Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Vesa Heikkinen Kuva: Otso Kaijaluoto (Kuvain)

Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja. Hän on tutkinut virka- ja säädöskieltä, lehtikieltä ja politiikan kieltä, kieleen liittyviä valta- ja ideologiakysymyksiä sekä ymmärtämistä ja kielitietoisuutta.

rss

12.10.2012 13.19
Vesa Heikkinen

Kansalaisaktivismi kannattaa kieliasioissa

Mutta mitä kaikkea se voisi olla?

Suomen kielen lautakunnan puheenjohtajan Minna-Riitta Luukan mukaan kansalaisaktivismi kannattaa kieliasioissa. Hän korostaa, että suomen kielen tulevaisuudesta huolehtiminen on ”meidän kaikkien yhteinen asia”. Luukka käy Kielikellon kirjoituksessaan läpi lautakunnan toimikautta 2009–2012.

Luukan mukaan lautakuntaa on kolmen vuoden aikana keskusteluttanut muun muassa suomen kielen asema tieteen ja korkeakouluopetuksen kielenä. Yliopistot ovat määritelleet omia strategioitaan, joissa kielellämme on vahva asema, mutta mitä tapahtuu, kun paperit on mapitettu? ”Kielipolitiikka ei ole kunnossa, kun muste on kuivunut strategiatekstistä. Se on kunnossa vasta sitten, kun arkiset teot ja ratkaisut tukevat sitä.”

Arkiset teot ja ratkaisut, siinäpä haastetta, kuten kuuluu sanoa. Ei vain yliopistoväelle vaan meille kaikille.

Yliopistoissa päätöksiä tekevät ihmiset voivat ottaa päätöksissään huomioon myös suomenkielisen tutkimuksen ja suomenkieliset julkaisut: rekrytoinneissa, tutkimuksen arvioinnissa, palkkaneuvotteluissa, rahoituspäätöksissä ja yliopistojen toiminnan laadun arvioinnissa. Esimerkiksi englanninkielinen tutkimus ei saa olla arvokkaampaa sen takia, että se on kirjoitettu englanniksi eikä suomeksi.

Mutta mitä me muut suomenkieliset voimme tehdä suomemme hyväksi? Millaista kansalaisaktivismia voimme harjoittaa?

Ainakin voisimme miettiä, mitä tarkoittaa käytännössä se, mihin viitataan sanalla kansalaisretoriikka. Sana määritellään näin Kansalaisyhteiskunnan tutkimusportaalissa: ”Kansalaisretoriikka on uudissana, jolla viitataan kansalaiselle välttämättömään taitoon ilmaista mielipiteensä ja vaikutuspyrkimyksensä siten, että hän kykenee vakuuttamaan muita ihmisiä oman ajattelunsa ja argumentaationsa pätevyydestä. Toisaalta termi viittaa niin ikään kansalaisen kykyyn lukea esiin muiden tahojen vaikuttamispyrkimyksiä erilaisista viesteistä ja medioista.”

Näen kansalaisretoriikassa vahvan kielitietoisuuspainotuksen. On puhuttu myös ”tee se itse” -kielitieteestä: meidän on hyvä oppia erittelemään kielenkäyttöä kriittisesti, niin omaamme kuin muidenkin. Ei vain oikeakielisyyden tai laajemmin kielenhuollon vaan yleisemmin valitsemisen ja vastuunkin näkökulmasta: millaisista aineksista kielenkäyttömme koostuu, mihin sillä pyritään ja miksi?

Kielitietoisen ihmisen kansalaisaktivismi voi viedä pitkälle. Minna-Riitta Luukka nostaa kirjoituksessaan esiin Pirkanmaan sairaanhoitopiirin Stroke Unit -tapauksen, josta on kirjoitettu Kotus-blogissa pariinkin otteeseen. Siinähän yksittäisen kansalaisen aktiivisuus johti laajaan kielikeskusteluun ja muun muassa oikeusasiamiehen kannanottoon sekä maailman muuttumiseen, jos näin mahtipontinen arvio tässä sallitaan. Tosin varma ei voi olla siitä, mentiinkö asiassa ojasta allikkoon.

