Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Vesa Heikkinen Kuva: Otso Kaijaluoto (Kuvain)

Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja. Hän on tutkinut virka- ja säädöskieltä, lehtikieltä ja politiikan kieltä, kieleen liittyviä valta- ja ideologiakysymyksiä sekä ymmärtämistä ja kielitietoisuutta.

rss

24.4.2010 9.16

Jumi, pirun sokea veli

Muotisana, suoraan hämärästä historiasta.

Nyt on oltu monella tavalla jumissa. Lumikinoksissa, lentokentillä.

Tekstinteko jumittaa. Tulostin ei ulosta, kun paperi jää jumiin. Niskahartiat ovat jumissa, ajatuksista puhumattakaan.

Kun ajatukset ovat jumissa, tajunta virtaa.

Jonkinlaiseen jumiin jää jumin kanssa myös Vesa Karonen Hesarin kirjoituksessaan. (Kanavalla 24.4.2010.) "Mutta mikä se jumi on? Enää ei voi kysyä Yle Radio 1:n Mistä sanat tulevat? -ohjelmasta."

Karonen mainitsee Jouko Hautalan kirjan Jumin keko ja arvelee, että Jumi on pulmallisempi kuin Sampo. Niin, missä on sovittu, että jokin sana tarkoittaa jotain asiaa? kyselee pikkupoikakin. Tai: Mistä sanat tulevat? Minne ne menevät?

Kaisa Häkkisen "Nykysuomen etymologinen sanakirja" ei tunne jumia. Kolmiosaista Suomen sanojen alkuperä -kirjaa ei ole nyt tätä kirjoitettaessa käsillä. Ehkä jumi aukeaisi sen avulla?

Perinteinen Nykysuomen sanakirja selittää jotensakin näin: 1, Anobium, pieniä puun sisässä eläviä kovakuoriaisia. 2. kans. eräs mytologinen olento. J:n ampuma 'äkkipikaa syntynyt paise, puunpalika'. Tuore Kielitoimiston saakirja ei kerro mytologisesta olennosta enää mitään.

Mato puun ja kuoren välissä, varmasti jumissa ihmisen näkökulmasta?

No katsotaanpa Isosta tietosanakirjasta vuodelta 1933 (Otava): "Jumi, vienanpuoleisen kansankäsityksen mukaan pirun sokea veli, joka asuu metsässä ammuskellen ihmisiä ja elukoita; jos olisi näkevä, ampuisi kaikki." Sanakirjan mukaan Suomen puolella mainitaan "Jumin häät ja makuu" aviottomista suhteista puhuttaessa.

Olisiko jumikin lainakamaa, kuten kielessämme niin moni asia? Ihmisten yhteistä omaisuutta.

Kuka se väittikään, että suomen kieli kuihtuu, riutuu, kuolee pois? Niin kauan kuin meillä on resursseissamme jumin kaltaista alkuvoimaa, ei huolta. Myös pirun sokea veli elää mielessämme, kielessämme.


Palaa otsikoihin | 4 puheenvuoroa | Keskustele

24.4.2010 18.34
Vesa Heikkinen
Niin ja joo, onhan tuolla Wikipediassakin kaikenlaista tästä jumista. Arvellaan, että olisi samaa juurta kuin jumala, tiedä häntä.

Wikipediassa sanotaan myös, että hyönteislaji tupajumi on saanut nimensä jumista: puuhun kaivautunut tupajumi aiheuttaa napsuvaa ääntä, jota pidettiin entisaikaan henkiolentojen aikaansaamana. Aika hyvä juttu, mutta tuskin on totta? (Jos tässä nyt muutenkaan voi totuudesta puhua.)

Mitenkäs oikein on, päivystävät etymologit? Tai kansanetymogit elikkäs satusedät ja -tädit?

27.4.2010 9.01
Eero V
SSA lausuu seuraavaa
Suomen sanojen alkuperä on sitä mieltä, että jumi & co (jumo, jummi, jymmi, olla jumissa, jäädä jumiin, jumittaa jne.) olisivat ainakin osaksi deskriptiivislähtöisiä, ja vertaa niitä verbiin jumista 'kumista, jymistä'.

