Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Vesa Heikkinen Kuva: Otso Kaijaluoto (Kuvain)

Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja. Hän on tutkinut virka- ja säädöskieltä, lehtikieltä ja politiikan kieltä, kieleen liittyviä valta- ja ideologiakysymyksiä sekä ymmärtämistä ja kielitietoisuutta.

rss

6.4.2011 9.06

Harvinainen nimi

... ja yksityisyyden suoja.

Helsingin Sanomissa kerrotaan tänään, että Väestörekisterikeskuksen nimipalvelua on huononnettu. Keskuksen sivuilla kerrotaan, että vuosikohtainen etunimihaku on poistettu tietosuojasyistä: "Yksityisyydensuojan turvaamiseksi palvelussa ei näytetä etunimien tarkkaa lukumäärää eriteltynä, jos nimiä on vähän."

Mielestäni uutinen on hämmentävä. Yhtäältä ymmärrän yksityisyydensuojan, mutta toisaalta mietin, mikä ihmiselle annettavan nimen tehtävä oikeastaan on ja miksi ihmisille annetaan sellaisia harvinaisia nimiä, jotka vaarantavat yksityisyydensuojan. Ajatukseni ei ole tässäkään kohdassa kovin jäsentynyt, mitä pahoittelen, mutta tuonpahan vaan hämmennykseni julki. Ehkäpä joillakuilla lukijoista on tähän jäsentyneempiä ajatuksia.

Oma mielenkiintoinen juonteensa tässä tapauksessa on prosessi, jonka tuloksena Väestörekisterikeskus päätyi ratkaisuunsa. Lehtitietojen mukaan päätöstä vauhditti valituksen uhka. Yksittäinen kansalainen otti keskukseen yhteyttä ja uhkasi valittaa eduskunnan oikeusasiamiehelle, että hänen yksityisyydensuojansa vaarantuu palvelun vuoksi. Näin kertoo Väestörekisterikeskuksen tietopalvelujen johtaja Riitta Hagrén Helsingin Sanomissa.


Palaa otsikoihin | 7 puheenvuoroa | Keskustele

6.4.2011 10.34
Johanna Virkkula
Harva valitsee nimensä itse
Suurin osa meistä saa nimensä vanhemmiltaan, myös ne harvinaiset. Eivät siis itse valitse sitä, että nimi on mahdollisesti yksityisyydensuojaa vaarantava. Nimen vaihtaminen taas on paitsi käytännössä hankalaa (kuten kaikki naimisiin mennessään sukunimensä vaihtaneista tiedämme - aina saa olla muistelemassa mikä ihme niiden sukunimi nyt taas olikaan ennen kuin oppii) myös epätavallista (muutoin kuin naisten sukunimien kohdalla).

Voiko vanhempi tietää vastasyntyneestään tuleeko hänestä poikkeavuuksistaan (esim. harvinaisesta nimestään) iloitseva vai niitä sureva ihminen? Ehkä sukupolven kuluttua, kun nykyiset paljolti erilaisia nimiä saavat lapset ovat aikuisia ja ovat tottuneita siihen, että netin hakukoneet löytävät heidän nimensä vaikka mistä yhteydestä, yksityisyydensuojalla ei ole niin väliä.
6.4.2011 12.11
Vesa Heikkinen
Niin, kyllähän se nimenanto yleensä vanhempien hommaa on. (Jotkut vanhemmat kyllä väittävät, että lapsi ottaa nimensä olemalla tietynlainen, käyttäytymällä tietyllä tavalla jne.) Valitsemisesta kuitenkin on kyse. Kannatan laajaa valitsemisen vapautta, mutta tuo Väestörekisterikeskus-uutinen herätti näkemään uusia puolia tässä vapaudessa.

Olen vastikään yrittänyt miettiä oikein tutkimusmielessä sitä, miten ihmisen kansalaisuus alkaa. Jo syntymätön lapsi on viranomaisten asiakas tai kohde tai mitä milloinkin, no "esikansalainen". Ihmistä synnytään paitsi ruumiillisesti myös kielellisesti ja tekstuaalisesta, eikä tämä kielellinen ja tekstuaalinen synnyttäminen suinkaan pääty kuolemaan. Nimi on tässä jatkuvassa synnyttämisen ja syntymisen touhussa yksi olennainen osatekijä.
6.4.2011 14.00
Terhi Ainiala
Jaan Vesan hämmennyksen. (Ja olen myös harmistunut, sillä VRK:n nimipalvelu on tärkeä työkalu mm. nimistöntutkimuksen opiskelijoille.) Yksityisyydensuoja on tärkeä asia, mutta VRK:n nimipalvelusta ei paljastu kuin etunimen tai sukunimen kantajan synnyinvuosi tai vuosikymmen.

Aivan totta: nimi voi osoittaa erilaisia kansalaisuuksia ja nimien avulla niitä voidaan luoda ja muokata.
6.4.2011 15.59
Johanna Virkkula
Jotkut vanhemmat myös kokevat, että nimi tulee heille annettuna (esim. unessa, sisarusten suusta, suvun painostuksesta tms.), mutta siitä huolimatta vanhemmat ovat ne, jotka päättävät rekisteröidä nimen.