Kantelut ja valitukset on tietysti yksi mahdollinen tie silloin, kun kyse on viranomaisten kielenkäytön valvomisesta. Mutta kansalaisaktivismia voi harjoittaa muutenkin. Minusta yksi hyvä tapa on osallistua rakentavasti erilaisiin kielestä käytäviin keskusteluihin, vaikkapa verkossa, myös muilla kuin kieleen keskittyvillä foorumeilla.

Myös Kotus-blogissa halutaan antaa keskustelulle sijaa. Moni blogimerkintä on pohjimmiltaan kutsu keskusteluun, tiedon, tietoisuuden ja yhteisen ymmärryksen lisäämiseen. Aloitteellisia voivat olla bloggaajien lisäksi lukijat: tarjoamme teille kommentointimahdollisuuden lisäksi mahdollisuutta ehdottaa aihetta.

Monet aihe-ehdotusten perusteella kirjoittamistani blogimerkinnöistä ovat herättäneet vilkasta ajatustenvaihtoa. Parhaimmillaan blogikeskustelu on monin tavoin opettavaista ja antoisaa. Kiitos! Aktiivista syksyä!

LINKIT

Minna-Riitta Luukan kirjoitus Kielikellossa

Eero Voutilaisen blogimerkintä Stroke Unitista Kotus-blogissa

 Vesa Heikkisen blogimerkintä Stroke Unitista Kotus-blogissa

Kansalaisretoriikka-kirjoitus Kansalaisyhteiskunnan tutkimusportaalissa


Palaa otsikoihin | 17 puheenvuoroa | Keskustele

13.10.2012 19.51
Hämmentynyt
Parannuksia?
Jonkinlainen aktivismi sai aikaan, että Stroke Unit -nimi vaihdettiin nimeksi aivoverenkiertohäiriöyksikkö. Siis kolmitavuisesta kaksitoistatavuiseksi. Oliko suuri saavutus?

Voi tietysti olla, että sairaalaviranomaiset ottivat tuollaisen nimen käyttöön ihan kiusallaan ja osoittaakseen, mitä seuraa, jos kielimiehet rupeavat mestaroimaan terveydenhuollon alalla. Mutta luulisin kuitenkin, että eivät vain parempaakaan keksineet.

Pitäisiköhän säätää laki, että sanan tai ilmaisun kieltäjän pitää myös tarjota järkevä vaihtoehto? Monia termejä on todella helppo kritisoida, jos ei tunne alan tilannetta eikä edes termien merkitystä.
19.10.2012 15.39
Agricocacola
Stroke Unit ei toimi
Minusta kankea "aivoverenkiertohäiriöyksikkö" on silti parempi kuin suomalaiseen sairaalaan teennäinen "Stroke Unit", jossa ei ole sanaakaan suomea.

Jos ytimekkyyttä kaivataan, miten olisi "AVH-yksikkö"? Se on jo käytössä useissa sairaaloissa.

Huono puoli on tietysti se, että nimitys ei Stroke Unitin tavoin sellaisenaan avaudu ulkopuoliselle. Toisaalta sairaaloissamme on muutenkin kaikenlaisia yksikkölyhenteitä: PPKL, TK, CCU, RTG, POS jne.
5.11.2012 13.18
Kansalainen
Mainostoimisto vastaan suomen kieli?
Kansalaisaktivismia voisi harrastaa myös mainostoimistojen suuntaa. Vai missä syy siihen, että tienvarsilla näkyy logo, joka on tavutuksen riemuvoitto: Liik enne vira sto. Perusteena on varmaan ollut, että näyttää hyvältä. (Siitä voidaan olla toki muutakin mieltä.)

Meillä on Itella, Trafi ja Destia. Ilmeisesti näissäkin nimi näyttää hyvältä, muulla ei kai niin väliä. Pian on kuitenkin taas uusien tuulien aika. Nimet ja logot vaihdetaan paremmin aikaan sopiviksi, kuten asia sitten hienosti esitellään.

