Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Vesa Heikkinen Kuva: Otso Kaijaluoto (Kuvain)

Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja. Hän on tutkinut virka- ja säädöskieltä, lehtikieltä ja politiikan kieltä, kieleen liittyviä valta- ja ideologiakysymyksiä sekä ymmärtämistä ja kielitietoisuutta.

rss

25.3.2011 9.31

Kun katuvalo palaa Inarin Metsätiellä

...kutsutaan paikalle palokunta!

Inarissa paloi katuvalo. Sanomalehti Lapin Kansa oli kärppänä paikalla ja teki tästä harvinaisesta tapahtumasta uutisen.

Kyllähän meille on kerrottu, että Lapissa ei juuri ole varaa katuvaloja poltella. Niin ja eihän siellä toisaalta niitä katujakaan... Keinoja vaan, joilla jätkät jutaa...

Jotta uutinen olisi uutinen, katuvalo paloi tällä kertaa roihuten, oli siis ilmiliekeissä. Hassua tämä suomen kieli, ks. vaikka Haluatteko kuoria.

Katuvalo voi palaa normaalisti, jolloin porotkin näkevät nulkkasta ongelmitta. Mutta toisaalta katuvalo voi palaa myös ilmiliekeissä, jolloin palokunta tulee sammuttamaan, ei polttamaan. Joskus palohenkilön työ on varmasti kuin jäitä polttelisi.

Kun lamppu palaa, se sammuu, mutta ei kuitenkaan liiallisen alkoholinkäytön seurauksena. Tai sitten lamppu vaan palaa ja palaa: hehkuu, kytee, käryää, liekehtii, leimuaa, loimuaa, roihuaa, hiiltyy (ks. Nykysuomen sanakirja).

Kun ihminen palaa, hän tulee takaisin tai hyytyy henkisesti. Joskus poroksikin, jos sattuu tulipalo. Tahko Pihkala paloi kolmospesälle juostessaan. Anneli Jäätteenmäki paloi ei-toden puhumisesta.

Hänen tahtonsa paloi taivaisiin. (Leino) Mutta istu ja pala! Kyllä sinun opetan tästedes käyttelemään onneksesi toisen sylttyhousuja. (Kivi)


Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa | Keskustele

Ei kommentteja