'tukon' merkityksessä. Lehmille annettavia heinätukkoja ja esimerkiksi olki-, pellava- ja kukkakimppuja on suomen murteissa kutsuttu vihkoiksi. Lisäksi vihko-sanaa on käytetty niinestä tai tuohesta tehdystä pesimestä. Näissä merkityksissä vihko esiintyy eri alueilla, mutta erityisen runsaasti tietoja on Karjalasta. Myös 'paperista nidosta' merkitsevistä vihkoista on jonkin verran tietoja. Murrearkistossa ei kuitenkaan ole tietoja itse sanonnasta "mennä vihkoon".
15.8.2016 12.23
Vesa Heikkinen
Vihkoon menee edelleen...
Kiitos tähänastisista kommenteista! Niin v-selitys kuin murreselityskin tuntuvat mahdollisilta. Erityiskiitos Siljalle salapoliisityöstä murrearkistossa :)
15.8.2016 15.28
Erkki Lyytikäinen
Jospa ihan oikea vihko...
Jännää. Tässä vaiheessa, kun kukaan ei tiedä mitään, kannattaa avata suunsa tai vaieta iäksi.

1. Vihko 'kimpun' merkityksessä. Minäkin ajattelin tuota, mutta merkitys kuuluu auttamatta agraarisuomeen, ja tämä nykyinen pielikimppu on kai syntynyt ihan viime vuosina?

2. Vihko vitun eufemismina? Kaikkihan on mahdollista, mutta jokin hankaa vastaan. Ainakin rektio, eli sijamuodot. Jokin menee vituiksi tai vituille, harvoin jos koskaan vittuun. Luulisi, että sievistelymuoto noudattaisi alkuperäistä rakennetta.

3. Entäpä jos kyseessä on ihan oikea vihko? Semmoinen johon opettaja tai valmentaja kirjaa kaikki oppilaan tai valmennettavan tekemät virheet. Sitten päivän tai kauden päätteeksi pohditaan, miten homman voi hoitaa paremmin. "Kuule, Jarmo, mulla on täällä vihkossa aika paljon..." "Matti hei, tämä suoritus menee kyllä vihkoon." Useinhan asiat ovat sitä miltä ne näyttävät.
15.8.2016 16.06
Vesa Heikkinen
Meni vituraan?
Kiitos, Erkki! Huoletta voimme tässä spekuloida, kun mitään emme tiedä ;) Tulivat vielä mieleen myös vanhat kunnon vituraan (ja vituralleen) meneminen, jotka Kielitoimiston sanakirjakin tuntee, Nykäristä puhumattakaan. Etenkin tuo "mennä vituraan" (vinoon, hullusti) tuntuisi kiinnostavalta tässä yhteydessä...
16.8.2016 10.29
Timothée
Etymologia
Sen voisi vielä eksplisiittisesti todeta, että Häkkisen mukaan (minulla ei ole tässä SSA:ta eikä SKES:ää) sanan "vihko" alkuperäinen merkitys on juuri tuo 'kimppu', 'nippu', johon monet ovat jo viitanneet. Varhaisin esiintymä on "heinävihko", joka tavataan eräässä vuoden 1616 tekstissä, joka kertoi Jerusalemin hävityksestä.

Pieni kirjanen on luontevasti paperinippu, ja tässä merkityksessä "vihko" esiintyi Häkkisen mukaan ensi kerran Snellmanin Maamiehen Ystävässä vuonna 1845.
17.8.2016 12.29
Saara Heikkinen
Päin pusikkoa
Keskustelun luettuani muistin, että lapsuudessani kukkakimppua sanottiin kukkavihkoksi. Sehän on sama kuin puska, ja puska tarkoittaa myös pusikkoa. Siis menee päin pusikkoa, mietin pienessä päässäni.

Tosin myös tuo v-alkuisen sanan kiertoilmaus vaikuttaa varsin uskottavalta.
17.8.2016 13.43
Timo
tänään vihkoon - huomenna wilmaan.
Esikoiseni rehtori soitti minulle joulunalla ja esittäytymisen jälkeen totesi: "et ole sitten lukenut wilmaa!". Tietty vihkomerkintöjen kerääjänä otin asennon ja hädissäni avasin tuon nykyajan muikkarivälineen.

Hiljattain kuulin ihmissuhdeasiassa, että asia oli mennyt vihkoon.
Vihkoksi voi siis mennä muutenkin kuin urheilussa ja koulussa.
Kun kiroilu on ajatuskatkoa niin vihkomuotoilu on sivistelevää katkokävelyä.