Totta kai kieli muuttuu ja uusia sanoja syntyy. Hyvä niin. Ei sitä kuitenkaan tarvitse kaikkea niellä mitä eteen tuodaan. Kaikki ei kuitenkaan muutu, Posti on jatkossakin Posti. Mainosala ei ehkä sittenkään ole kaikkivoipa.
6.11.2012 7.52
Laura Kataja
Lampaanlatinaa ja valetermejä
Tuo "Stroke unit" on siinäkin mielessä huono, että englanniln yleiskielessä sanaa käytetään myös sydänkohtauksesta (ja mistä hyvänsä halvauksesta). Itse asiassa taitaa olla jopa tavallisempi merkitys, ainakin minä muistelen useammin siihen törmänneeni.
Aivoverenkiertohäiiö kertoo niin maallikolle kuin lääkärillekin, minkälaisesta vaivasta on kyse.

Nämä Itellat (rimmaa mitellan kanssa - sen muistan ensiapukurssilta) ja Destiat (onpas kohtalokasta) vat sitten ihka oma juttunsa. Mokomien keksijöillä sietäisi kyllä luettaa Kjell Westön romaanista "Missä kuljimme kerran" se kohtaus jossa joku antaa hammastahnalle nimen Rectal.
6.11.2012 9.56
Terminologi
Nimi ei ole kuvaus
Laura Kataja puolustaa sanaa "aivoverenkiertohäiriöyksikkö", vaikka se on niin pitkä, että hänkin teki sen alkuosassa virheen (aivoverenkiertohäiiö). Kuvaavuudestakin voisi kiistellä, mutta olennaista on, että nimi ei voi olla eikä nimen tarvitse olla mikään novelli eikä edes lyhyt kuvaus. Nimi on ennen muuta nimitys, jota käyttämällä voidaan puhua jostakin.

Tietysti ns. läpinäkyvä nimi on parempi kuin mitäänsanomaton, JOS vaihtoehtojen ominaisuudet ovat muuten samat. Mutta tässä jo pituuseron melkoinen. Kuvittelepa teksti, jossa yksikkö mainitaan vaikkapa vain joka toisessa virkkeessä.

Älyttömän pitkät nimet eivät vain toimi. Muinaisessa Neuvostoliitossa annettiin instituutioille kymmenenkin sanaa pitkiä nimiä. Ei niitä koskaan käytetty muualla kuin liturgisessa puheessa. Niiden sijaan käytettiin alkukirjain- tai muita lyhenteitä, jotka nekin saattoivat pahimmillaan olla pitempiä kuin järkevä nimi saisi olla.
7.11.2012 7.57
Laura Kataja
Pitkät nimet
Terminologille: Ei sekään ole hyvä että nimi pahimmassa tapauksessa johtaa harhaan. Lääketieteellinen henkilökunta tietää että alan terminä "stroke" tarkoittaa nimenomaan aivoverenkierron häiriötä. Se joka osaa englannin yleiskieltä, ajattelee ensimmäiseksi sitä sydänkohtausta, eivätkä aivot tule välttämättä mieleen ollenkaan. Tuo "aivoverenkiertohäiriöyksikkö" voisi lyhetä vaikka "Aivoksi" joka nyt johtaisi maallikkoakin edes osittain oikeaa suuntaan (tosin alaksi voisi kuvitella neurologian laajemmin). Paremi on joa nimi joka ei tarkoita mitään (tai joka viittaisi vaikka yksikön sijaintiin), kuin nimi jonka helosti ymmärtää väärin ja joka ei noudata suomen kielen oikeinkirjoitusta.
7.11.2012 14.48
Väinämöinen
Stroke-yksikkö sopisi
Laura Kataja, minusta ei ole outoa, että sairaalaympäristössä käytetään sairaalakieltä. Suomeen on vuosisatojen kuluessa lainattu melkoinen määrä sanoja (suurin osa käyttämistämme sanoista on lainasanoja, kun kaikkein tavallisimmat pikkusanat jätetään pois), ja miksi nyt yhtäkkiä kiellettäisiin englannista lainaaminen jopa silloin, kun se on ainoa luonnollinen vaihtoehto?

