Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Vesa Heikkinen Kuva: Otso Kaijaluoto (Kuvain)

Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja. Hän on tutkinut virka- ja säädöskieltä, lehtikieltä ja politiikan kieltä, kieleen liittyviä valta- ja ideologiakysymyksiä sekä ymmärtämistä ja kielitietoisuutta.

rss

30.10.2012 8.36
Vesa Heikkinen

Kääk, trolli bloggaa!

Uusia hakusanoja Kielitoimiston sanakirjassa.

Vastikään ilmestyneen Kielitoimiston sanakirjan kolmannen painoksen uusien sanojen luettelo kertoo ajastamme. Blogata, ilmaveivi, jytky, karpata, parkour, trolli, vihapuhe, äijäily ja niin edelleen.

Kolmiosaisessa sanakirjassa on pauttiarallaa 100 000 hakusanaa. Uusia hakusanoja on noin kolme tuhatta. Sanakirja pohjautuu Kotimaisten kielten keskuksen laajaan, jatkuvasti kartutettavaan nykysuomen sana-arkistoon ja tietokantaan.

Kuinkahan hyvin nämä uudet sanat – siis sanakirjassa uudet – pitävät pintansa ajassamme, jonka riento on tunnetusti ripeä? Osa sanoistamme jää aina päiväperhoiksi. Laadukkaisiin sanakirjoihin ei käsittääkseni yleensä ”päästetä” hetken hurmiossa hehkuneita ja pian pois sammuvia sanoja.

Kiinnostavaa on myös se, millaisia kuvauksia sanoista sanakirjoissa esitetään. Puhutaan merkityksistä. Sanakirja kaikessa rikkaudessaan voi tavoittaa vain osan sanojen käyttötavoista.

Ajatellaanpa vaikka sanaa voitto, josta kirjoitin edellisessä blogimerkinnässäni. Miten sanakirjassa olisi mahdollista selittää se, että sanaa käytetään politiikan kielessä myös silloin, kun viitataan historian huonoimpaan äänipottiin, siis häviöön tai tappioon?

Ehkä ei ole tarpeenkaan selittää. Kieli on peliä, ja usein suollamme ”peilipuhetta”, kuten poikani sanoo. Suotuisissa olosuhteissa musta voi tarkoittaa valkoista, vihaaminen rakastamista ja kyllä eitä. Ymmärrämme tämän kielen perusominaisuuden ilman sanakirjaakin.

Mutta vielä siitä sanojen pääsemisestä sanakirjaan. Tätä pohtii sanakirjan toimittaja Liisa Nuutinen Kielikellon artikkelissaan (1/2012): ”Kuinka mahtaa olla sanakirjan seuraavan version laita – löytyvätkö sieltä kotoilu, uunoilu, härpäke ja tymäkkä?”

Kiinnostavaa tosiaan, mitkä sanat seuraavaksi pystyvät vakiinnuttamaan paikkansa kansakunnan kielitajussa ja teksteissä – ja ottamaan sen myös sanakirjoista. No, oikeastihan sanat eivät vakiinnuta eivätkä ota. Meistä sanojista se on kiinni.

LINKIT

Liisa Nuutisen Kielikello-artikkeli Roheaa räimettä. Kielitoimiston sanakirjan uudissanoja

Vesa Heikkisen blogimerkintä Voitto tuli


Palaa otsikoihin | 12 puheenvuoroa | Keskustele

31.10.2012 11.11
Erkki (eka)
Uudet hakusanat verkkoon
Kielitoimiston sanakirjan kolmannessa painoksessa on siis uusia hakusanoja noin kolme tuhatta. Jos nuo uutuudet kuvauksineen julkaistaisiin verkossa, painetun sanakirjan myynti tuskin kärsisi siitä merkittävästi. Mutta ne sanakirjan käyttäjät, joilla on hallussaan aiempia painoksia, hyötyisivät oleellisesti verkkotäydennyksistä.
4.11.2012 17.23
Hanna S
Unohtuvatko vanhat sanat?
Koska kieli, jota käytämme, tuntuu muuttuvan aina vain nopeammin ja nopeammin, voi olla ihan hyväkin asia, että uudet sanat pääsevät nopeassa tahdissa sanakirjaan.

Huolta itsessäni herättää kuitenkin myös se, että tämä nopeatahtinen muutos aiheuttaa myös "vanhojen" sanojen painumista unohduksiin. Keväällä kirjoitettiin siitä, etteivät abiturientit tienneet "renki" sanan merkitystä, saati että olisivat osanneet taivuttaa sanaa oikein.

