Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Vesa Heikkinen Kuva: Otso Kaijaluoto (Kuvain)

Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja. Hän on tutkinut virka- ja säädöskieltä, lehtikieltä ja politiikan kieltä, kieleen liittyviä valta- ja ideologiakysymyksiä sekä ymmärtämistä ja kielitietoisuutta.

rss

16.5.2013 9.57
Vesa Heikkinen

Joutui metsän peittoon eli sekosi?

Förbistrat sig i skogen? Kari Airaksinen ehdotti aihetta.

Kari Airaksinen Vantaalta on tutkinut sukukirjaansa. Alla hänen ajatuksiaan.

***

Sukukirjassamme kerrotaan (tietysti kirkonkirjoja lainaten) esi-isästäni (1646–1726) Karttulassa: ”Förbistrat sig i skogen vintern 1724.”

Ei voine vanhalla maalaisisännällä olla kyse tavallisesta eksymisestä, vaan jonkinlaisesta sekoamisesta, kun oikein kirkonkirjoissa mainitaan.

Ruotsin akatemian sanakirjasta tuolle förbistra-verbille näyttää löytyvän vanhentunut sekoamiseen liittyvä merkitys.

Voisikohan kyseessä olla sama ilmiö, jota suomeksi on kutsuttu metsän peittoon joutumiseksi? Ystävämme Google ei anna kysymykseen vastausta, vaikka kertookin metsänpeitosta.


Palaa otsikoihin | 3 puheenvuoroa | Keskustele

17.5.2013 13.06
Kanapee
On se mahdollista
Metsänpeitosta on ajateltu, että ihminen joutuu metsänhaltijan valtaan, eräänlaiseen lumoukseen. Ehkä tuo lumoukseen joutuminen voi olla myös "sekoamista".
19.5.2013 17.02
Kari Airaksinen
Metsänpeitto på svenska
Lähtökohtaisesti oletin, että kirkkoherran tekstillä on tarkoitettu metsän peittoon joutumista. Etsin tietoa, onko kirkkoherran kirjaama teksti tuolloin yleisesti käytössä ollut ruotsinkielen sanonta vai vain hänen oma käännöksensä. Eli tässä kai tarvitaan vanhan (suomen)ruotsin tuntijaa.
24.5.2013 10.03
vege 43
(1646–1726) Karttulassa: ”Förbistrat sig i skogen vintern 1724.”
Konditionalis I/”Förbistrat = lienee papin oma käännös ja epämääräinen sellainen