Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Vesa Heikkinen Kuva: Otso Kaijaluoto (Kuvain)

Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja. Hän on tutkinut virka- ja säädöskieltä, lehtikieltä ja politiikan kieltä, kieleen liittyviä valta- ja ideologiakysymyksiä sekä ymmärtämistä ja kielitietoisuutta.

rss

24.6.2015 13.07
Vesa Heikkinen

Lasse on poissa

Suruviesti yllätti. Lasse Koskela on kuollut.

Yllätti, vaikka lähdön läheisyys on ollut tiedossa. Viimeksi muutama viikko sitten juttelimme pitkään puhelimessa. Lasse kertoi olevansa Terhokodissa. Saattohoidossa.

Perkele, arveltiin yhdessä. Tätä elämää.

Pitkä keskustelu, josta en nyt paljon muista. Kummallista. Lasse sanoi, että tämä on tällainen parempi päivä. Huonoina päivinä ei keskustelu onnistu.

Lasse se oli, joka silloin soitti. Ihmetteli pientä yksityiskohtaa blogissa. Miksi blogitekstin ingressissä mainitaan kirjoittajan nimi, pidetäänkö lukijaa ihan tyhmänä. Yritin selitellä, että tässä on vähän teknistä säätöä: sama ingressi nousee myös Kotuksen etusivulle, jossa nimi on oltava.

Sellainen Lasse oli. Tekstissä ja sanassa kiinni. Tarkka. Ajatteli vastaanottajaa, tulkitsijaa, tulkintaa. No joo, myös nopeat autot, kauniit naiset ja hyvä musiikki kelpasivat Lasselle, niin ja tango. Ikuinen pikkupoika, velikulta.

Lassella oli tutkiva mieli ja kirjailijan ajatus. Usein hän pani ranttaliksi, syystä. Väitti olevansa vittumainen mies, saattoi ollakin. Varsinkin niille, jotka vittuilivat viattomille. Ennen kaikkea Lasse oli sydämellinen ihminen, niin sydämellinen kuin nyt pohjoishämäläinen voi olla. Aika usein hänen oli vaikea peitellä tätä perusolemustaan, vaikka kovasti sitä yrittikin ironian ja sarkasmin avuin tehdä.

En aio luetella Lassen työansioita tässä. Niitä on paljon.

Kun kehittelin ajatusta Kotus-blogista, mielessäni oli alusta alkaen pyytää Lassea kirjoittajaksi. Minusta Lasse oli synnynnäinen bloggaaja.

Välillä Lassen blogeista tuprutti lunta kotukseen, mutta koskaan en katunut. Teksteistä tuli pian erittäin suosittuja. Niistä taitettiin peistä muuallakin kuin blogisivuilla. Kun Lasse piti välillä taukoja kirjoittamisessa, minulta kyseltiin, eikö Koskela enää kirjoita. Kyselijöiden joukossa taisi olla niitäkin, jotka saivat Lassen teksteistä känkkäränkkäkohtauksia.

Niin paljon olen sinun takiasi joutunut kärsimään, nauroin Lasselle kerran blogeista puhuessamme. Juuri noita sanoja Lasse toisinaan tarjoili minulle, kun otti Hiidenkiven päätoimittajana vastaan vihaisia palautteita Päivystävän tekstintutkijan jutuistani.

Hiidenkivi-aikoina iskimme paitsi tarinaa myös Wilsonia kenttään Castronauttien lentopallopeleissä. Rynnätään! Siirtäkää Veikkoa! Mennäänkö jo Kettuun! Monen harmaan päiväni pelastus olivat Lassen, kapteenimme, Tiedoitukset sähköpostissa.

Lassen viimeinen blogimerkintä Kotus-blogissa julkaistiin 5. toukokuuta. Lassen kielisilmä oli taas hämmästynyt erinäisiä ilmaisuja. Välillä asiat ovat teksteissä kuin huolimattoman halot, Lasse sivalteli.

Maaliskuussa 2014 Lasse kirjoitti blogiin tekstin Lyhyt epikriisi. Juttu alkaa näin: 58 v. helsinkiläinen mies, tulee hoitoon jouduttuaan kirjoittamaan Kotus-blogiin. Yleistila hyvä, kotoisin Pohjois-Hämeestä. Puhelias, parta harmaantunut. Ylilyhyt svaavokaali vastaten Kettusen murrekarttaa Pohjois-Hämeen osalta. Ällä Kettusesta vähän poiketen lievästi koronaalistunut, liudentumisesta ei merkkejä. Ärrä ennen etistä dentaaliklusiilia, puolivokaalia ja etuvokaalia yksitäryinen, mikä sopii vähän Tamperetta venyttäen myös pohjoishämäläiseen statukseen eikä siis irratiivista.

