Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Vesa Heikkinen Kuva: Otso Kaijaluoto (Kuvain)

Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja. Hän on tutkinut virka- ja säädöskieltä, lehtikieltä ja politiikan kieltä, kieleen liittyviä valta- ja ideologiakysymyksiä sekä ymmärtämistä ja kielitietoisuutta.

rss

27.8.2012 14.36

Demokratuuri

Ääni on demokratian ääni, mutta kädet ovat diktatuurin kädet.

Le Nouvel Observateur -lehdessä puhutaan demokratuurista. Laurent Joffrinin jutun mukaan demokratuurit uhkaavat tai saattavat vähitellen alkaa uhata länsimaisia demokratioita. Länsimaiden virallinen linja suhteessa kommunismin romahtamisen myötä syntyneisiin demokratuureihin on liian pehmeä. Paul McCartney ja Madonna ovat tehneet enemmän Pussy Riotin hyväksi kuin Obama ja Hollande yhteensä.

Venäjää siis voi pitää jonkinlaisena demokratuurina. Periaatteessa ja puheissa opposition olemassaolo hyväksytään ja kansanvaltaa ylistetään, mutta käytäntö voi olla totaalisen toinen. Häkki heilahtaa väärästä sanasta, arvioivat Venäjä-kriitikot.

Demokratuuri-sanaa on käytetty myös suomalaisessa keskustelussa. Demokratuuriksi on väitetty milloin Suomea, milloin Ruotsia; milloin Yhdysvaltoja, milloin juuri Venäjää.

Demokratuuri on nettikeskustelujen perusteella järjestelmä, joka on ulkoisilta tunnusmerkeiltään demokratia mutta todellisuudessa pikemminkin diktatuuri. Samaan viitaten on puhuttu näennäisdemokratiastakin.

Kiinnostavaa on, että demokratuuri-sanaa näyttävät poliittisessa keskustelussa suosivan opposition edustajat. Tarkoitus lienee heittää varjo enemmistön harjoittaman politiikan ylle ja jopa kyseenalaistaa koko järjestelmän demokraattisuus.

Yhdistelmäsana demokratuuri on tietysti demokratian ja diktatuurin summa. Samaan tapaan on syntynyt esimerkiksi faktio, jossa sulautuvat fakta ja fiktio. Erilaisia yhdistelmäsanoja on käytössä runsaasti, mutta vähemmän taitaa olla tämäntapaisia sanoja, joissa eräänlaiset vastakohdat yhdistyvät uudenlaiseksi merkityskokonaisuudeksi?


Palaa otsikoihin | 7 puheenvuoroa | Keskustele

27.8.2012 23.14
Erkki (eka)
Eurostoliitto
Demokratuurista tuli mieleen Eurostoliitto. Nokkela muodoste on sekin.
28.8.2012 12.09
T. P.
Editokraattien kieltä
Eiköhän tässä ole paljolti kyse Le Nouvel Observateurin johtajan Laurent Joffrinin omasta kielenkäytöstä, joka on saanut vähän seuraajia ja saa taas lisää, kun hänen juttujaan näin nostetaan esiin kuin muotovirtauksina.

Joffrinia on luonnehdittu editokraatiksi, ja hänen linjansa näyttää olevan, että ammutaan kaikkea mikä liikkuu jokseenkin kovilla verbaalisilla aseilla. Esimerkiksi Tunisiassa nostaa hänen mukaansa päätään fasismi. Taitaa olla arpapeliä, minkä leiman mikin häntä miellyttämätön suuntaus tai ilmiö saa.

Suomessa sellaista ei sentään ole ollut. Kaivataanko kovasti?
28.8.2012 18.26
Erkki (eka)
Kielenkäytöstä
Tämähän on kieliblogi, jossa seurataan kielenkäytön ilmiöitä. Ei kai näitä juttuja "nosteta" tai ”kaivata” sen kummemmin, jos niitä otetaan esille.

Kun meillä puhutaan vaikkapa muoti-ilmauksista, ei niitä mitenkään suositella kielenkäyttäjille. Perinteisen tavan mukaan kielellisestä muodista on pikemminkin varoiteltu.

