Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Vesa Heikkinen Kuva: Otso Kaijaluoto (Kuvain)

Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja. Hän on tutkinut virka- ja säädöskieltä, lehtikieltä ja politiikan kieltä, kieleen liittyviä valta- ja ideologiakysymyksiä sekä ymmärtämistä ja kielitietoisuutta.

rss

12.10.2010 11.57

Miksi iloisesta kieliuutisesta tulee surulliseksi?

Omata-sana herätti Itäkeskuksen lukion vetoamaan.

Maanmainiossa kielenhuoltolehdessämme Kielikellossa on palsta Iloinen kieliuutinen. Tällä kertaa (Kielikello 3/2010) palstalla iloitaan siitä, että Itäkeskuksen lukiossa on kerätty allekirjoituksia vetoomukseen omata-sanan hyväksymistä vastaan.

Tässä pari valikoitua katkelmaa vetoomuksesta:

"Tämän vetoomuksen allekirjoittaneiden mielestä omata-verbiä ei pitäisi hyväksyä suomen yleiskieleen."

"Sana ei tuo mitään uutta kieleemme. Omata-sanan käyttäminen on suhteellisen uusi ilmiö, ja sen hyväksyminen kieleemme on liian aikaista, vaikka sen käyttö onkin yleistynyt."

Kielikello kiittelee Itäkeskuksen lukiota aktiivisuudesta "oman äidinkielen ilmaisuvarojen ylläpitämiseksi". Muuan masentunut lehden lukija kääntyi puoleeni ja ihmetteli, mitä ilmaisuvarojen ylläpitämistä jonkin sanan teilaaminen oikein on. Kenen omata-sanaa ei pitäisi hyväksyä, kun se on jo laajalti monien kielenkäyttäjien hyväksymä ja hyväksi havaitsema?

Kannattaako kielenhuollossa ja -ohjailussa taistella sellaisia tuulimyllyjä vastaan, joilla tuppaa olemaan ikiliikkujan sielu? (Enkä ole varma, mitä tuolla virkkeelläni tarkoitan. Kone kirjoitti minua.) Mutta surulliseksihan tämä episodi jostain syystä vetää. Sääliksi käy omata-rukkaa.      


Palaa otsikoihin | 11 puheenvuoroa | Keskustele

12.10.2010 13.37
Heidi K.
No niin
Ei kannata masentua, jos kielestä hieman jopa innostutaan. Ihan näin vakavasti eivät asiaa käsittääkseni ottaneet adressin nuoret kirjoittajatkaan.

Omaan käsityksen, että omaaminen voi ajoittain toimia aika näpsäkästi. Ei kuitenkaan haittaa sekään, että hieman makustelee omaamisen ominaislaatuja. Eikä käy sääliksi yhtään!

Tee vasta-adressi, allekirjoitan senkin. Pää pystyyn, Vesa, ehkä toivoa on vielä. ;)
12.10.2010 15.51
KSH
Kuka ja mikä
...se oikein hyväksyy sanat suomen yleiskieleen? Eikö se ole kaikkien meidän yhteistä asiaa kielen käyttäjinä, eikä hyväksynnässä noudateta minkäänlaista demokratiaakaan. Jos sanaa käytetään, se on suomen yleiskieltä, ollaan asiasta mitä mieltä tahansa esimerkiksi asianmukaisuuden, hyvän kielenkäytön tai minkä tahansa näkökulman kannalta. Ja samalla tavalla tässä kyllä kone kirjoitti minuakin...
12.10.2010 23.04
Jukka K. Korpela
Vähän myöhässä
Lukiolaisten aktiivisuudesta voisi ehkä ilahtua siksi, että nimien kerääminen pitää ainakin nuoret poissa internetistä ja kadulta. Vai pitääköhän. :-)

Tämäkin aktiivisuus kuitenkin rakentuu virheellisille käsityksille. On kielellisesti – aikamuotojen käytön kannalta – väärin sanoa ”ei pitäisi hyväksyä”, kun sana on jo vuosikymmenet sitten hyväksytty yleiskieleen.