Ja sitä rataa. Taattua lassea, tuttua koskelaa.

Lasse. Perkele. Nyt blogisi arkistoidaan.

Turha sanoakaan, että jään kaipaamaan. Kaikki jätkät (vast.) jäävät.

Lisää passeja, uusiin ryntäämisiin. Ehkä kerran vielä Ketussa kohdataan.

Lasse Koskelan blogimerkinnät Kotuksen blogiarkistossa

Lyhyt epikriisi (31.3.2014)


Palaa otsikoihin | 12 puheenvuoroa | Keskustele

24.6.2015 14.54
jätkä (vast.) (evp.)
kiitos
Kiitos blogista. Mitäpä tässä muuta.
24.6.2015 15.28
Koskelan fani
Kiitos
Kiitos blogista. Kiitos Lasse. Jään kaipaamaan.
24.6.2015 23.30
Tuija
Jään kaipaamaan
Kiitos blogista. Kiitos Lasselle lassena olemisesta. Jään kaipaamaan.
24.6.2015 23.36
c
Kiitos
Kiitos kauniista ja Lasselle sopivasta jutusta. Kiitos Lasse.
25.6.2015 11.04
Satu Henttonen
R.I.P.
Kiitos hienosta muistokirjoituksesta. Lasse oli opiskelutoverini. Tapasimme viime vuosina harvoin, mutta Lasse oli aina yhtä iloinen tavatessamme. Voi, miten tulin surulliseksi Lassen poismenosta. Vuoden 1974 tutor-ryhmämme on vähentynyt jo monella, kun taivaallinen lukupiiri on kutsunut.
25.6.2015 20.33
Anneli Kauppinen
Lassen kanssa
Voi, pala tuli kurkkuun, kuin muistelin yhteistä puurtamistamme WSOY:n äidinkielen oppimateriaalin parissa 1990-luvulla.
Kun työ ei tahtonut edetä ja tunnelma oli tekijäryhmässä ankea, Lasse lohkaisi jotakin sellaista, että "lyyrisesti ilmaisten" töitä on tehty "p--e ruvella". Seesteisempimä hetkinä sitten herkisteltiin.

Viime tammikuussa Lasse kirjoitti minulle mm.: "- - Heikonpuoleinen tämä vointi on. Mutta elän päivän kerrallaan (niin kuin itse asiassa kaikki muutkin), - -"
Niinhän se on. Oli hienoa että tiemme kohtasivat.
26.6.2015 1.05
Raija Lehtinen
Kaipaamaan jäävät
jätkien lisäksi eukotkin, mm. entinen työtoveri YTL:stä ja yliopistolta. Harmittaa ja surettaa niin!
27.6.2015 0.23
Anne Koskela
Veljeni Leijonamieli
Vesa, kiitos kirjoituksestasi. Juuri tuollainen Lasse oli. Aika velikulta.
3.7.2015 14.21
Murhemieli
Surullista
Surullinen uutinen, jonka huomasin vasta tänään. Lasse Koskela kuului siihen joukkoon, joka minuakin johdatteli suomen kielen lukuisilla poluilla. Ikinä en häntä tavannut, mutta kirjoituksista tuli aina jotain ajateltavaa ja oivallettavaa.
6.7.2015 20.27
Kaija Parko
Lasse. Lasse liten...
Yritin siteerata Lasselle Linnaa: "Meitillä on vaan tämä kärsimys" jne. Muistin väärin, Lasse korjasi heti!
Semmoinen mies.
8.7.2015 13.51
Laura Kataja
RIP
Toivon mukaan on nyt päässyt autuaammille kielimaille. Tältä palstalta muistan, melkein keskustelujakin kävimme. Terävä kynänkäyttäjä on poissa.
3.8.2015 9.37
Minna P.
Kuulostaa ihan Lasselta
Tutustuin Lasseen, kun teimme Kielipuolen päiväkirja -ohjelmaa Ylelle. Vesan tiivistys osuu ytimeen: "Ennen kaikkea Lasse oli sydämellinen ihminen, niin sydämellinen kuin nyt pohjoishämäläinen voi olla. Aika usein hänen oli vaikea peitellä tätä perusolemustaan, vaikka kovasti sitä yrittikin ironian ja sarkasmin avuin tehdä."