Mutta ei panna lappuja silmille eikä tukita korvia. Hyvä on tietää siitäkin, mitä Le Nouvel Observateur -lehdessä puhuu herra Laurent Joffrin.
30.8.2012 15.51
muuantutkija
Uusiokäyttöä? Uusiokäyttöä!
Minusta tämä on täysin käyttökelpoinen termi; siis juuri määrityksenä "ulkoisesti demokratia mutta sisäisesti diktatuuri".

Hauskaa oli havaita jo hyvinkin eläkeikäisen (=1940-luvun alkupuolella syntyneen) termin kaivautuneen unhon yöstä.

Tietääkseni tätä käytti Suomessa ensimmäisenä L. A. Puntila, pääministerin sihteeri ja monessa menossa mukana mesonut harmaa eminenssi. Tuolloin elettiin jatkosodan alkupuolta, ja valta oli keskitetty toisaalta hallitukselle, toisaalta armeijan päämajalle jotka sitten keskenään keskustelivat minkä keskustelivat. Sen sijaan kansalaiskeskustelu ja julkinen mielipide oli sensuurin tiukasti suitsima.

Ei tämän päivän Suomea voi käsittääkseni vielä demokratuurina pitää, mutta ei se estä meitä tätä(kään) sanaa käyttöön ottamasta. Käyttäjien (=toimittajien) pitäisi vain jotenkin huolehtia siitä, että lukijat tietävät mitä termillä tarkoitetaan. Nettikeskustelujen, joihin Vesa viittasi, perusteella tuntuvat tietävän.
30.8.2012 16.42
Tyhmiö
Miksi?
Miksi pitää käyttää kikkailevaa sanaa, tuli se sitten vuosikymmenten takaa tai jonkun nykytoimittajan myllystä? Sana on myös rahvaanomainen sekamuodoste, jossa kreikan sana on leikattu poikki ja perään on liimattu latinalaisperäinen loppu. Muodottomuus tulisi vähän paremmin ilmi, jos väännettäisin vaikkapa sana ”kansanvaltuuri”.

Jos puhuttaisiin näennäisdemokratiasta, jokainen tietäisi, mitä on tarkoitus haukkua.

Tietysti jokainen demokratia on jonkun mielestä näennäisdemokratia, koska siinä ei toimita niin kuin hän haluaa.
30.8.2012 17.00
Vesa Heikkinen
Ei täällä varmaankaan käyttöpakkoa ole julistettu. Pikemminkin on tuotu esiin sanan taustoja ja nykypäivääkin.

Voisihan ajatellan niinkin, että sana "demokratia" on suomea, samoin sana "diktatuuri". Miksei niitä voisi yhdistää iskeväksi suomen sanaksi "demokratuuri"? Vallankin, jos tuollaisella sanalla näyttää olevan käyttöä.

Se mikä on yhdelle ärsyttävää kikkailua, lienee toiselle kielen luovaa voimaa. Muuten olen tänään, tässä ja nyt sitäkin mieltä, että kielen, vallankin yleiskielen, on paikallaan olla rahvaanomaista :)
1.9.2012 14.03
Anssi
Blogin pointti
Mikä mahtaa olla blogin pointti? Se koostuu viidestä lyhyehköstä kappaleesta, joita voisi luonnehtia johdatukseksi poliittiseen keskusteluun. Lähtöteesi on äärimmäisen varovainen: "Demokratuurit saattavat vähitellen alkaa uhata länsimaisia demokratioita." Tämän jälkeen havaitaan Venäjä demokratuurin mallimaaksi. Sitten todetaan opposition edustajien koettavan kaataa uudella käsitteellä istuvan demokraattisen hallituksen. Lopuksi seuraa pieni kappale kielellistä erittelyä, jonka tulos kuivuu siihen että "eräänlaisia vastakohtia uudenlaiseksi merkityskokonaisuudeksi" tiivistäviä yhdistelmäsanoja käytetään niukahkosti. Esimerkkisanoina toimivat juuri demokratuuri ja faktio. Faktio on kököhkösti muodostettu yhdistelmäsana (fakta + fiktio), koska se on ennestään latinan sana, factio, joka tarkoittaa puoluetta, puoluetoimintaa ja poliittista vehkeilyä. Siinä se. Sat sapienti.