Esimerkiksi Nykysuomen sanakirja, joka kuvaa lähinnä 1930-luvun kieltä ja 1940-luvun kielenhuoltolinjaa, selittää omata-sanaa pitkästi (yli puolen palstan verran) ilman moitteita, joita se muuten herkästi jakelee epäilyttäville sanoille. Ainoa tyyliä koskevakin huomautus on, että sanaa käytetään etupäässä kirjallisesti, mikä varmaan edelleen pitää paikkansa – omata-verbiä tarvitaan etenkin mutkikkaissa lauserakenteissa, jotka ovat ominaisia kirjakielelle, eivät puhekielelle tai kevyelle kirjoittelulle.

Tietysti on helppo esittää lauseita, joissa esiintyy omata-verbi ja jotka voisi muotoilla selvemmiksi niin, että niissä ei ole sitä. Tämä ei kuitenkaan todista mitään. Lauseiden raskaus syntyy niiden rakenteesta, ei yksittäisistä sanoista.
13.10.2010 11.30
Kanapee
Onhan tässä paljon iloista
Mielestäni kommentissa "Kiitos Itäkeskuksen lukiolle aktiivisuudesta oman äidinkielen ilmaisuvarojen kehittämiseksi" iloittiin siitä, että vaihtoehtoisia ilmaisutapoja yleensä mietitään ja niistä tiedetään! Olisi surullista, jos kirjoittajat eivät keksisi omata-verbille synonyymeja, vaan sanoisivat omaamisensa aina samalla tavalla.
13.10.2010 12.02
K. Ruohomäki
Omata
On totta, ettei Nykysuomen sanakirja mitenkään leimaa omata teonsanaa; käyttelihän sitä suvereenisti jo kirjailijamestari Taata Sillanpää: Itse päivä näytti kyllä kaikki hyvät puolet, mitä semmoinen kesäpäivä omata voi. Sen sijaan postmodernin kielenkäytön oppaat Kielitoimiston sanakirja ja Uusi kieliopas varoittavat sen paperinmakuisuudesta varsinkin omistusrakenteissa.
13.10.2010 17.06
Riitta Korhonen
Tuulimyllynsä kullakin
Monet kielen pienet yksityiskohdat ovat juuri sopivankokoisia erilaisiin kannanottoihin. Kaikki kielenkäyttäjät voivat niistä keskustella, niistä voi joko tykätä tai olla tykkäämättä. Ja useinhan kyseessä ovat (suuriakin) tunteita herättävät makuasiat. Myös asiaperusteet saattavat itse kultakin unohtua.

Uskoakseni kaikki koululaisetkin ovat kiinnostuneita kielestä. Jos koulua käyvillä riittää energioita tavanomaisen keskustelun lisäksi vielä (leikkimielisten) vetoomustenkin laadintaan, niin voimmehan me vanhat olla iloisia: epäilemättä tulevaisuudessakin keskustellaan kielestä – ja aina myös tunteella. Veikkaanpa, että myös teillä, Vesa ja puoleesi kääntynyt ”masentunut Kielikellon lukija”, on useampiakin ilmaustyyppejä tai sanoja, joista ette vain pidä ja joita olette jopa valmiita korjaamaan toisten teksteistä. Kai meissä kaikissa asuu pieni tuulimyllyjä vastaan taisteleva hahmo? Ehkä se ei ole ihan surullinenkaan asia.
13.10.2010 19.03
Vesa Heikkinen
Kiitos kaikille tähänastisesta. Varmasti meillä kaikilla on kielitajussamme ns. herkkiä kohtia ja mustia pisteitä. Ja monesti sitä itse kukin näkee punaista tekstejä lukiessaan, syystä tai kolmannesta.

Itse pyrin korjailemaan teksteistäni ja toistenkin teksteistä monenlaisia rakenteita, jotka mielestäni sumentavat sanontaa. Joka haluaa oikkuihini tutustua, voi lukea esimerkiksi kirjoja Kielen voima ja Hölynpölynimuri.

