Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Vesa Heikkinen Kuva: Otso Kaijaluoto (Kuvain)

Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja. Hän on tutkinut virka- ja säädöskieltä, lehtikieltä ja politiikan kieltä, kieleen liittyviä valta- ja ideologiakysymyksiä sekä ymmärtämistä ja kielitietoisuutta.

rss

8.1.2015 16.01
Vesa Heikkinen

Metsuriseksuaali

Metsurit menivät, sana jäi.

Minä olen metsurin poika. Lähes metsuri siis itsekin.

Kiihdyinkin kovasti, kun kuulin toimittajan alkavan sauhuta metsuriseksuaaleista. Somessakin näistä kummajaisista on vaahdottu.

Ajattelin ensin, että tarkoitettiin metroseksuaaleja. Mutta ei, ei. Kyllä se oli metsuriseksuaali!

Lehtitietojen mukaan kyse on risupartaisista flanellipaitamiehistä, jotka viihtyvät ulkoilmassa. Jalassa pitää olla farkut, mielellään kivipestyt. Eikä haittaa, jos näyttää näyttelijältä. Lehtijuttujen kuvituksena näet on käytetty muun muassa Leonardo DiCaprion karvaista naamataulua.

Taitaakin olla Halivuutin villitystä koko metsuriseksuaali! Pintaliitoa! Mutta hällä väliä, kyllähän sana ja idea meille suomalaisillekin trendipelleille kelpaa.

Ja mikä ettei. Meillä ei enää oikeastaan ole metsureita siinä mielessä kuin esimerkiksi Pentti Haanpää heitä kuvaa. Nöyriä, nälkäisiä miehiä, jotka savotoivat, kumartuivat petäjien juurelle. Nälkäpalkalla. Hiki haisi, sylki lensi, veri maistui suussa.

Siitä kurimuksesta saattoi olla seksuaalisuus kaukana. Toisaalta tukkijätkät ovat kyllä suomalaisessakin filmikuvastossa usein komeita ja rivakoita ensirakastajia.

Ota näistä sitten selvä, näistä metsuriseksuaali-sanan nostattamista ajatuksista. Taidanpa kuitenkin antaa partani rehottaa, kuin joskus muinoin. Flanellipaita ja farkut kuuluvat jo muutenkin varustukseeni.

Tosiasiat on tunnustettava. Ehkä minusta ei ole metsuriksi. Jos metsuriseksuaaliksi kuitenkin.


Palaa otsikoihin | 6 puheenvuoroa | Keskustele

9.1.2015 10.12
Villiä
Vaahtoa
Jos jokaisesta uudesta sanasta noin villiintyy, niin taitaa elämä olla aika hurjaa.

Kyllä minä sen ymmärrän, että joku villiintyy näteistä tytöistä ja joku muu taas karvaisista miehistä, mutta että sanoista...
9.1.2015 10.53
Sananrakastaja
Oikealla alalla
Kun kieltä työkseen tutkiva ihminen villiintyy sanoista, hän on juuri oikeissa hommissa.
9.1.2015 20.27
Niinköhän
Villiä
Kuka tahansa voi villiintyä ihan kansakoulupohjaltakin. Tutkimuksen luulisin olevan jotain muuta.

Kielen seurantaan, kuten sanakirjojen ylläpitoon, kuuluisi sen kirjaaminen, mitä uusia sanoja kielessä käytetään ja miten, missä merkityksissä ja yhteyksissä. Omat tunteet kannattaisi pitää turvallisen välimatkan päässä. Omat mielipiteet ja tajunnanvirrat voi sitten kirjoittaa vaikka omaan päiväkirjaan tai kertoa kapakassa, jos joku jaksaa kuunnella.
9.1.2015 22.17
JuhaHuuhaa
The Lumberjack Song
Tässä yhteydessä ei sovi unohtaa Monty Pythonin sketsiä The Lumberjack Song.
1.2.2015 19.05
Esa R
Metsuri
Kyllä metsurin kyyti oli kylmää. Haastattelin kunnon metsurin poikaa (s.1940) Yläneellä tuossa hiljan. Poika: metsurilla oli hevonen, reki, tukit, peffan alla heinäsäkki ja housuissa eturauhassuojana kissankarvanahkaa. Siis, sic!, kissankarvaa, metsuri-Versacea suoraan kuusikosta. Cilicen muunnos tuo lienee keksintönä.
4.2.2015 1.00
...
Täälläkinkö tätä
Eikös tuo kaikenlaisten seksuaaliluokittelujen ja imagojen keksiminen ole jo vähän noloa...