”Aivo” olisi muuten hyvä paitsi että se on epäsuomea (”aivot” on suomessa plurale tantum -sana) ja että se johtaisi raskaasti harhaan. Stroke-yksikössä ei toki hoideta kaikkia aivoihin liittyviä asioita – ei aivokasvaimia, ei aivoperäisiä eli psyykkisiä sairauksia jne.
7.11.2012 17.50
Savolainen
Stroke?
Tuossa edeltävä kirjoittaja mainosti stroke-yksikköä sopivaksi nimeksi. Tällöin pitäisi kuitenkin samalla määritellä miten se kirjoitetaan ja lausutaan.

Siis:
- kirjoitetaan ja lausutaan Stroke-yksikkö?
- kirjoitetaan Stroke-yksikkö ja lausutaan strouk-yksikkö?
- kirjoitetaan ja lausutaan Stroke Unit?
- Kirjoitetaan Stroke Unit ja lausutaan stroukjuunit?

Kun aivoverenkiertoyksiköiden palveluja tarvitsevat kansalaiset ovat vielä toistaiseksi sitä ikäluokkaa, joka on koulussa oppinut nykyisen valtakieli englannin sijaan ruotsia ja saksaa, ei asia ole käyttäjien kannalta ollenkaan itsestään selvä.

Oma 85-vuotias äitini oppi sen vähän englantia mitä osaa aikanaan lastensa koulutehtävien sanakokeita kuulustellessaan, ja sen kirjoitustavan, ei englannin lausumistavan perusteella. Joten hän lausuu Stroke Unitin Stroke unit.

Suomessa kuitenkin kun asutaan ja suomea puhutaan ja kirjoitetaan, suoraan englannista otetut sanat ovat ongelmallisia.
8.11.2012 8.12
Laura Kataja
Väinämöiselle
Eipä siellä "stroukkijuuunitissa" hoideta liioin niitä sydankohtauksia, joita (jonkin verran englantia osaava) maallikko ensimmäiseksi ajattelee.

Hoitohenkilökunta kyllä tietää mitä siellä tehdään, ja heidän kannaltaan on samantekevää onko nimitys olevinaan jotenkin kertova vai vain "U12".

Sen sijaan voisi vähentää vanhaemäntä Virtasen stressiä, jos hän osaisi ymmärrettävästi kertoa tyttärelleen mihin halvauskohtauksen saanut vanhaisäntä Virtanen vietiin yrittämättä tavata tuota omituista mongerrusta.

Ennen 1960-lukua syntyneet eivät välttämättä ole lukeneet koulussa mitään vieraita kieliä - ja englannin yleiskielen taitoinen, mutta ei lääkäri (esim. minä) yhdistää tuon sanan "stroke" ENSISIJAISESTI sydänkohtauksiin. Kuolinuutisissa "died of stroke" on tyypillinen tapa kertoa että kuolinsyy oli sydäninfarkti.
8.11.2012 10.05
Kyllästynyt
Voi pyhä pakkoenglanti sentään...
"miksi nyt yhtäkkiä kiellettäisiin englannista lainaaminen jopa silloin, kun se on ainoa luonnollinen vaihtoehto?"

Miten niin luonnollinen?

Englannin kieli ei koskaan ole mitenkään luonnollista suomen seassa. Jos muuta väität on suomenkieen tajusi pahasti heikentynyt (kuten tuntuu tapahtuneen lääkärikunnalle Lönnrottiin verrattuna).
8.11.2012 10.19
Kyllästynyt
Harvinaisen yksiselitteistä tämä pakkoenglanti
stroke = isku, lyönti, kellonlyömä, männän isku, viiva, veto, uintitapa, aivoinfarkti, aivohalvaus, halvauskohtaus, amerikkalaisessa vapaapainissa kehän ulkopuoliset otteluihin vaikuttavat asiat, osaus, silittäminen, silittää, silitys, hivellä, lyödä, vinoviiva, uintityyli, aivoverenkiertohäiriö, pyyhkiä, sivellä, pyyhkäistä.

unit = yksikkö, mittayksikkö, osasto, kappale, yksikkö-.

