Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Vesa Heikkinen Kuva: Otso Kaijaluoto (Kuvain)

Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja. Hän on tutkinut virka- ja säädöskieltä, lehtikieltä ja politiikan kieltä, kieleen liittyviä valta- ja ideologiakysymyksiä sekä ymmärtämistä ja kielitietoisuutta.

rss

3.12.2015 9.59
Vesa Heikkinen

Kaiken maailman

Tyhjäntoimittajia ja dosentteja?

Kaiken maailman törpötkin ne luulee olevansa vaikka mitä. Mutta ei ne oo ku hemmetinmoisia sössöjä vaan. Näin arvellaan Simo Salmisen ja Pertti ”Spede” Pasasen kirjoittamassa Rotestilaulussa (1966).  

Kaiken maailman -muotoilua käytti vastikään myös pääministeri Juha Sipilä televisiohaastattelussa (A-studio 2.12.2015): Löytyy kaiken maailman dosenttia, jotka kertovat että tätä ja tätä ei saa tehdä.

Ilmausta kaiken maailman käytetään Kielitoimiston sanakirjan (hakusana: maailma) mukaan usein halventavasti merkityksessä ’kaikenlainen’: Puhuttiin kaiken maailman asioista. Kaiken maailman tyyppejä. Vanhemmassa Nykysuomen sanakirjassa esimerkkejä on enemmän: Kaiken maailman tyhjäntoimittaja, kulkuri, roisto. Laulella kaiken maailman renkutuksia. Kaiken maailman rojua.

Viime aikoina on puhuttu paljon politiikan kielenkäytön muuttumisesta. Erilaisia iskulauseita, murresanoja ja puhekielisyyksiä viljellään taajaan eduskuntakeskusteluissakin.

Mitä tästä pitäisi ajatella? Yhden näkemyksen mukaan politiikka on medioitunut ja samalla viihteellistynyt ja poliitikot ovat parhaita viihdetaiteilijoita. Toisen näkemyksen mukaan on pelkästään hyvä, että asiantuntijajargon väistyy kansan suorasukaisen kielen tieltä. Kolmannen näkemyksen mukaan keskustelu on mennyt asiattomaksi ja poliittiset päättäjät ovat menettäneet arvovaltansa.

Neljännen näkemyksen mukaan rikki ovat niin politiikka kuin demokratiakin. Kielenkäytön muuttuminen ei ole pelkästään merkki tästä poliittisen kulttuurin muutoksesta. Kielenkäytön muuttuminen muuttaa poliittista kulttuuria sekä syvällisesti myös kansalaisten suhdetta politiikkaan ja demokratiaan.

Onneksi jokaisella on vielä oikeus muodostaa asiasta oma käsityksensä. Se se vaan on sillä lailla, laulaa Simo.


Palaa otsikoihin | 4 puheenvuoroa | Keskustele

3.12.2015 12.05
Ville E.
Kielenkäytöstä
Käsittelen muuten poliitikkojen kielenkäytön muuttumista tämänpäiväisessä HS:n Merkintöjä-kolumnissani.
3.12.2015 12.19
Vesa Heikkinen
Kiitos!
Se olikin hyvä juttu!
4.12.2015 8.50
Laura Kataja
Dosentti... ja
Tähän voisi todeta että onko meilä sitten kaiken maailman poliitikkoja sun muita desantteja... (joista sitten voisikin sanoa yhtä ja toista).
4.12.2015 22.21
Suomalaisuuden ystävä
Outoa kieltä
Juha Sipilän puheita (ja tekoja) voisi (ja tekisi mieli) arvioida ja arvostella monelta kannalta. Jos nyt kuitenkin pysytään ihan kieliasioissa, en malta olla kommentoimatta suomen kielen rappiota. Kyllä ennen vanhaan poliitikot – vaikka saattoivat olla ketkuja juonittelijoita ja asioista tietämättömiä – sentään yrittivät julkisessa esiintymisessään puhua kunnollista suomea. Nykyisin spontaanisuus on muotia, tai suorastaan pakko. Niinpä suusta tulee mitä sattuu.

Löytyy-verbin ruotsinvoittoinen (det finns) käyttö tuomitaan jopa Kielitoimiston sanakirjassa, joka muutoin on kovin salliva. Vielä oudompaa on yksikön käyttö sen kanssa: ”löytyy – – dosenttia” eikä ”löytyy – – dosentteja” (paremmalla suomella tietysti ”on – – dosentteja”.

Sipilän seuraava virke oli ”Nyt hallitus ei vain voi seisoa kädet taskuissa ja katsoa, kuinka työttömyys kasvaa.” Aloitus on tyypillisen kömpelö kirja-, puhe- ja läpäheittokielen sekoitus; kunnon kirjakielessä aloitettaisiin ”Hallitus ei voi vain”. Ja ”kädet taskuissa” on suomen kielen perinteen (”kädet taskussa”) vastainen.

Kieliasiat ovat tietysti aika pieniä verrattuina politiikan sisältöön. Mutta kielenkäytön huolimattomuus kertoo siitä, että ajatukset tulevat ulos puolivalmiina – ja ehkä myös siitä, mitä yleisöstä ajatellaan.