Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Vesa Heikkinen Kuva: Otso Kaijaluoto (Kuvain)

Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja. Hän on tutkinut virka- ja säädöskieltä, lehtikieltä ja politiikan kieltä, kieleen liittyviä valta- ja ideologiakysymyksiä sekä ymmärtämistä ja kielitietoisuutta.

rss

2.11.2015 14.38
Vesa Heikkinen

Asiantuntija ja kokemusasiantuntija

Muuttumassa on ehkä koko asiantuntemuksen idea.

Sungu Rekimatka - Viikatetta teroitetaan 1942 Kuva: Reino Peltola. Kotuksen arkisto.
Viikatteen teroittaminen vaatii kokemusta ja asiantuntemusta. Kuva: Kotuksen arkisto.

Viime aikoina on puhuttu paljon asiantuntemuksesta ja asiantuntijoista. Kuullaanko asiantuntijoita esimerkiksi poliittisessa päätöksenteossa tarpeeksi?

Entä ketkä ovat parhaita asiantuntijoita? Tutkijatko? Omaan ammattiinsa koulutetutko? Vai sittenkin kokemusasiantuntijat?

Kielitoimiston sanakirjan mukaan asiantuntija on henkilö, jolla on asiantuntemusta. Asiantuntija on erikoistuntija, ekspertti, spesialisti. Asiantuntemus taas tarkoittaa erityistä perehtyneisyyttä määräasiaan tai -alaan, jonkin alan hallintaa.

Hakusanaa kokemusasiantuntija ei sanakirjassa vielä ole. Vaikuttaa siltä, että kyse on uudehkosta yhdyssanasta. Ainakaan Suomen media-arkistosta sanalle ei tule osumia viime vuosikymmenen puolelta. Kotimaisten kielten keskuksen sanapoimintoihin kokemusasiantuntija on ilmestynyt 2011 tämän selityksen kera: ”omien kokemustensa myötä (ei opiskellen) asiaan perehtynyt henkilö”.

Kokemus ja osallisuus

Kokemusasiantuntija on ilmeisesti ihminen, jonka asiantuntemus on karttunut henkilökohtaisen kokemuksen kautta eikä esimerkiksi teorioiden ja tutkimuksen tai ammattikoulutuksen tietä. Verkkohakujen perusteella näyttää siltä, että kokemusasiantuntijoita toimii ainakin sosiaali- ja terveyspalveluissa, mutta mahdollisesti toimintatapa on laajenemassa muillekin aloille. Tästä ehkä kielii kokemusasiantuntemuksen yhteydessä toisinaan käytetty sana osallisuus.

Asiaan viitataan pääministeri Juha Sipilän hallituksen ohjelman hyvinvointia ja terveyttä käsittelevässä osassa: ”Painotetaan varhaista tukea, ennaltaehkäisevää työotetta ja vaikuttavia asiakaslähtöisiä palveluketjuja yli hallinnonrajojen. Vahvistetaan kokemusasiantuntemuksen käyttöä ja ihmisten osallisuutta.”

Vertaistukea

Kuntoutussäätiö ja Mielenterveyden keskusliitto ovat julkaisseet Oppaan kokemusasiantuntijatoiminnasta (2015). Sen alkusanoissa todetaan, että Suomessa on toiminut pitkään ”erilaisia päihde- ja mielenterveyskentän vertaistukeen perustuvia ryhmiä ja yhteisöjä, kuten AA- ryhmät, A-killat sekä mielenterveyskuntoutujien yhdistykset”.

Oppaassa huomautetaan, että myös ”potilas-, vammais- ja asiakasjärjestöissä vertaistoiminnalla sekä kuntoutujien osallistumisella toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen on ollut tärkeä asema”. Oppaan mukaan kokemusasiantuntijatoiminta ”ponnistaa ja saa voimansa tästä kansalaistoiminnan ja kolmannen sektorin perinteestä” ja toimintaa on viime vuosina ”alettu voimakkaasti kehittää julkisella sektorilla”.

Oppaassa kiinnitetään monipuolisesti huomiota tällaisen uuden toimintamuodon mahdollisuuksiin ja myös ongelmiin, esimerkiksi tähän tapaan: ”Kokemusasiantuntijatoiminta sijoittuu kansalaistoiminnan ja vapaan vertaistuen sekä lakisääteisten palveluiden ja järjestelmän välimaastoon. Tällä on omat seurauksensa siihen, miten kokemusasiantuntijan vastuita, oikeuksia ja etuuksia määritellään. Pahimmassa tapauksessa joustamattomat käytännöt tai virheelliset tulkinnat voivat johtaa paitsi yksittäisen kokemusasiantuntijan tilanteen ja toiminnan vaikeutumiseen myös siihen, että kokemusasiantuntijatoimintaan sisältyvät mahdollisuudet jäävät käyttämättä.”

Entä perinteinen asiantuntemus?

