Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Vesa Heikkinen Kuva: Otso Kaijaluoto (Kuvain)

Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja. Hän on tutkinut virka- ja säädöskieltä, lehtikieltä ja politiikan kieltä, kieleen liittyviä valta- ja ideologiakysymyksiä sekä ymmärtämistä ja kielitietoisuutta.

rss

20.1.2010 18.17

Kyllä mediakritiikkiä, ei parjaamista

Mistä näitä merkityksiä oikein tulee?

Hohhoijaa... Tämänpäiväisen uutisen mukaan Kaarina Hazard pyytää anteeksi Halme-kolumninsa aiheuttamaa mielipahaa.

Siteeraan nyt Helsingin Sanomia, jonka lähteenä lienee Iltalehti:

"Hazard itse sanoo, että hänen kolumnissaan oli kyse mediakritiikistä, ei edesmenneen Tony Halmeen parjaamisesta."

En ota kantaa Hazardin kolumniin. Sen sijaan ihmettelen yleisemmin, onko mahdollista, että jossakin tekstissä voi olla kyse JOKO tästä TAI tuosta. Siis: kenellä on oikeus tekstin OIKEISIIN merkityksiin, kirjoittajalla, lukijoilla?

Kyllähän tässä nyt tietysti olisi analyysin paikka: Millaisia valintoja tekstin kirjoittaja on tehnyt?  Millainen kokonaisuus näistä valinnoista muodostuu? Millaisena tekstilajina kirjoitus näyttäytyy? Mitkä tällaisen lajin käytännöt yleensä ovat? Miten tämä vaikuttaa niihin tulkintoihin, joita tekstissä näkyvien kielellisten valintojen perusteella on tehtävissä? Mikä on tekstin suhde muihin teksteihin? Jne.

Yksittäisen tekstin monipuolinen analysointi on tarkkuutta ja vaivaa vaativa tehtävä. Tekstianalyysi on eri asia kuin tekstin referointi tai kommentointi tai merkitysten arvelu. Tekstianalyysissa ei pysytellä (toisin kuin on esitetty) tekstin pintatasolla, päinvastoin: pinnasta pureudutaan luihin ja ytimiin.

Ja mikähän tämän tekstini tarkoitus olikaan...

Niin, onko julkisen sanan neuvosto oikea paikka tekstien moniulotteisten ja -tasoisten merkitysten analysointiin?


Palaa otsikoihin | 3 puheenvuoroa | Keskustele

20.1.2010 18.39
Kaija Parko
Siis opetusta!
Niinpä. Todistat Vesa kauniisti, miksi lukioissa on syytä opettaa aivan tosissaan taitoja, joita tekstitaidoiksi kutsutaan. Kysehän on lukemisen taidosta. Sitä todella tarvitaan tässä tekstien viidakossa, että edes hiukankin oikeaa osuneesta merkityksestä saisi kiinni. Tuskin tässä kertoja -käsitteen lukitseminen auttaa. Menikö muuten viiva oikein?
20.1.2010 20.04
Merkki ei mennyt oikein. Pekka-eno tai kertoja-käsite. Ei: Pekka -eno tai kertoja -käsite.
21.1.2010 20.03
KSH
Meni oikein
Sehän on kieliyhteisö, joka sen oikeellisuuden päättää. Oikein/väärin -problematiikan voi toki liittää myös vaikkapa ylioppilastutkintoon, jolloin ei enää kieliyhteisön mielipiteellä ole merkitystä.