Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Vesa Heikkinen Kuva: Otso Kaijaluoto (Kuvain)

Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja. Hän on tutkinut virka- ja säädöskieltä, lehtikieltä ja politiikan kieltä, kieleen liittyviä valta- ja ideologiakysymyksiä sekä ymmärtämistä ja kielitietoisuutta.

rss

18.12.2011 9.35

LUUKKU 18: Tarjolla tänään: kielitieteellinen väitöskirja!

...lukeminen kannattaa aina että...

Joulunaika on lukemisen juhlaa. Yksi seikkailee romaanimaailmoissa, toinen blogiavaruudessa, kolmas – kielitieteellisten väitöskirjojen todellisuudessa.

Otetaanpa esimerkiksi Aino Koiviston teos Sanomattakin selvää?

Ja, mutta ja että puheenvuoron lopussa. Koivisto tutkii, millaisia tehtäviä noilla ”pikkusanoilla” tällaisessa käytössä on: no en oo vielä suunnitellu että; mä teen vielä kaljanki niille ja.

Kirjoitetun kielen ja vallankin oikeakielisyyden näkökulmasta tällaiset valinnat saattavat näyttää keskeneräisiltä ja jopa virheellisiltä. Keskustelun osallistujien näkökulmasta ne eivät välttämättä ole keskeneräisiä. Pikemminkin ne palvelevat vuorovaikutusta.

Miten? Lue itse.


Palaa otsikoihin | 5 puheenvuoroa | Keskustele

18.12.2011 17.40
Lukija
Aika ristiriitaista
Jos mainostaa jotain kirjaa, kannattaisi yleensä kertoa jotain olennaista ja kiinnostavaa sen sisällöstä. Jos mainos loppuu kysymykseen ("Miten?"), kannattaisi kysymys korvata vastauksella - ja sen edeltä voisi suurimman osan jättää pois.

Kaikesta huolimatta vilkaisin kuitenkin väitöskirjan tiivistelmää. Näköjään suomenkieliselle rahvaalle kirjoitetaan eri tavalla kuin englantia ymmärtäville kollegoille:

"Lähtökohtana on, että keskustelupuheessa konjunktioita ei käytetä yksinomaan kielen rakenteita kytkevinä elementteinä - -"

"It argues that in spoken interaction, these conjunctions are not only used as linking elements - -"

Suomeksi siis on _lähtökohtana_ tietty asia, mutta englanniksi sitä perustellaan, jopa intetään. No, kerrankos sitä humanistisessa tutkimuksessa otetaan jokin lähtökohdaksi, kirjoitetaan muutama sata sivua ja sitten iloitaan, kun on todistettu se, mikä jo alussa oletettiin. Mutta tässä on ehkä kai kuitenkin kyse olennaisen asian huolimattomasta esittämisestä. Suomeksi kai sopii väitellä mutta ei väittää mitään!
18.12.2011 19.31
Vesa Heikkinen
Lukijalle: Niin, aika ristiriitaisena voi joku pitää sitäkin, että vaivautuu kommentoimaan, vieläpä pitkästi, mainosta, joka ei ole ollenkaan kiinnostava :)
18.12.2011 21.32
R
Minäkin olen kuullut, että lukeminen kannattaa aina ja

Vilkaisin itsekin väitöskirjaa mutta

Elikkä R-kioskin myyjä ei kyllä ikinä aloita repliikkiään virkkomatta ensi töikseen "elikkä", että

Aloin ensin epäillä transkriptioiden luotettavuutta mutta

varmaan turhaan, jotta

Ottiatuota
18.12.2011 23.00
Eero Heino
Höpöhöpö!
Lukijalle:

Kielteinen latauksesi on varsin vahva kun nimimerkkisi takaa luot tuollaista "poskaa". Heikkisen vastaus kirjoitukseesi osuu mielestäni nappiin.

Arvostelu on osa demokratiaa mutta siinäkin on pelisääntönsä: Tiedä mistä puhut äläkä tuomitse vastapeluriasi.

Ja naamiot pois. Hän joka puhuu vieraalla nimellä, ei ansaitse yhtään kuulijaa. Minusta.

Varmuuden välttämiseksi: En tunne Vesa Heikkistä.

Hyvää tuulta!
Eero Heino
12.1.2012 20.50
samooja
väitösten abstrahtit
Omankin väitökseni suomen ja englanninkieliset tiivistelmät eivät tarkoituksellisesti olleet toistensa käännöksiä.
Suomenkielisessä pyrin yleistajuisempaan tekstiin. (kuvittelin vastaavaani tuttujeni ja esim. mediaväen tarpeisiin) Englanniksi pyrin tarkempaan ja tekniseempäänkin tekstiin ajatellen (ulkomaalaisten) kolleegojeni tarpeita.

Myös kahden eri tiivistelmän kirjoittaminen antaa mahdollisuuden välittää enemmän tietoa niille jotka haluavat lukea molemmat versiot.