Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Vesa Heikkinen Kuva: Otso Kaijaluoto (Kuvain)

Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja. Hän on tutkinut virka- ja säädöskieltä, lehtikieltä ja politiikan kieltä, kieleen liittyviä valta- ja ideologiakysymyksiä sekä ymmärtämistä ja kielitietoisuutta.

rss

17.1.2012 12.53

”Kiitos, Matti!”

Jyrki Martikainen ehdotti aihetta.

Jyrki Martikainen on kiinnittänyt huomiota kiittelyyn ja puhutteluun. Tässä hänen viestinsä:

Jokainen tietää, miten tungettelevalta ja jopa lapselliselta tuntuu, kun tuiki tuntematon puhelinmyyjä puhuttelee rempseästi nimeltä: ”Kuule, Jyrki, nyt minulla olisi sinulle ohittamaton tarjous." Vähemmän häiritsevää, mutta silti epäluontevaa nimeltä puhuttelua harrastetaan myös sähköposteissa.

Myös radion uutistenlukijat ovat äityneet kiittelemään meteorologia, kun hän on uutisten päätteeksi kertonut säätilasta: ”Kiitos, Matti.” Vastaavasti television uutistoimittajat kiittävät kirjeenvaihtajia ja kenttätoimittajia nimeltä, kun nämä ovat esittäneet suoran raporttinsa. Jo pelkkä kiittäminen tuntuu teennäiseltä ja tarpeettomalta, saati sitten nimeltä kiittäminen.

Ei tarvitse katsoa montakaan BBC:n tai CNN:n uutislähetystä, kun huomaa, mistä moinen epäsuomalainen maneeri lienee matkittu. Eihän kukaan kutsu lähimmäisiäänkään ihan turhan takia nimeltä, joten mitä tarkoitusta ”kiitos, Matti” -teatterin esittäminen oikein palvelee?

Ei ainakaan suomalaisen puhekulttuurin kirjoittamattomia sääntöjä. Uutis- ja muista lähetyksistä voidaan tehdä entistä tuttavallisempia ja vapaamuotoisempia muillakin keinoilla.


Palaa otsikoihin | 15 puheenvuoroa | Keskustele

17.1.2012 15.00
Riikka
Myös kansainvälisen autokouluketjun toimistohenkilökunta on koulutettu puhuttelemaan kokelaita etunimellä. Onneksi ajo-opettajat eivät sentään pelleille moisesti.
17.1.2012 17.58
Ulla
Epäilenpä, että tämä (etu)nimien hokeminen sai alkunsa Valittujen Palojen markkinointikirjeistä jo joskus 1970- tai 1980-luvulla. Silloin tuli mahdolliseksi tulostaa myyntikirjeet niin että nimeä pystyi vaihtamaan, ja sitä sitten totisesti hoettiin monessa kohdassa viestiä. Amerikasta siihen on oppi aikanaan haettu.

Nimellä puhutteleminen on kyllä hyvin yleistä monessa muussakin kielessä kuin englannissa, ja nimien poisjättäminen kuulostaa niissä tylyltä. Ihmetellä voi, miten ihmiset omaksuvat kertasieppauksellakin nimiä toisteltavakseen.

Meillä nimeä käytetään vain kun on erityisesti kiinnitettävä puhuteltavan huomiota. Puhelinmyyjän tuttavallisuus ärsyttää todella, koska uhriparka uskoo usein puhuvansa jonkun unohtamansa tuttavan kanssa, kunnes totuus paljastuu. Voi kun esittelisivät ensin kunnolla itsensä, niin ei aikaa haaskautuisi turhaan jaaritteluun ja asiakas voisi sanoa heti, ettei kannata vaivautua! Mutta sitä kai tällä menettelyllä juuri kierretäänkin.
17.1.2012 20.08
Ari Petteri
Minusta tuntuisi suorastaan töykeältä, jos uutistenlukija ei kiittäisi lopuksi esim. ulkomaankirjeenvaihtajaa. "Kiitos, Matti" on paitsi rennon kollegiaalisuuden osoitus myös merkki katsojalle: nyt siirrytään toiseen asiaan (tai ainakin puhuja vaihtuu). Etunimen käyttö ei tällöin häiritse, sillä saman kanavan uutistoimittajien ja meteorologien voi olettaa tuntevan toisensa.

Itseäni en kuitenkaan haluaisi puhuteltavan etunimellä, jos en tunne puhujaa henkilökohtaisesti. Oma ajo-opettajani oli ärsyttävä tapaus: hän puhutteli minua niin, että käytti yleensä molempia etunimiäni. Nimieni välillä ei ole yhdysmerkkejä, joten käytäntö tuntui todella oudolta ja tungettelevalta. (En tuntenut opettajaa entuudestaan, mutta hän tietysti näki koko nimeni papereistaan.) Kiitti vaan sinulle, Paavo!
17.1.2012 20.44
Urpo
No, jos "kiitos, Matti" onkin teatteria eikä kohtelias tapa puhutella toista ihmistä, niin kai se palvelee juuri uutis- ja muiden lähtetysten tuttavallisemmaksi tekemisen päämäärää.