Onko stoke unit siis viivayksikkö, viivakappale, vinoviivaosasto, iskukappale, lyöntimittayksikkö vai yksikköuintityyli?
8.11.2012 10.50
Väinämöinen
Stroke-yksikön saa lausua miten haluaa
Ihmiset ovat täällä kovin huolissaan siitä, miten ”stroke” lausuttaisiin. Annan luvan lausua sen ihan miten halutaan. Käytännössä vaihtoehtoja on noin kaksi, eikä vaihtelu haittaa ymmärtämistä sen enempää kuin se, että joku lausuu nimen Obama ihan kirjoitusasun mukaan, toinen obaama, kolmas ehkä jopa vähän keikaroiden oubaama.

Kukaan ei ole esittänyt parempaakaan vaihtoehtoa, eikä taida pystyä esittämään, joten ilmeisesti sitten sopii keskittyä parhaan vaihtoehdon vastustamiseen.

Niille, jotka tavaavat sanakirjoja ja kopioivat niiden sisältöä tänne, lienee syytä vihjata, että kieli sietää valtavan määrän monimerkityksisyyyttä. Riittää näet, että sana on käyttöyhteydessään tarpeeksi yksiselitteinen. Ja sanojen merkitykset ovat aina konventionaalisia.

Suomen kielessä toimii ihan hyvin se, että ”teippi” tarkoittaa tietynlaista tarranauhaa, vaikka se on peräisin englannin sanasta ”tape”, jolle löytyy sanakirjasta leegio merkityksiä, mukaan lukien ’nauha’ aivan yleisesti. Siksi on turha selitellä myöskään sitä, mitä kaikkea ”stroke-yksikkö” jonkin logiikan mukaan *voisi* tarkoittaa.
8.11.2012 12.35
pekka välieurooppa
stroukit ja muut
hyvä juttu että asia saa keskustelua aikaan, ilmeisesti kansan keskuuteen ei aivoverenkiertohäiriöyksikkö oikein uppoa, mielestäni osaston nimeäminen avh-yksiköksi on hyvä idea mutta miten saataisiin ihmiset tajuamaan mistä osastosta on kyse.
ammoin puhuttiin slaakista tai halvauksesta, ehkä ne ymmärrettäisiin nykyäänkin yleisesti paremmin kuin infarkti tai hypoksia mitkä lääketieteellisesti olisivat sekä aivoja että sydäntä koskevat asialliset nimitykset.
siis mikä neuvoksi? Aivoinfarkti/-verenvuoto-yksikkö kuvaisi ehkä paremmin osaston toimintaa ja ihmiset ymmärtäisivät paremmin mistä on kyse.
8.11.2012 19.11
Kyllästynyt
Voi pyhä pakkoenglanti sentään...
Jurppiipa Väinämöistä kovin kun hänelle niin pyhää pakkoenglantia kehdataan arvostella. No antoipa hänen korkeutensa sentään luvan lausua stroukin ihan niin kuin haluaa.

"Suomen kielessä toimii ihan hyvin se, että ”teippi” tarkoittaa tietynlaista tarranauhaa, vaikka se on peräisin englannin sanasta ”tape”..."

Huomaatko yhden tietyn eron teipissä Strouke ynittiin nähden?

6.12.2012 13.47
Kata
kielen havainnointi omasta näkökulmasta käsin
Palaan siihen näkökulmaan, kuinka kukin voi itse huolehtia suomen kielestä arkisin teoin. Kuten blogikirjoituksessakin mainittiin, ovat kielestä keskusteleminen sekä oman ja ympäristön kielen käytön kriittinen tarkastelu mainioita keinoja. Kielen havainnonti erilaisissa tilanteissa voi olla hyvinkin mielenkiintoista.

