Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Vesa Heikkinen Kuva: Otso Kaijaluoto (Kuvain)

Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja. Hän on tutkinut virka- ja säädöskieltä, lehtikieltä ja politiikan kieltä, kieleen liittyviä valta- ja ideologiakysymyksiä sekä ymmärtämistä ja kielitietoisuutta.

rss

11.3.2011 14.04

Epää, isänmaa

Sana (viikon)vaihteeksi. Tätä runoa en olisi halunnut kuulla.

isänmaa valtio t. maa, johon ihminen tuntee kuuluvansa, synnyinmaa, kotimaa, oma maa. Isänmaamme Suomi. Taistella isänmaan puolesta. Vainaja kätkettiin isänmaan multiin. Isänmaan toivot nuorista, vars. ylioppilaista. (MOT Kielitoimiston sanakirja 2.0)

*

Toiset sanat ovat niin suuria, että ne eivät oikein mahdu suuhun, suureenkaan. Eivätkä varsinkaan suusta ulos.

Kun ne sinulle pakkosyötetään, ne pirulaiset jäävät päähän. Päässä ne pakottavat. Takovat. Täyttävät tyhjää tilaa. Pyrkivät ulos, ja lopulta livahtavatkin: yllättäin, tilaamatta. Jälkeiset ovat veriset.

Isoin mieleeni tuleva sana on isänmaa. Sa voitko kuvitella kookkaampaa.

No voinhan ma: epäisänmaa. Ei ollenkaan jebaa, vaan epää.

Epäisänmaa on tod.näk. äidinkielemme valtavin tuotos. Sillä saa lyödä kuin vierasta sikaa. Sillä saa itkettää.

Sillä saa rakentaa olevaa olemattomasta. Kun sen kuulet, juokse. Liikumme tummilla alkukantaisilla vesillä.


Palaa otsikoihin | 7 puheenvuoroa | Keskustele

12.3.2011 16.53
Ex patria
Muuten kiva, mutta "epäisänmaa" ei ole sana. Että se siitä "tod.näk. äidinkielemme valtavimmasta tuotoksesta", jolla "saa rakentaa olevaa olemattomasta".

Olevaa olemattomastapa hyvinkin!

Muuten olen sitä mieltä, että koska parlamenttia (jossa adjektiivia "epäisänmaallinen", siis isänmaan vastainen, hiljattain käytettiin) ei olisi ilman puhetta, siis sanoja, niin se, joka parlamentaariseen leikkiin ryhtyy, kestäköön sanat ja leikin. Jos joku turvautuu retorisiin keinoihin, jotka eivät kuulijaa miellytä, turvautukoon kuulijakin sanoihin. Itkeminen, myös lehteriltä käsin, on epäurheilijamaista!
12.3.2011 19.30
Vesa Heikkinen
Hehee, miten niin ei ole sana? Tuossahan tuo sanana seisoo: epäisänmaa.
13.3.2011 15.01
Hahaa, no niinpä seisookin! Voisitko käyttää sitä kontekstissa, jossa se tekisi järkeä? Ei siis mitään äpee eikä jäbee.
13.3.2011 17.35
Vesa Heikkinen
Voisin.

13.3.2011 19.16
Niin voisit, jos se olisi sana.
14.3.2011 9.33
Vesa Heikkinen
Siitä, mikä on sana, on monenlaista käsitystä. Minun käsitykseni on luullakseni kovin liberaali. Sana on se, mikä sanana sanotaan ja kirjoitetaan.

Niin, eikö isänmaalla voi olla vastakohtaa, edes ajatuksissa...?

- Onko Suomi sinun isänmaasi?
- Kaikkea muuta! Se on epäisänmaani!

Hauska yhteensattuma muuten, että Jari Tervo puhui epäisänmaasta lauantaina Uutisvuodossa.
14.3.2011 18.29
Isänmaalla voi olla, ja on, monta vastakohtaa paitsi ajatuksissa myös konkreettisesti. Mitä järkeä koko käsitteessä muuten olisi!

Sille, kuten muillekin sanoille, voi tietenkin aina luoda myös huumorimielessä vastakohdan etuliitteellä "epä-". Yksi vanhimmista kielellä leikittelyn keinoista!

Kai se sitten joidenkin mielestä voi olla epäjebaa ja itkettävää.