Vanhemmat antavat harvinaisia nimiä koska a) haluavat olla erilaisia (siis huom. vanhemmat haluavat olla erilaisia, ei välttämättä lapset) b) valittu nimi on tavallinen jossain muualla, mutta ei meillä ja c) nimellä on kantaja, jonka mukaan nimeäminen on tärkeämpää kuin se, onko nimi tavallinen vai ei. Usein nämä syyt vaikuttavat samanaikaisesti (ja tietysti on olemassa myös muita syitä - esim. numerologia, yhteisön nimenantotavat (vrt. Ruotsin julkkisten nimeämät Zionit ja Månfaret; joissain kulttuureissa uniikkinimen antaminen on toivottua, joskaan nyt en osaa nimetä yhtäkään tällaista kulttuuria enkä jaksa selata kirjallisuuttani), yms.).

Onkin mielenkiintoista keskustella siitä, saavatko vanhemmat valita minkä tahansa nimen lapselleen (Suomen laki on melko vapaa tässä kohtaa), ja kuinka perusteltua on nykymaailmassa pitää esim. sallittujen nimien listaa. Jos vanhempi viettää useamman tunnin päivästä Ridgeä katsellen, kai voi ajatella, että Ridge on jo nimenä ihan tuttu juttu ja omaa todellisuutta? (Onneksi nimipalvelu vielä näyttää, että Ridgejä on rekisteröity Suomen väestötietojärjestelmään; on hyvä muistaa, ettei kaikki nimipalvelusta löytyvät nimet ole välttämättä annettu Suomessa, vaan esim. maahan muuttanut Ridge löytyy ihan sieltä muitten joukosta.)

Tuosta kansalaisajatuksesta en oikein saanut kiinni; pysyvän henkilötunnuksen saaminen vauvalle tuntui minusta kansalaisuusasiana suuremmalta kuin nimen ilmoittaminen viranomaisille (tämä tietysti henkilökohtainen huomio, jota ei voi pitää yleispätevänä). Kansallisuuttaan voi tietenkin nimellä alleviivata tai häivyttää ...
6.4.2011 18.02
Jukka K. Korpela
Lisää ihmettelyä
Yhteiskunnallisesti ja oikeudellisesti on kummallista, että Väestörekisterikeskus säikähti kansalaisen uhkausta valittaa oikeusasiamiehelle (jolle muuten ei valiteta, vaan kannellaan, käyttääksemme oikeita termejä). Oikea menettely olisi ollut, että jos VRK ei osaa itse ratkaista kysymystä toimintansa laillisuudesta, se pyytää kannanottoa siltä viranomaiselta, jolle tässä puheena olevat asiat kuuluvat, nimittäin tietosuojavaltuutetulta. Tietosuoja vain tuntuu olevan asia, jonka takia (tai jonka nimissä) moni on paavillisempi kuin paavi.

Muistini mukaan VRK:n palvelussa on ennenkin näytetty pieniä lukumääriä epämääräisesti, tyyliin ”alle 5”. Olisi kiva tietää, mitä oikeasti on muutettu, mutta sitähän ei kerrota. Se kuitenkin kerrotaan, että ”vuosikohtainen etunimihaku on poistettu tietosuojasyistä”, mutta se kuulostaa jo ihan tolkuttomalta. Kenen tietosuojaa luokkaa tieto siitä, montako Jukkaa syntyi vuonna 1952? (Harvinaisten nimien osalta tiedon piilottamisen voisi ymmärtää.)

Onneksi VRK:n palvelu sentään enimmäkseen on säilytetty ja sitä jopa on kehitetty. Nykyisin sillä on jopa Internet-nimi (verkkotunnus) sen sijaan, että olisi pelkän numeerisen osoitteen takana kuten ennen.

Sieltä löytyy aika jännästi tietoja siitä, miten lähes käyttämätön etunimi saattaa tulla hyvin suosituksi, olla käytössä vuosikymmeniä ja sitten taas jäädä pois – toki säilyen niillä, jotka ovat sen saaneet. Tosin tällaistakin selvittelyä, jolla voisi joskus varmaan olla tieteellistäkin kiinnostavuutta, häiritsee luokituksen karkeus; yleensä näkyy nimien määrä vain 20-vuotisjakson aikana.
7.4.2011 11.56
Laura Kataja
Harvinaiset nimet...
Olisikohan jotakuta suvainnut loukata se, että harvinaisesta nimestä oli entisellä systeemillä mahdollista haarukoida kantajan tarkka syntymävuosi?

Tästä seuraa myös se, että tilastoista ei löydä historiallisesti mielenkiintoisia nimeämisiä (esimerkkinä kevättalvella 1918 syntynyt isosetäni Varo Armas), mikä on kyllä varsin ikävä menetys.

Mutta ilmeisesti, jonkin mielestä on sitten tärkeämpää, ettei voi selvittää että se "Helmitiina Virtanen" on syntynyt vuonna 1965 (esimerkkiin valittu etunimi joita ei löytynyt yhtään).

Raja 5 henkeä on kyllä sekin huvittava: tulin kerran katsoneeksi tuttavan (ulkomaalaista) nimeä "alle 5" näytti, kunnes saivat kolmannen lapsensa, jolloin näkyviin tuli se 5...
3.8.2013 22.01
anon
tietoa
Uutinen aiheesta:
http://www.iltalehti.fi/perhe/2010091112312323_pr.shtml

Olen se henkilö joka teki tästä valituksen tietosuojavaltuutetulle.

Muutoksella suojataan sukupuolta. Jos mies korjaa sukupuolensa naiseksi ja ottaa harvinaisen naisen etunimen joka on vain hänellä niin nimipalvelussa näkyi nimi mies sarakkeessa. Joku kun löytää tämän nimen nimipalvelusta niin voi päätellä että kyseessä on transsukupuolinen.