Henkilökohtaisella tasolla olen itse ylläpitänyt omaa suomen kielen taitoani muun muassa lukemalla vaihtelevasti erilaisia tekstejä. Yksi pitkäaikaisimmista harrastuksistani on ollut perinteisten kirjeiden kirjoittaminen käsin. Jokin siinä ajaa huolitellumpaan kirjakieleen, kuin esimerkiksi sähköpostiviestiä kirjoittaessa. Kirjeitä tai vaikka päiväkirjaa kirjoitellessa oman kielen sujuvuuteen on tullut kiinnitettyä tavallista enemmän huomiota. Oma lajinsa ovat olleet opintoihin liittyvien tieteellisten tekstien kirjoittaminen, jolloin kielioppiin ja ilmaisun selkeyteen on tullut panostettua erityisen paljon.

Ilahduttavaa on, että esimerkiksi kansan- ja työväenopistoissa on usein tarjonnassaan erilaisia ilmaisuun ja puhe- ja kirjoitustaitoon liittyviä kursseja, joihin asiasta innostuneet voivat ottaa osaa. Viime aikoina olen pysähtynyt kuuntelemaan suomenkielisen nykymusiikin sanoituksia hiukan tarkemmin kuin olen tavallisesti tehnyt. Niin ikään ilahduttava havainto oli huomata suomen kielen rikkautta ja jopa murteiden esille nostamista esiintyvän sanoituksissa tänäkin päivänä. Muutin käsitykseni siitä, että monien laulujen ilmaisuvoima muka paranisi englannin kielen myötä.
8.12.2012 22.07
Karoliina
Muusiikin sanoituksista
Olin hieman kauhistunut siitä että Katalla on ollut sellainen mielipide että laulujen ilmaisuvoima paranisi englanninkielen myötä, sillä itse olen pitänyt suomenkielisiä laulujen sanoituksia todella tärkeinä ja kauniina.

Olen keskustellut englanniksi opiskelleiden äidinkieleltään suomenkielisten kanssa, jotka ovat olleet sitä mieltä että suomenkieli on ilmaisultaan moniulotteisempi kieli kuin englanti. Tällaista on toki vaikea arvioida ellei ole täydellisesti kaksikielinen. Itse olen pohtinut nimenomaan suomenkielisten sanojen lausumista verrattuna englantiin. Mielestäni suomenkieliset sanat ovat vaikeampia ja moniulotteisempia ja se tuo erityisesti lauluihin todella kiinnostavan sävyn ja haasteen. Väittäisinpäs että suomenkielisessä pop-musiikissa turvaudutaan vähemmän pelkkiin laulujen täydennys jollotuksiin (Yyyeeaaah wowwowwow...) kuin englanninkielisessä pop-musiikissa... Mutta tiedostan sen että tietyt asiat suomenkielellä kirjoitettuna kuulostavat äärimmäisen typeriltä verrattuna englanninkieleen... Tosin en kyllä mene näissä tapauksissa takuuseen englanninkielisenkään sanoituksen laadusta.
10.12.2012 10.42
Laura Kataja
Ilmaisuvoima
Karoliinalle: Olen toisinaan törmännyt ihmisiin jotka väittävät että "englanniksi voi sanoa paremmin" tai jotka jopa väittävät osaavansa ilmaista itseään paremmin vieraalla kielellä (tyypillisesti juuri englanniksi). A ku en usko. Pikemmin kyse on siitä, että vieraskielisestä tekstistä ei tajua vivahteita, ja kömpelö teksti vaikuttaa sitten omissa silmissä kovasti hienolta.

On tietysti tilanteita, joissa äidinkielen käyttö vaatii enemmän ponnistelua, jos johonkin asiaan on tutustunut vieraalla kielellä, eikä yksinkertaisesti tiedä, miten asia ilmaistaan suomeksi. Voi jopa olla ettei sitä sanaa ole suomeksi, ja se pitäisi onnistua kehittämään. Leperchaun? Fae?
(Nuo olivat kelttiläisen mytologian hahmoja.)

Eri kielistä tulee erilainen tunnelma, kieltämättä. Miltä kuulostaisi chanson englanniksi? Pläh. Tai flamencolaulu. Ja tietynlaiseen raskaaseen rokkiin sopii saksankieli kuin nyrkki silmään.