Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Vesa Heikkinen Kuva: Otso Kaijaluoto (Kuvain)

Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja. Hän on tutkinut virka- ja säädöskieltä, lehtikieltä ja politiikan kieltä, kieleen liittyviä valta- ja ideologiakysymyksiä sekä ymmärtämistä ja kielitietoisuutta.

rss

28.10.2009 11.39

Kielentutkija maan alla

Tutkimussuunnitelma, ensimmäinen luonnos.

Tavallinen aamu Kaisaniemessä Suomen Helsingissä. Maan alta nousee väkeä konevoimalla. Kaikille vauhti ei riitä. Heille on varattu rullaportaisiin vasen puoli ohituskaistaksi. Oikealla seisotaan, vasemmalta kävellään ohi.

Keitä ovat nämä rullaportaissa kävelijät ja juoksijat? Mistä he tulevat? Mihin he menevät? Kiirehtivätkö he? Onko heillä kiire? Ovatko he miehiä, naisia, lapsia, ikääntyviä, nelikymppisiä, vanhuksia? Ovatko he keskipalkkaisia, parempipalkkaisia, pörssikeinottelijoita, palkattomia?

Ketä he vihaavat? Onko halipula? Oireyhtymä?

Tuossa ravaa taas yksi.

Kuka hän on? Miten hänen aamunsa alkoi? Onko rahahuolia, sydänsuruja? Hymyileekö elämä, vai onko se näyttänyt nurjan puolensa? Vastustaako, tökkiikö?

Mitä hän puhui aamukahvipöydässä ja miten? Oliko puhekaveria?

Entä kognitio? Mitä hän miettii? Tekemättömiä töitä, tehtyjä töitä? Töitä, joita ei tekemättömiksi saa? Joita ei tehdyksi saa? Lapsen korvatulehdusta? Selkään juurtunutta peukalonkynnenkokoista kivistävää ja mustanpuhuvaa luomea? Kolmiolääkettä, medikalisaatiota, medioitumista? Merkitysten sairastelua? Sairaita merkityksiä?

Mitä hän on mieltä valtion talousarvioehdotuksesta? Työpaikkansa tasa-arvo-ohjelmasta? Stora Enson yhteiskuntavastuuraportista? Kanssaihmisistä? Pakkoruotsista?

Maahan muuttajista. Maan muuttajista.

Onko paha olla? Mikä paikka on pipi?

Mikä on hänen hiilijalanjälkensä? Elinikäodotuksensa? Horoskooppinsa? Jokapäiväinen tekstinsä?

Tuossa niitä menee, heitä, keitä, meitä?

Menee kysymättä: Keitä me olemme? Mitä kieltä me puhumme? On vaikea ymmärtää, on vaikea ymmärtää?

Tuossa tulee minä. Konevoimalla maan alta. Tuonne menee minä. Se on ihmisen osa.

Tuonne minä menee. Mitä tekemään?

Kirjoittamaan Suurelle Ja Tärkeälle Ulkopuoliselle Rahoittajalle hakemusta tutkimushankkeen rahoittamiseksi. Hankkeen työnimi olkoon ”Maan alta kävelevien ja juoksevien ihmisten persoonapronominivalinnat, kieliasenteet ja minuudet verrattuna niihin, jotka luottavat konevoimaan. Kvalitatiivis-kvantitatiivinen ja deskriptiivis-normatiivinen soveltava perustutkimus elämästä, joka joskus näyttäytyy toiseutena ja kielentyy ohitsekiitävänä mielettömyytenä”.


Palaa otsikoihin | 5 puheenvuoroa | Keskustele

28.10.2009 12.48
Eufemia
Vauhdista nauttija
Kaisaniemen metrosta noustessa on syytä valita keskikaista. Liukuportaiden yllä näet pyörii kaksi hienoa roottoria, jotka tuovat mieleen vanhat lentokoneet, ja keskimmäiset liukuportaat kulkevat suoraan niiden ali. Esteettisen ilon lisäämiseksi portaita on tietysti harpottava vauhdilla, oi koneromanttista nousukiitoa.

(Alaspäin mennessäni tyydyn yleensä konevoimaan.)
28.10.2009 13.41
Hämäläinen
Ai ka pu la
Kävelen vasemmalta ohi ja kohotan kuntoa.

Kävelen vasemmalta ohi, kun olen myöhässä, kroonisesti ja aina.

Se on muuttunut tavaksi ja ihminen tapojensa orjaksi.
28.10.2009 14.47
Late
Hankin askelia
Mulla on usein askelmittari, johon haluan tietyn määrän askelia päivässä. Siksi käytän usein vasenta kaistaa mm. Kaisaniemessä.
29.10.2009 17.50
Kiia
Juoksisin minäkin, jos en olisi lastenvaunuihin kytketty ja kusisiin kerrosten väleille pysähteleviin hisseihin pakotettu. Ihmisen aika on rajallinen. Ei sitä ole tarkoitettu koneportaissa tuhlailtavaksi.
30.10.2009 14.29
Aamujunassa
Havaintoja
Kuljetaan nieluista ja rei’istä putkeen istumaan.

Syntyjä syviä, valmiita lauseita / kauheita kliseitä, tabuaiheita / pidäkkeetöntä puhetta, saako sanoa / ilmaisuhygieniaa, tangenttikieltä, ohi puhumista / ei viitsi järkyttää / ”Voi helvetti totakin” / kova on tungos, kaikki on hiljaa / mitä jos vilkaisisi, mitähän se ajattelee / Helakkaa naurua, tylyt ilmeet / puhun itselleni sinulle sosiaalinen rasite / haikean näköistä ihmisviljaa / sysiä palavan haudan rinnassa.

Ihmisen osa? Tiedä sitä, mutta ehkä keskimäärin ihmis(t)en henkilökohtaisin osuus kielestä jää helposti esim. määrittelemättömäksi vierauden tunteeksi (?). Varmaan monen heidän/meidän/niiden lakananaamaisen kiirehtijän mielestä on lopen kyllästyttävää tahdistaa ilmaisuaan enää minkään sopivaisuusnormin mukaiseksi. Jos muut tulkitsevat, että ilmaisu pykii, niin se kääntyy pian käyttäjäänsä vastaan. Parempi vaan singahtaa hommiinsa, hoitaa se mikä vaaditaan ja suksia sitten suuntaansa. ”Suorita, älä mieti.”

Tuossa Pirkko Nuolijärven tekstissä on kyllä ihan kielentutkijoillekin tervetullutta haastetta. Ketä nyt kiinnostaisi esimerkiksi syrjäytymisen/vieraantumisen ja kielen yhteydet? Niin, ketä kiinnostaisi? Pipipuheet, kasvukivut, kriisit ja toipumiset. Ne ovat ihmis(t)en osana, ja ihan mahdollisessa maailmassa niille on hyväksytty paikkansa (Falskia? No kyllä.). Vaatii vaan sietokykyä ja asennetta. Ei sitä niin vaikea ole ymmärtää, ei sitä niin vaikea ole ymmärtää.

(Kun päivän päätteeksi ”sieltä minä tulee”, niin paras tapa poistua on ns. persliuku rullaporraskaistojen välisessä peltiliukumäessä. Sopivin väliajoin pieni hyppy, niin ei pahasti kolahtele.)