Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Vesa Heikkinen Kuva: Otso Kaijaluoto (Kuvain)

Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja. Hän on tutkinut virka- ja säädöskieltä, lehtikieltä ja politiikan kieltä, kieleen liittyviä valta- ja ideologiakysymyksiä sekä ymmärtämistä ja kielitietoisuutta.

rss

15.3.2012 12.12

Maineikas vai hyvä?

Maine lienee kuitenkin eri asia kuin hyvyys tai huonous.
Radiossa puhuttiin yliopistojen maineesta. On nimittäin julkaistu lista, jossa esitellään maailman maineikkaimmat yliopistot. Helsingin yliopisto on nyt kuulemma pudonnut sadan maineikkaimman joukosta.

Mainejutun lopuksi toimittaja mainitsee jotain sellaista, että Helsingin yliopisto ei siis enää ole parhaiden yliopistojen joukossa. Sanat tuntuvat sekoittuvan samalla tavalla myös jutussa, joka on Ylen nettisivuilla.

Ensin puhutaan mainelistasta, joka on tehty haastattelujen perusteella. Sen jälkeen yliopiston kansleri pääsee ääneen. Hän korostaa, että yliopistoa kiinnostavat mainelistoja enemmän listaukset meriittien perusteella. Olennaista on siis, kuinka hyvin yliopisto suoriutuu tehtävistään ja millaisia ovat tieteelliset ansiot.

Maine varmaankin karttuu tieteellisen ja muun menestyksen myötä, mutta lopulta maine lienee kuitenkin eri asia kuin hyvyys. (Voihan olla pahamaineisiakin yliopistoja...)

Kanslerin selvistä sanoista huolimatta Ylen juttu päättyy puheeseen parhaudesta: ”Maailman parhaaksi yliopistoksi valittiin Harvardin yliopisto Yhdysvalloista.”

En ymmärrä, miksi maineikkuus halutaan väen väkisin vääntää hyvyydeksi. Miten niin maailman parhaaksi? Ja miten niin valittiin?

Onkohan kyse uutisen parantelusta. Kiva jos maine on hyvä, mutta vielä kiinnostavampaa on se, olemmeko parhaiden joukossa.


Palaa otsikoihin | 10 puheenvuoroa | Keskustele

16.3.2012 14.18
Erika
Reputedly good
Totta kai maine on eri asia kuin hyvyys tai huonous!

Hyvästä tai huonosta maineesta (hyvämaineisuudesta tai huonomaineisuudesta, tai jopa pahamaineisuudesta) voi kuitenkin tehdä yhden jos toisenkin päätelmään kohteen hyvyydestä tai huonoudesta juuri sillä elämänalalla, jolla kohde on saavuttanut mainetta.
19.3.2012 7.20
Laura Kataja
Maine
Puhumattakaan siitä vanhasta totuudesta jonka mukaan "kun kunnia menee niin maine kasvaa".

Ja vanhasta muistisäännöstä, jonka mukaan lauseessa "Alus uppoaa" 'alus' on alus ja 'uppoaa' on maine (siis subjekti ja predikaatti).
19.3.2012 13.05
Mainiva
Happamia, sanoi kettu
Listan kerrotaan perustuvan otantatutkimukseen, joka on tehty akateemisen maailman keskuudessa. Joten jos tulokset eivät miellytä, mitä tehdä?

Onkohan ihan sattumaa, että yliopisto suhtautuu listaan nyt kovin kriittisesti ja vähätellen, mutta aiemmin kun se oli listoilla, ei ainakaan julkisuudessa tainnut näkyä mitään sellaista.
19.3.2012 13.10
Vesa Heikkinen
Niin, happamuudesta en tiedä, mutta tässä oli päätarkoitus pohtia, miksi maine vaihtui toimittajien kielessä parhaudeksi.
19.3.2012 14.43
Erika
Jos jokin taho niittää mainetta omalla alallaan, voisi olettaa, että se tekee niin juuri siksi, että se suoriutuu muita paremmin kyseisellä alalla. Siis menestyy muita paremmin, on muita ansioituneempi. Siksi ei ole aivan tuulesta temmattua päätellä, että mitä maineikkaampi jollain alalla on, sen parempi on!

Miten sinä, Vesa Heikkinen, ymmärrät maineikkuuden, jos et niin, että omalla alallaan eniten mainetta niittänyt on suoriutunut alan muita toimijoita paremmin?
19.3.2012 15.11
Vesa Heikkinen
Mainelistaus perustuu käsittääkseni tällä kertaa siihen, mitä haastateltavat ovat ajatelleet (tai luulleet tietänsä) eri yliopistoista. Kyse lienee siis kärjistetysti ilmaisten mielipidemittauksesta. (Tosin en ole pystynyt perehtymään menetelmiin yksityiskohtaisemin.)

Ainakin osittain toisenlaisia lienevät listaukset, jotka perustuvat yliopistojen saavuttamiin tuloksiin yms. Näissä mittauksissa ei välttämättä haastatella ketään, vaan esimerkiksi lasketaan tieteellisten julkaisujen määriä ja arvioidaan niiden tasoa. Tai arvioidaan ja vertaillaan opetuksen laatua. Tai muiden tehtävien suorittamisen määrää ja laatua. Nämä laskelmat ja arviot eivät käsittääkseni ole tyypillisesti mielipiteisiin eivätkä mielikuviin perustuvia tuloksia.
19.3.2012 15.21
Erika
Jaa, tässä oli siis kyse siitä, että haastateltujen mielestä jotkut yliopistot olisivat parempia kuin muut.
19.3.2012 15.45
Vesa Heikkinen
Niin, kuten sanottua, olen käsitellyt asiaa tässä Ylen uutisoinnin kautta. Kansleri Niiniluoto asettaa uutistekstissä vastakkain "pelkästään maineeseen perustuvan" listan ja "rankingit, jotka perustuvat todellisiin suoritustietoihin".

Varmasti antamani lista-linkin takaa löytyy paljon tietoa myös niistä menetelmistä, joilla mainelistaukseen on päästy.
20.3.2012 22.59
Mainiva
Itse asiasta
Vesa Heikkinen, kysymys on juuri siitä, miksi pitää kysellä maineen ja hyvyyden eroa. Eikö se ole huomion kääntämistä pois pääasiasta eli siitä, että maineikkaimpien listalla ei ole enää yhtään suomalaista opinahjoa? Semanttiset selittelyt siitä, mitä maine on tai ei ole, ovat aika laiha lohdutus.

Jos Helsingin yliopiston putoamisen lisäksi haluaa jonkin asian nostaa esille, niin voisi ihmetellä, miksi Suomessa suurta suitsutusta ja läjäpäin raahaa saanut Aalto-yliopisto ei ole listalla.

Onhan se kolaus, kun ei kansainvälisellä kentällä ja muiden arvion mukaan olekaan niin hieno kuin kotimaassa luullaan. Jos tällä ei ole merkitystä, miksi selitellä mitään? Ja jos sillä on merkitystä, pitäisikö kysyä, mistä se johtuu, eikä jotain lehtien uutisoinnin sananvalintoja?
21.3.2012 7.51
Vesa Heikkinen
Tässä merkinnässäni pääasia oli tämä: miksi maine ja hyvyys sekoitetaan uutisionissa? Toisenlaisia kirjoituksia toisaalla.

Mainittakoon, että en ole sen enempää Helsingin yliopiston kuin minkään muunkaan yliopiston palkkalistoilla. Opiskellut olen Oulun yliopistossa.