Minusta pitäisi pikemminkin kysyä, mitä tarkoitusta uutis- ja muiden lähtetysten tuttavallistaminen ja vapaamuotoistaminen ylipäänsä palvelee?
18.1.2012 12.03
Niina
Olen samaa mieltä muutaman edellisen kommentoijan kanssa, etten halua lähes ventovieraiden puhuttelevan minua etunimellä. Sellanen vanhanaikanen "rouva/neiti/herra Virtanen" -tyyppinen puhuttelu voisi olla ihan paikallaan monessa tilanteessa;) Tai edes etu- ja sukunimen käyttö – pelkkä etunimi kuulostaa joskus tosi tungettelevalta ja aivan liian tuttavalliselta.
18.1.2012 13.35
Jyrki M.
Mitenkähän töykeästi uutislähetyksiä on viety sitten joskus ennen, kun ei vielä harrastettu tällaista nimeltäkiittämisteatteria? Kiittäminen on toki kohteliasta, mutta kuinka moni meistä kiittää työtoveriaan joka kerta nimeltä mainiten? Täytyy olla jokin erityinen tilanne, että nimen mainitseminen olisi tarpeen.

Uutistoimittaja ja meteorologi tuntevat toki toisensa, mutta katsojat tai kuuntelijat eivät tunne heitä kumpaakaan. Näin ollen tulee hieman ulkopuolinen tunne, että toimittaja ja meteorologi juttelisivat vain keskenään. Meteorologi kun ei ole kuuntelijoille tai katselijoille pelkkä "Matti", vaan tässä tapauksessa Matti Huutonen.

Teatraalista surkuhupaisuutta lisää se, että meteorologiparan on kohteliaisuudesta vastattava "kiitos". Jos olisin meteorologin housuissa, vastaisin joskus dramaattisesti "eipä kestä".

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Esimerkiksi Ylen viimetorstaisessa vaalitentissä avustaneet lukiolaisjuontajat muistivat joka ikisen kerran kiittää toimittaja Jan Anderssonia kauniisti "kiitos, Jan", kun saivat puheenvuoron. Lopulta alkoi tuntua siltä, että nimeltä kiittäminen sopisi paremmin sketseihin kuin tositilanteisiin.
18.1.2012 15.53
Laura Kataja
Nimeltä kutsuminen
Erityisen ärsyttäväähän tuo on silloin kun se nimi menee väärin. Kuten Ari Petterin mainitsemassa tapauksessa tai silloin kun nimi poimitaan jostakin tietokannasta ja puhutellaan Hulda Mariaa Huldaksi, vaikka hän ehdottomasti haluaa olla Maria...
18.1.2012 17.54
Ari Petteri
Olen hieman eri mieltä Jyrki M:n kanssa. Samat uutistoimittajat ja meteorogit näkyvät televisiossa jopa vuosikymmeniä, joten heistä tavallaan todella tulee katsojan tuttuja. Maikkarin suositut ex-uutisankkurit "Upi" ja "Leena" ovat tästä hyvä esimerkki. Jos uutistenlukijoina olisi joka viikko uudet ihmiset, heidän puhutteleminen pelkillä etunimillä (jopa lempinimillä) ei varmaankaan tuntuisi yhtä luontevalta.

Perinteisesti Suomea on toki pidetty niin sanottuna "no name" -kulttuurina, jossa puhekumppanin nimeä ei lausuta tarpeettomasti. Tähän näyttäisi olevan tulossa muutos, sillä puhekulttuurimme on jo muutenkin lipunut angloamerikkalaiseen suuntaan. Esimerkiksi paljon viljelty käsitys tuppisuusuomalaisesta tuntuu nykyisin lähinnä viihdyttävältä fiktiolta.

Suomen kieli muuttuu ajan myötä, miksei siis myös kansallinen puhekulttuuri. Onneksi tällaiset muutokset tapahtuvat varsin hitaasti, niin että kummallisiinkin maneereihin ehtii tottua. Ja voihan muutosta aina vastustaa vaikka toteamalla puhelinmyyjälle, että "Minua et, kuule, puhuttele tuohon tapaan".
18.1.2012 23.23
Herra X
Epäsuomalaistako?
Sukunimien käyttö on lähinnä vierasta vaikutusta; sukunimet tulivat aikoinaan käyttöön lähinnä vierasta valtaa edustavien viranomaisten vaatimuksesta. Kirkonkirjoihin, veroluetteloihin, armeijan papereihin, sopimuksiin jne. vaadittiin sukunimi, ja sukunimeksi sitten keksittiin jotain.

Teitittelykin on vierasta vaikutusta, alkujaan peräisin itämaisten despoottien hoveista, joissa hallitsijaa teititeltiin, koska puhuteltiin hallitsijaa ja hänen lähimpiä miehiään.

