Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Vesa Heikkinen Kuva: Otso Kaijaluoto (Kuvain)

Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja. Hän on tutkinut virka- ja säädöskieltä, lehtikieltä ja politiikan kieltä, kieleen liittyviä valta- ja ideologiakysymyksiä sekä ymmärtämistä ja kielitietoisuutta.

rss

18.11.2010 15.39

Lukiolaisia erottaa "kotitausta"

Lukioiden välillä ei sittenkään eroja. Tai on sittenkin.

Hyvistä ja huonoista lukioista on puhuttu aina. Viime vuosina tätä puhetta on ryyditetty lukioiden paremmuusjärjestyslistauksilla Helsingin Sanomien toimesta/taholta/käsin.

Uuden tutkimuksen mukaan lukioiden välillä ei olisikaan eroja. Ei ainakaan, jos katsotaan "lukioiden toimintakulttuureja" esimerkiksi "äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksen osalta". Tutkimuksen mukaan ylioppilastutkinnon tulosten perusteella osoitetut erot (joita siis sittenkin on), "näyttävät syntyvän muulla tavoin".

Merkitseväksi osoittautuu "opiskelijoiden sosiaalinen tausta", myös sukupuoli. Tutkijoiden mukaan voi olettaa, että "kotitaustan antamalla tuella, arvostuksella ja toimintamalleilla on vaikutusta rankinglistoilla näkyvään menestykseen".

Mitenkähän tätä nyt yrittäisi ymmärtää selväsuomeksi? Ylioppilastutkintotuloksissa on osoitettu eroja lukioiden välille. Yleistäen: paremmin menestyvät yliopistojen vaikutuspiirissä olevat taajamalukiot; huonommin maaseutulukiot. Taajamalukiot eivät kuitenkaan eroa maaseutulukioista opetuskulttuureiltaan. Sen sijaan taajamalukiolaisten "kotitausta" on ilmeisesti useammin sellainen, että se auttaa parempiin tuloksiin yo-tutkinnossa.

Ääh. Liian monta muuttujaa meikäläiselle. Voisiko joku viisaampi selittää? Kertooko tutkimus jotain (uudenlaisesta) luokkayhteiskunnasta: kieli- ja tekstitietoisten yläluokasta ja kielestä/kielistä vähät välittävien alaluokasta?


Palaa otsikoihin | 4 puheenvuoroa | Keskustele

19.11.2010 14.38
Kairo
Isien opetukset
Isä luki mulle satuja. Opin opetukset ja itse lukemaan jo ennen koulua.

Isä sanoi: lue poika kirjoja. Ja minähän luin.

Naapurin Karin isä taas oli sitä, että mieltä, että

Mitä sä poika tollaisia kirjoja luet? Ne on humpuukia.

Se ei sitten lukenut. Kari ei ollut lukumiehiä.

Kun mä menin lukioon, niin Kari sanoi, että sen mielestä se oli turhaa hommaa. Se meni kirvesseppälinjalle.

Kun valmistuin yliopistosta Karilla oli autot ja talot. Mulla vaan opintolainaa eikä töitä.

Mitkä olivat isiemme opetukset?
19.11.2010 15.39
Sivusta seurannut
Muuttujat on monet
Lukioiden "paremmuutta" mitattaessa on tosiaan otettava huomioon todella monta muuttujaa.

Hyvä menestyminen äidinkielen kokeessa ei kerro juuri mitään lukion tehokkuudesta. Hyvin menestyvät etenkin ne lukiot, jotka voivat valita opiskelijoikseen yli yhdeksikön keskiarvon yläkoulussa saaneita.

Suurin urakka saatetaan tehdä niissä lukioissa, joihin tulevat sellaiset opiskelijat, jotka eivät ole päässeet ammattikouluun. Keskiarvo alle 6 ja motivaatio heikohko. Siinä sitä on ns. haastetta.

21.11.2010 0.25
Jukka K. Korpela
Miinustutkimusta?
Ennen puhuttiin nollatutkimuksesta, kun oli tutkimuksella saatu selville jotain kohtalaisen ilmeistä, kuten että koululaiset opiskelevat mieluummin ikkunallisessa kuin ikkunattomassa luokkahuoneessa (todellinen esimerkki). Pitäisiköhän puhua miinustutkimuksesta silloin, kun tuloksena ei ole itsestäänselvyyksiä vaan harhoja?

Tutkimuksessa, johon viitattiin, on selostuksen mukaan kysytty koululaisilta (tai uussuomeksi ”opiskelijoilta”) käsityksiä äidinkielen opetuksen tavoista ja menetelmistä. Mitähän sellaisella edes kuvitellaan saatavan selville? Selostuksen mukaan ilmeisesti se, mistä lukioiden erot johtuvat.

Todellisuudessa tulokset näyttivät ilmeisesti aika tasaista nollaa, eli kyselyllä ei saatu esille juuri mitään merkittäviä eroja. ”Vastausten perusteella lukioiden äidinkielen ja kirjallisuuden opetusmenetelmät osoittautuivat keskenään hyvin samanlaisiksi.” On sepitetty ajatus, että lukioiden erot johtuisivat opetusmenetelmien eroista, ja sitten keskitytään kumoamaan tämä itse sepitetty ajatus – kyseenalaisella metodilla, joka perustuu koululaisilta kyselemiseen.

Ja sitten tietysti oikein loikataan johtopäätöksiin ja selitetään erojen syyksi jotain sellaista, jota tutkimuksessa ei lainkaan käsitelty.

Ilmeisesti tutkimuksessa on ollut aksioomana, että oppimistulosten erot eivät missään tapauksessa voi johtua siitä, että opettajissa on eroa.

Lopuksi pitää kai huomauttaa siitä, että tutkimus koski vain äidinkielen opetusta. Jos ruvetaan siitä tekemään sellaisia päätelmiä kuin ”lukioiden välillä ei sittenkään [ole] eroja”, olisi kohtuullista mainita, että päättelijän mielestä vain äidinkielen opetuksella on merkitystä.
21.11.2010 8.58
Vesa Heikkinen
Joo, kiitos, varmasti opiskelijoilta kysymällä saadaan tietoa siitä, millaisia kokemuksia ja ajatuksia heillä on omasta opiskelustaan. Se voi olla hyvinkin arvokas näkökulma asiaan.

Niin ja kyllähän minä yritin tuossa blogimerkinnässäni tuoda esiin sitä, että nyt puhutaan äikästä. Ainakin tuossa toisessa kappaleessa.

Mutta varsinainen pointtini taisi tulla vasta viimeisessä virkkeessä, jos nyt pointista voi puhua. Jakaako kielitietoisuus kansaa kahtia? Mahdollisesti kyse on kielitietoisuusjatkumosta, mutta minkälainen jatkumo tästä muodostuu? Ja millaisella asennetutkimuksella tätä kannattaisi selvittää?