Minä en aivan oivalla tuota yhteyttä. Vai onko niin, että tupajumin (murteissa sanakirjan mukaan myös mainiosti kuolemankello ja seinärautio) nakerruksesta lähtee kumiseva tai jymisevä ääni?

Nykyjumittaminen voisi minun vahvan kansanetymologisen tuntumani mukaan hyvin juontua tuosta "seinässä nakertavasta kovakuoriaisesta" (SSA) - mahtaa olla aika ahtaat oltavat siellä. :)
28.4.2010 20.12
William K
Voihan jumi!
Vienalaiset saattoivat hyvinkin pitää Jumia pirun sokeana veljenä, mutta ehkä moinen uskomus edusti silti kirkon pakanallisia jumalia vastaan masinoimaa järjestelyä, nurin käännettyä maailmaa. Ainakin Oulun rovasti ja mainittava postillakirjailija Juhana Wegelius tuntui tienneen paremmin, kun hän rovastinkäräjillä 1759 nimitti Jumia naimajumalaksi. Nuorisolla oli näet tuolloin tapana järjestää syksyisin palkollisten irtaviikon aikoihin illatsuja, joissa tanssittiin ja päälle vietettiin Jumin häitä. Se tarkoitti, että tuvan lattialle levitettiin olkia ja nuoret panivat niille pareittain makuulle tiukasti toisiinsa kietoutuneina. Maattiin jumia eli jumissa. Periaatteessa pidettiin vaatteet päällä, mutta intiimämpääkin kosketusta lie otettu, koska jumissa makuu tarkoitti myös liikkumatonta yhdyntää. No, eihän sellainen meininki oikein kirkolle sopinut, ja papit asettuivat kiivaasti jumihäitä vastaan.

Vesa näkyy hyvin tietävän, että lainatavarasta tässä on kyse, kun siihen kerran vihjaa. Sana ja ehkä tapaperinnekin on "lainattu" tai pikemmin omaksuttu muinaisilta veriveljiltämme balteilta. Latvian sana jumis eli jumi tarkoittaa luonnossa kaksoistähkää, kaksoisnaurista tai muuta kaksoishedelmää ja Jumi personoituneena henkiolentona maanviljelyn suojelijaa tai haltiaa sekä yleisemmin hedelmällisyyden jumalaa, jopa taivaanjumalaa. Tästä on lyhyt askel juminhäihin: lattiaoljet turvaavat (niin kuin joulunakin) tulevan vuoden satoa ja juminmakuu ihmisten ja koko luonnon hedelmällisyyttä.

Jumalan olemme myös saaneet balteilta. Jumala on latviassa jumin johdos ja tarkoittaa Jumin vaimoa, murteissa lisäksi vankkaa tyttöä ja vankkaa lehmää, koko lailla hedelmällisen näköisiä olioita molemmat. Hauskaa todeta, että Jumalamme näyttäisi näin olevan naisellista alkuperää.

Latvian sanojen indoeurooppalaisen juuren merkitys on 'sitoa yhteen, yhdistää', mikä yhä heijastuu hyvin suomen sanoista jumissa, jumittaa, jumittua. Sanojen kaukaisia alkusukulaisia ovat esmes sanskritin yamah 'kaksonen', yunam 'side' ja yamala 'kaksinkertainen', prakritin 'kaksonen'.
2.11.2012 18.21
Birgitta Koo
Jumi
Olen samaa mieltä William K:n kanssa, että pirun sokea veli on Jumin myöhempää olemista kuvaava sana, joka uuden kristillisen kulttuurin vahvistettua Vienessa otettaan muutti vanhan vahvan Jumin surkeaksi silmäpuoleksi. Ties vaikka viittasivat vaivihkaa ruotsalais-suomalaisiiin valloittajiin tällä tavalla. Nimet muuttuvat nopeastikin hyvistä nimistä kurjiksi, Yrjö on ollut oikein hyvä nimi aikoinaan, eipä vaan enää - ja sen myötä on keksitty sille synonyymin Pirjosta, ym.

Suomi24:n palstalla on keskustelu verevästi Jumista vuodesta 2007 alkaen. Kannattaa vilkaista sieltäkin.