Minulla on sellainen tutina, että tällainen uusi toimintakulttuuri – jossa oikeastaan on paljon tuttua, kuten edellä käy ilmi – on suomalaisille vielä melko outo. Myös sanat kokemusasiantuntija ja kokemusasiantuntemus saattavat tuntua vierailta, jopa arveluttavilta. Ehkä kysytään, miksi vertaistuki ei enää riitä kuvaamaan tätä asiaa.

Voi herätä sellaisiakin kysymyksiä, miten käy perinteiselle asiantuntemukselle ja sen arvostukselle, kun kaikki ovat kokemustensa perusteella asiantuntijoita. Vai ovatko? Mikä on koulutuksen ja tutkimuksen merkitys osallisuusyhteiskunnassa? Kriittisimmät voivat arvella, että kokemusasiantuntemuksen nostaminen arvoon arvaamattomaan on taas yksi tapa pienentää julkisen hallinnon menoja ja siirtää vastuuta julkisilta toimijoilta yksilöille, kansalaisille.

Toisaalta ainakin osa nuorista vaikuttajista tuntuu liputtavan uuden ajattelun ja uudenlaisten toimintatapojen puolesta. Näin Sipilän hallituksen ohjelmaan ja hallitusneuvotteluihin viittaa Suomen Nuorisovaltuustojen Liiton puheenjohtaja Santeri Lohi: ”Erityisesti on mainittava lisääntyvä kokemusasiantuntijuuden hyödyntäminen, nuorisotakuun kehittäminen sekä paikallisen kokeilukulttuurin käyttöönotto. Tästä on neuvottelijoita kiittäminen. Suomen suunta muutetaan vain kokemusasiantuntijoita kuuntelemalla, ja näitä asiantuntijoita ovat kansalaiset itse.”

Ennakkoluuloja murtamaan?

Kokemusasiantuntijoiden kasvavasta painoarvosta kertonee sekin, että alalle  on virinnyt jo yhdistystoimintaakin. Esimerkiksi Koulutetut kokemusasiantuntijat -yhdistys toimiin sääntöjensä kolmannen pykälän mukaan ”mielenterveys- ja päihdekuntoutujiin sekä vammaisiin kohdistuvien ennakkoluulojen murtajana, kokemusasiantuntijatyön edistäjänä sekä mielenterveys-, päihde- ja vammaispalvelujen kehittämisen tukena koko Suomessa”. Vaikuttavaa tekstiä ja kannatettava tarkoitus!

Määritelläänpä asiantuntemus ja kokemusasiantuntemus tulevaisuudessa miten tahansa, yksi asia on selvä. Muuttumassa eivät ole vain sanat; muuttumassa ovat myös käsitteet, joihin sanat viittaavat. Muuttumassa on luultavasti koko asiantuntemuksen idea.

Kielitoimiston sanakirja
Opas kokemusasiantuntijatoiminnasta (Kuntoutussäätiö & Mielenterveyden keskusliitto)
Nuorisovaltuutetut: Kenellä vastuu nuorisopolitiikan koordinoinnista? 
Sanapoimintoja vuodelta 2011 (Kotus) 
Koulutetut kokemusasiantuntijat ry

Palaa otsikoihin | 2 puheenvuoroa | Keskustele

2.11.2015 14.56
kokemusasiantuntija
Ammattilaisten työkalu
Kokemusasiantuntijuushan syntyi juuri tarpeeseen kouluttaa asiantuntijoita: itse kokemukseen osattomia lääketieteen tai hoitotyön ammattilaisia, hoidon ja kohtaamisen kokemuksellisessa ulottuvuudessa. Sellaisena sitä ei rakennettu toimimaan ilman vahvaa ammatillista ja näyttöön pohjautuvaa osaamista. Ilman kovaa ammatillista osaamista, identiteettiä ja itsetuntoa kokemuksellisuus saa liian vahvan otteen ja kaatuu. Kuten vertaistuki, se on sosiaalisen terveyden ja sairauden ulottuvuuden tuomista muutoin psyykkisen ja fyysisen parissa askarteluun mutta sen tärkein rooli on antaa osattomalle ammattilaiselle osallisuus potilaan kokemukseen.
2.11.2015 22.51
Kokenut
Liian abstrakti tulkinta
Olisi kiva tietää, mistä selitys ”omien kokemustensa myötä (ei opiskellen) asiaan perehtynyt henkilö” on peräisin. Onko se suomen kielen tutkijan arvaus siitä, mitä ”kokemusasiantuntija” tarkoittaa jossain tekstinäytteessä, vai onko se oikeasta määritelmästä (mistä lähteestä?)?

Oikeastihan ”kokemusasiantuntija” on lääketieteen alalla lanseerattu, sangen harhaanjohtava termi, jolla tarkoitetaan jonkin taudin tms. itse kokenutta ihmistä, joka sitten (yleensä jonkin ainakin lyhyen opiskelun jälkeen!) pyrkii auttamaan muita sitä sairastavia eri tavoin.

Aiemmin olen kuullut puhuttavan vertaistuesta. Nyt kai on pitänyt keksiä hienompi termi, ja se sitten hämää niin tavallista kansaa kuin kielentutkijoitakin.