Toisaalta olen edelleen sitä mieltä, että kielessä ei ole mitään turhaa. Ja toisaalta...
13.10.2010 22.49
gnuu
Omauskriisi
No yhyy, kyllä pitää saada pikaista kriisiterapiaa nuorten kieliaktiivisuudesta masentuneille sedille ja tädeille! Luulivat kai voivansa omata kielensä rauhassa kuoliaaksi...

14.10.2010 21.27
Jukka K. Korpela
Postmodernia?
Minun on hyvin vaikea löytää mitään postmodernia Kielitoimiston sanakirjasta tai Uudesa kielenoppaasta. Enintään niitä voi sanoa varovaisen moderneiksi. Mutta ehkä postmodernismiin kuuluu, että asioita vain tulkitaan postmoderneiksi koska siltä tuntuu?

Joka tapauksessa siis ajatus siitä, että omata-verbiä ei saisi päästää suomen yleiskieleen, osuu harhaan. Kysehän on siitä, pitäisikö se karkottaa siitä. (En nyt puutu siihen, että mikään ajateltavissa oleva mahti ei _voi_ sitä enää karkottaa.)

Virallinen kielenhuolto ei ole karkottamassa vaan neuvoo, että _useimmiten_ sitä ei tarvita vaan sen voi korvata muilla ilmaisukeinoilla. Korvaaminen ei todellisuudessa useinkaan ole niin helppoa kuin ohjeiden yksinkertaiset esimerkit esittävät. Tyypillisestihän korvaaminen johtaa määritteen muuttamiseen sivulauseeksi, ja tästä seuraisi usein jo valmiiksi mutkikkaan virkkeen muuttuminen vielä mutkikkaammaksi – ja kenties sivulauseen tunkemiseen ihan sopimattomaan paikkaan kuten subjektin ja predikaatin väliin.

Koululaiset siis haluavat olla paavillisempia kuin paavi, enkä näe sellaisessa aktiivisuudessa mitään erityisen ilahduttavaa. Jos halutaan kauniisti sanoa, niin kyseinen nuorison innokkuus olisi paremman asian arvoinen.
18.10.2010 16.03
Eeva
Ensireaktioni oli samantapainen kuin Vesalla: onko tämä todellakin vetoomuksen arvoinen asia, eikö tuoreempaa tai tähdellisempää kieliasiaa löytyisi?

Sitten muistin törmänneeni karvoja nostattavaan omata-verbin käyttöön juuri nuorten omissa teksteissä. Omaaminen on yllättävän yleistä esimerkiksi foorumikirjoittelussa:

Omaan laajan mielikuvituksen.
Led-valoista omaan kyllä melko huonoja kokemuksia.
Omaan poikaystävän ja tällä hetkellä sitkeän flunssan.
Onko sitä heti aivoton jos omaa vaaleet hiukset?

Ja niin edelleen, Google paljastaa vastaavia esimerkkejä runsaasti. En toki ole ollenkaan sitä mieltä, että kaikkea vierasainesta tarvitsisi yrittää kitkeä kielenkäytöstä. Näissä tapauksissa omaaminen korvautuisi kuitenkin mielestäni hyvin helposti ja luontevasti suomalaisella omistusrakenteella tai joskus esimerkiksi adjektiivilla.

Nuoret näkevät oman ikäluokkansa kielenkäyttötottumukset lähempää kuin me tädit ja sedät. Vetoomus olisi kenties voinut olla yksityiskohtaisempi ja paremmin perusteltu, mutta ehkei sitä ihan aiheettomaksi voi sittenkään tuomita.
19.10.2010 14.07
KSH
Hei, Eeva!
Tee noista vaan ne sanaliput ja lisää seuraavan sanakirjan aineistoon. Noilla omaamisilla ei ole mitään tekemistä sen sanan kanssa, jota me fossiilit olemme äidinkieleemme kuuluvana oppineet kuka käyttämään ja kuka vierastamaan.