Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Vesa Heikkinen Kuva: Otso Kaijaluoto (Kuvain)

Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja. Hän on tutkinut virka- ja säädöskieltä, lehtikieltä ja politiikan kieltä, kieleen liittyviä valta- ja ideologiakysymyksiä sekä ymmärtämistä ja kielitietoisuutta.

rss

21.10.2010 15.29

Kieltä ei ole, ja kaikkia se leipä elättää

Hyllyssäni on merkillinen kirja.

Hyllyssäni on kirja, ja se on merkillinen. Kirjan on kirjoittanut Tampereen yliopiston germaanisen filologian emeritusprofessori Lauri Seppänen. Kirjan nimi on Kieltä ei ole. Uuspragmatistista kielifilosofiaa: Richard Rorty ja Donald Davidson.

Jos mummoni olisi lukenut tätä kirjaa, hän olisi sanonut kirjoittajasta, että kaikkia se leipä elättää. No, sama mummo sanoi noin 90-vuotiaana, että olisi kuollut jo ajat sitten, jos ei olisi aikoinaan älynnyt lopettaa piipunpolttoa. (Jonka oli lopettanut vuosi sitten.)

Seppäsen kirja on siitä merkillinen, että en ymmärrä siitä juuri mitään. (Vaikka voihan olla, että tämä ymmärtämiskyvyttömyyteni ei ole tekstejäni lukeneille mikään uutinen.)

Vielä merkillisempää on, että vaikka en ymmärrä kirjasta juuri mitään, sitä on mitä nautinnollisinta lukea. Esimerkiksi tällaista runoa Seppänen suoltaa:

"Entä mitä yhteistä merkeistä eli yleiskielestä on sanottava? Kun behavioristiset signaalit syntyvät spontaanis-kreatiivisesti sekä ovat konkreettisia ja yksilöllisiä, yleiskielet kasvavat ulkoisen paineen ansiosta ja ovat keinotekoisesti laadittuja, kieliopeissa ja sanakirjoissa määriteltyjä abstraktioita. Ne ovat konkreettisesta puheesta abstrahoituja muotoja, joilla ei siis ole omaa eksistenssiä."

Kaikkia se leipä elättää. Ja leipäteksti. Onneksi. Tai jotain.

Niin, ehkä kieltä ei olekaan. Ehkä onkin vain kielennystä, tekstejä.  


Palaa otsikoihin | 1 puheenvuoro | Keskustele

26.10.2010 16.22
Kielimies
Nautinnollinen rakenne
Mitä nautinnollisinta on lukea myös "Tampereen yliopiston germaanisen filologian emeritusprofessori Lauri Seppänen" -kaltaisia harvinaistuvia etuattribuuttirakenteita. Varsinkin viestimissä käytetään nykyään lähes säännönmukaisesti kankeita ja vieraalta maistuvia jälkiattribuuttirakenteita.

Tämä ei varmastikaan johdu aina rakenteen pituudesta, vaan siitä, että uutisia ja juttuja tuotetaan vieraskielisestä (usein englanninkielisestä) materiaalista. Näin jälkiattribuuttirakenteet ikään kuin siirretään mekaanisesti suomenkieliseen tekstiin. Jostakin syystä jälkiattribuuttivillitys näyttää kukoistavan myös sellaisissa jutuissa, jotka laaditaan suoraan suomeksi ilman vieraskielistä taustamateriaalia.

Pitkissä rakenteissa jälkiattribuutti puoltaa ehkä paikkaansa, mutta esim. lauseke "toimitusjohtaja Möttönen Laihian pultti ja mutteri Oy:stä" on paljon kankeampi kuin vastaava genetiiviattribuutillinen lauseke "Laihian pultti ja mutteri Oy:n toimitusjohtaja Möttönen". Lisäksi jos predikaattina on esim. "kirjoittaa" tai "sanoo", jälkiattribuuttina esiintyvä elatiivi voidaan tulkita myös rektioadverbiaaliksi ('sanoa jotakin jostakin', 'kirjoittaa jotakin jostakin').

Radio- ja televisiouutisista poimittuja esimerkkejä:

1. "kylmä sää Suomessa"
Etuattribuuttirakenne: "Suomen kylmä sää"

2. "rikoksista ihmisyyttä vastaan"
Etuattribuuttirakenne: "ihmisyyden vastaisista rikoksista"

3. "erikoistutkija Sirkka Paikkala Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksesta"
Etuattribuuttirakenne: "Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen erikoistutkija Sirkka Paikkala"

4. "itäosassa maata"
Etuattribuuttirakenne: "maan itäosassa"

Mielenkiinnon vuoksi CSI-sarjojen tekstityksistä eli käännöskielestä poimittuja esimerkkejä:

1. "peitossa hänen päällään"
Ilmeisesti tilanpuute estää rakenteen "hänen päällään olleessa peitossa". Lopputulos on silti kankea.

2. "pala nilkasta"
Tämä ilmentää varsin hyvin, kuinka helposti jälkiattribuutti voi aiheuttaa tulkintavirheen mahdollisuuden. Kyseessä oli 'nilkassa olleen teipin pala'.

3. "tyttö sinisessä mekossa"
Tämä ei ole enää suomea, vaan suomeksi kirjoitettua englantia. Tekisi mieli käyttää vanhaa kunnon kielenhuollon kehotusta "PITÄÄ OLLA" "sinimekkoinen tyttö".

Pitäisikö tässä alkaa kyynisesti ajatella, että esim. Linnan Tuntemattoman sotilaan kohta "– – polttava katse, jonka vain lähestyvän kuoleman tietoisuus voi ihmisen silmiin kirvoittaa" kuuluisi nykykirjailijan kirjoittamana "- - tietoisuus lähestyvästä kuolemasta - - "? Linnan käyttämä genetiivirakenne ilmentää suomen kielen ja ennen kaikkea genetiiviin suurta ilmaisuvoimaa ja taloudellisuutta. On sääli, jos suomelle ominainen etumääritteisyys jää pysyvästi kaikenlaisten sinänsä tarpeellistenkin jälkimääritteiden jalkoihin.