Käykö niin, että Peppi Pitkätossua tai Koiramäki-kirjoja luetaan tulevaisuudessa sanakirjan kanssa?
5.11.2012 13.46
Agricocacola
Kunniaa vanhoille
Hanna S esitti osuvan näkökohdan. Jotain maatalouskulttuurin aikaista tekstiä lukiessa voi tulla eteen paljon outoja (mutta aikoinaan arkipäiväisiä) sanoja, joita soisi yhä löytyvän yleiskielen sanakirjastakin.

Vaihtoehtoisesti pitää kaivaa esiin vanha kunnon Nykäri.
5.12.2012 15.00
Päivi
Aika aikaansa kutakin
Mielestäni on vain kielen rikkautta, kun se pystyy elämään yhteiskunnan mukana. Uudet sanat, jotka syntyvät yleensä tarpeeseen, kertovat, että kieli elää ajassa ja ilmentää sekä kuvantaa ympärillä tapahtuvia asioita reaaliajassa. Osa näistä, kuten yhteiskunnassakin tapahtuvista käänteistä, on ohimeneviä, mutta osa jää varmasti elämään kieleemme pitkäksikin aikaa.

On myös kielenkäyttäjien luovuuttaa kehittää omaa kieltänsä ja keksiä siihen uusia sanoja. Toki tämä tarkoittaa, että jotkin vanhat ilmaukset ja sanat jäävät niiden varjoon kuihtuen lopulta unholaan, mutta niin käy muillekin asioille kehityksessä kuin pelkästään sanoille.

Hanna S pelkäsikin, että tulevaisuudessa Peppi Pitkätossua lukiessa joutuu etsimään käsiinsä sanakirjan ennen kuin tarinaan pääsee sisään. Se ei enää välttämättä riitä, sillä sen lisäksi on avattava kirjan eteen Googlen kuvahaku, josta tulevaisuuden lapselle voi näyttää mille näyttää kirjassa esiintyvä lankapuhelin tai puhelinkoppi.
6.12.2012 14.05
Satu
Joko hirvittää?
Osuva kommentti Päiviltä. "Kehitys kehittyy" ja maailma muuttuu kova vauhtia ja uusien sanojen tarve on jatkuva. Sanoilla leikittely ja osuvien nimitysten löytäminen eri asioille on vain hauskaa. Ei tätäkään tarvitse ottaa niin ryppyotsaisesti. Kaihoisia hetkiä voi tietysti välillä kokea, kun tajuaa sanojen unholaan vaipumisen olevan merkki ajan nopeasta kulumisesta.
6.12.2012 15.58
Isss
Uudet sanat
Mielenkiintoista onkin tosiaan se, kuinka kauan nämä uudet sanat pysyvät ajankohtaisina ja kuinka ne löytävät tiensä suomalaisten suihin. Jos ajattelemme esimerkiksi jytkyä ja ilmaveiviä, olemme tottuneet näkemään ne median huutelemana. Mielestäni nämä ovat enemmänkin ilmiöitä, kuin vakiintuneita, käyttöön tarkoitettuja sanoja. Se joka ei seuraa jääkiekkoa, tuskin puheessankaan tulee ilmaveiviä käyttämään. Eikä wordin kirjoitusohjelmakaan jytkyä tunnista.
6.12.2012 17.37
Svi
päivitetään sanakirjat 2000-luvulle
Olen Päivin kanssa samaa mieltä siitä, että kielen tulee muuttua yhteiskunnan mukana.

Aikana jolloin käytettiin sanaa "renki" ei ollut esim. tietokoneita, kännyköitä, blogeja jne. Yhteiskunnan ja kehityksen eteenpäin meneminen pakottaa väkisinkin keksimään asioille ja esineille uusia nimiä eli sanoja. Se kuinka nopeasti ja mitkä sanat vakiinnuttavat paikkansa sanakirjassa on mielestäni hieman kyseenalainen ja haastava päätös. Esimerkiksi karppaaminen on maailmanlaajuinen "terveysilmiö", joten on hyvä löytää sanalle selitys, kun taas Granlundin tekemä ilmaveivi MM-kisoissa oli yksittäinen teko, eikä siis laaja käsite, joka ansaitsisi paikkansa sanakirjassa.

