Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Vesa Heikkinen Kuva: Otso Kaijaluoto (Kuvain)

Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja. Hän on tutkinut virka- ja säädöskieltä, lehtikieltä ja politiikan kieltä, kieleen liittyviä valta- ja ideologiakysymyksiä sekä ymmärtämistä ja kielitietoisuutta.

rss

25.1.2012 9.21

Kaikkiallistumisesta

Joko sitä on kaikkialla?

Olin vastikään äidinkielenopettajien talvipäivillä Joensuussa. Opettajienkin elämä on kuulemma muuttunut, kun oppiminen on kaikkiallistunut.

Jäin mähkäilemään tuota kohosteista sanaa. Kaikkiallistua? Kun sanalle kerran herkistyy, sitä alkaa nähdä ja kuulla muuallakin.

Hesarissa puhuttiin äsken juuri ”oppimisen kaikkiallistumisesta”. Historianopettaja Jarno Paalasmaan mukaan ”oppilaiden kannalta mielekkäintä oppimista tapahtuu paljon koulun ulkopuolella, kuten netissä, kaverien ja sosiaalisen median kautta sekä harrastuksissa” (HS 15.1.2012, Mielipide).

Suomen Akatemian sivuilla törmäsin raporttiin, jossa puhutaan ”viestinnän monimuotoistumisesta ja kaikkiallistumisesta”. Tutkijoiden jargonissa kaikkiallistuminen seurustelee medioitumisen, modaliteettien ja konvergenssin kanssa.

Kaikkiallistumisen yleistyminen kertoo ainakin siitä, että suomen johtamisjärjestelmä on rikas ja luova. Kaikkialla on paikan adverbi, eikä niistä kai yleensä muodosteta verbejä? (Ks. Iso suomen kielioppi.)


Palaa otsikoihin | 4 puheenvuoroa | Keskustele

25.1.2012 14.04
Tanja
Terveisiä vaan Suomen Akatemian MOTIVE-ohjelmasta, täällä sitä kaikkiallistumista tutkitaan :) Aina se ubiikkiuden päihittää... Pirjo Hiidenmaa muuten puhui sanasta jo vuonna 2007: http://yle.fi/vintti/yle.fi/agricola/index6129.html?id=13&author=60
25.1.2012 20.45
E
Jos on pakko ilmaista se, että oppimista tapahtuu kaikkialla eli joka paikassa sanomatta, että oppimista tapahtuu kaikkialla tai joka paikassa, sanoisivat edes että oppiminen on jokapaikkaistunut. "Kaikkiallistumisen" yleistyminen kielenkäytössä viittaa pahasti siihen, että sanojen johtaminen on ääliömäistynyt.

Mutta onko se, että ihminen oppii kaikkialla ja joka paikassa, uusi ilmiö? Luulevatko opettajat, että ennen opittiin vain koulussa, piste. Että vasta uusien viestimien, sosiaalisten ja sähköisten, myötä oppimista tapahtuu myös koulun ulkopuolella?

Enpä oikeastaan ihmettelekään, että kekkasivat verbin "kaikkiallistuminen" ja käyttävät sitä kuin se olisi hienompikin sana.
26.1.2012 19.00
Ubikvisti
Teennäisyyden riemuvoitto
Jos "kaikkiallistuminen" on sepitetty korvaamaan sana "ubiikkius", niin on taas saatu aikaan sekaannusta, jossa pienehkö vähemmistö harrastaa uusimpivaaralaisuutta näennäisen suomalaisilla sanoilla ja muut elävät ubiikisti.

Jos nyt jotenkin piti yrittää ohjailla kieltä, niin lähinnä olisi luullut yritettävän tarjota vanhaa sivistyssanaa "ubikvi" englannista väännetyn muodosteen "ubiikki" tilalle. Tosin "ubikvi" elää lähinnä sukulaissanoissaan "ubikvisti" ja "ubikviteetti", ja nekin ovat enemmänkin termejä kuin yleiskieltä.

Ja juna meni jo. Sana "ubiikki" levisi jo vuosia sitten sinne, missä ubiikkiudesta käsitteenä puhutaan, ennen kuin kielitoimisto ehti sanoa mitään. Se myös kuolee luonnollisen kuoleman, kun ruvetaan pitämään itsestään selvänä, että tietotekniikka on mukana liki kaikessa. Eihän kukaan vaahtoa sähkön ubiikkiudesta.

Kun uusi ilmiö - olipa se pelkkää puhetta tai myös muuta - nousee yhteiskunnassa tai ainakin joissakin porukoissa yleiseksi puheenaiheeksi, on erittäin lyhyt aika vaikuttaa siihen, mitä sanoja käytetään. Optimistin mielestä ehkä kuukausia, realistisemmin viikkoja. Siinä vaiheessa, kun miljoona ihmistä on kuullut asiasta jollain englannista väännetyllä nimellä, on ihan turha mennä selittämään, mitä sanaa siitä olisi pitänyt alkaa käyttää.
12.10.2016 8.58
Kariboi
Setäpä kertoo
30 vuotta elämästäni opetusalalle tuhlanneena voin kertoa, että koulumaailma nimenomaan on uusien stiiknafuulia-termien ehtymätön synnyttämö. Oppilas->opiskelija-->oppija, opettaja->oppimisen tukihenkilö. Ei enää opita, vaan oppimista "tapahtuu". Lyhenteitä piisaa HOJKSeista alkaen, eikä ole varmaan tehtävänsä tasalla se, joka ei niitä tunne... Joskus epäilyttää, että termeillä koristellaan olematon sisältö. Kaikkiallistuminen, voi jestas. Onko jotakin uutta siinä, että ihminen oppii asioita muuallakin kuin koulussa?