Miksi siis siunaillaan yksinkertaista puhuttelua (sinuttelu ja etunimen käyttö) "epäsuomalaiseksi"?

Jos puhuttelut eivät olisi muuttumassa luontevammiksi, niin varmaankin kauhisteltaisiin sitä, että ihmiset ovat puhuttelussakin niin kauhean jäykkiä metsäläisiä eivätkä millään taivu nykyaikaiseen kansainväliseen tyyliin.
19.1.2012 15.20
HerraX taitaa suoltaa sopaa...
20.1.2012 11.29
Jyrki M.
Mieluummin sitten vaikka metsäläinen
Jos nykyaikainen kansainvälinen tyyli sekä muista kielistä matkitut konventiot ovat sitten se ainoa oikea vaihtoehto, niin mitä sitä turhaan tälläkään palstalla jauhamaan päivänselvistä asioista?

Sitä paitsi teitittelyn vertaaminen turhanpäiväiseen etunimeltä puhutteluun on aika kaukaa haettua. Teitittely on vakiintunut ja edelleen tarpeellinen tapa osoittaa kunnioitusta puhuteltavalleen. Sen sijaan maneerinomaiselle etunimipuhuttelulle ei ole mitään tarvetta: se ei täytä mitään sellaista tehtävää, jota suomen puhekulttuurissa ei jo täytettäisi muilla, luontevilla keinoilla.

Se, että vaikkapa sä-passiivi kuulostaa joidenkuiden mielestä hienolta, kansainväliseltä, nykyaikaiselta ja ihannoitavalta, ei suinkaan tarkoita sitä, että vanha kunnon geneerinen subjekti pitäisi hylätä "metsäläisenä" konventiona.
20.1.2012 16.56
ukko Savosta
Ei sitä ennenkään ...
etunimeltä puhuteltu kuin korkeintaan siinä tapauksessa, että puhuttelija oli jollain tavalla puhuteltavaansa ylemmässä asemassa. - "Matti, jalat pois pöydältä!" (äiti pojalle) tai "Matti menee nyt ja laittaa hevosen aisoihin" (isäntä rengille). Taikka sitten oli tarpeen kiinnittää puhuteltavan huomio tahi erottaa hänet toisten joukosta. Tähän tapaan: "Hoi Matti! Alahan joutua sieltä studion nurkasta selvittämään huomispäivän säätä." Tai toisella kanavalla: "Ka mitäpä se meijän Helena siellä Pariisissa tietää?"

Miltä kuullostaisi?
23.1.2012 14.17
Ulla T.
Puhuttelu radiossa
Nyt jos kerätään ärsytyksiä, niin minua kiusaa näitä puhelinmyyjiäkin pahemmin radiotoimittajat, jotka ovat suuntaavinaan puheensa yhdelle kuulijalle. Tämä ehkä jotenkin menettelee ohjeissa (soita numeroon xxx), mutta muuten johtaa välittömään kanavanvaihtoon. Tässä ei siis ole kyse valinnasta sinuttelun ja teitittelyn välillä vaan yhden tai usean kuulijan puhuttelusta: ja montahan siellä toisessa päässä oikeasti aina on.
23.1.2012 17.15
Virtanen...!
Kun tuiki tuntematon puhelinmyyjä puhuttelee asiakasta etunimeltä tyyliin "tarjoan sinulle, Matti, sitä ja tätä", se on ihan eri asia kuin jos tv-studiossa kaksi toisensa tuntevaa henkilöä puhuttee toisiaan etunimillä!

Totta kuitenkin, että suomessa ei juuri puhutella muita ihmisiä nimellä, paitsi tietyissä piireissä, joissa on yleistä tervehtiä tuttavaa tyyliin "Virtanen perkele!".

26.1.2012 17.00
Yksinäinen tarkkailija
Lunta tupaan
Kommenttori Urpo on oikeilla jäljillä ihmetellessään: "mitä tarkoitusta uutis- ja muiden lähetysten tuttavallistaminen ja vapaamuotoistaminen ylipäänsä palvelee?" Toden totta paljon enemmän kuin joutavanpäiväiset kiittelyt ottaa nappoon, kun uutistenlukijat alkavat muina miehinä flirttailla meteorologin kanssa, juuri kun katsojat odottavat asiallisia ja joillekin perin tärkeitä säätietoja. Että mahtaako sitä lunta nyt tulla lisää vai olisiko pikemmin pakkasen paikka ja suksikauppaan suunta ja läpäläpäläp. Pitääkö se keventäminen ja asiatontaminen tehdä juuri säätietojen kustannuksella? Eiväthän ne tosin aina oikeaan osu, mutta yhtä hartaana niitä silti odottaa. Kyllä tämmöisestä menosta olisivat Kekkosen aikana jo myllykirjeet paukkuneet.