Vaikka meidän sukupuolen nuoret tietävät vielä Peppi Pitkätossu kirjat ja Granlundin tekemän ilmaveivin, voivat nämä olla 50 vuoden päästä yhtä tuntemattomia kuin sana "renki" tämän yhteiskunnan nuorille.
7.12.2012 11.02
Savolainen
Jättäkää nyt lukijallekin tilaa
Ei kertomuksen ymmärtämisen kannalta ole niin kovin olennaista ymmärtää jokaisen sanan tarkkaa merkitystä. Lukijalle rakentuu mielikuvituksessa oma kuva tapahtumista ja paikoista, eikä se kokemusta heikennä yhtään että tekstin tulkitsee oman kokemuspiirin mukaan.

Ei kirjoja tarvitse läpiselittää. Mielikuvitus täyttää kyllä aukot.
8.12.2012 8.31
Päivittelijä
Kunpa päivitettäisiinkin
Nimim. Svi peräänkuuluttaa sanakirjojen päivittämistä. Ongelmana on, että suomen kielen laajinta sanakirjaa, Nykysuomen sanakirjaa, ei ole koskaan päivitetty. Siihen on tehty ”lisäosia”, mutta ne ovat todellisuudessa vain erikoissanakirjoja, joille on haettu arvostusta tekemällä niistä muka Nykysuomen sanakirjan osia. On myös tehty kokonaan uusia sanakirjoja, joiden sisältö on pääosin kopioitu Nykysuomen sanakirjasta voimakkaasti lyhentäen, ja niihin on heitelty jonkin verran uutta sanastoa.

Sekaannusta on vielä lisätty julkaisemalla opus ensin Suomen kielen perussanakirjana ja sitten Kielitoimiston sanakirjana.

Hassunhauskoilla uudissanojen luetteloilla saadaan pintajulkisuutta, ja mainostamalla sanakirjan uutta painosta ”tuhansilla sanoilla” täydennettynä saadaan varmaankin myyntiä lisättyä. Mutta yhteiskunnallisesti hyödyllinen sanakirjatyö olisi yhden sanakirjan ylläpitoa hyvin dokumentoituna tietokantana. Ei tarvitsisi edes tehdä sille hyvää hakutoimintoa, koska löytyisi aika nopeasti joukko vapaaehtoisia, jotka tekisivät toinen toistaan parempia ohjelmistoja.
9.12.2012 17.48
riina
Olen Svi:n kanssa samaa mieltä ilmaveivistä. Se ei mielestäni ansaitse paikkaansa sanakirjassa. Hieman myös ihmettelen karppaus-sanan tarvetta. Eikö vähähiilihydraattinen ruokavalio kelpaisi? Karppaus tuntuu ehkä nyt hetken ajankohtaiselta termiltä, mutta on varmasti nopeasti ohi menevä muoti-ilmiö. Toisin kun vähähiilihydraattinen ruokavalio.
10.12.2012 14.08
Sanailija
Sanakirja ei ole lakikirja
Kommenteissa näkyy vähän sellaista ajattelua, että sanakirjaan otetaan vain sallitut sanat. Karppaustakaan ei saisi ottaa, kun jonkun mielestä "me karpataan" pitäisi sanoa "me noudatamme vähähiilihydraattista ruokavaliota".

Hyvä sanakirja olisi sellainen, joka kuvaa todellista kielenkäyttöä, mukaan lukien sanojen tyylilajit ja käyttöalat. Siinä voi lisäksi olla sanaehdotuksia ja normikannanottoja, kunhan ne on selvästi ilmaistu ehdotuksiksi ja normeiksi.

Kuka tekisi hyvän ja kattavan ja jatkuvasti ylläpidettävän suomen kielen sanakirjan verkkoon? Jos ei Kotus, niin mikä sitten? Onko Kotuksella itse asiassa mitään tätä tärkeämpää tehtävää?

Suomen kielihän on jokseenkin tarkasti normitettu noin yleisesti, monen mielestä liiankin tarkasti. Ja kielikoulutuksen antajia löytyisi varmaan tarpeeksi, vaikka Kotus sellaisen lopettaisi, samoin kielentarkistajia. Sellaiset asiat, jotka hoituvat paremmin vapaana yrittäjyytenä (tai miksei vapaaehtoistoimintana), olisi parempi jättää kokonaan sen varaan, aiheuttamatta markkinahäiriöitä sillä, että alalla huseeraa myös valtion subventoima laitosyrittäjä.
10.12.2012 19.46
Kyllästynyt
Suomen kielen tappajat...
Suomen kielen hoito yksityisenä yrityksenä, myytynä amerikkalaisille sijoittajille ja ulkoistettuna kustannustehokkaasti Intiaan on todellakin mielenkiintoinen ajatus...