Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Vesa Heikkinen Kuva: Otso Kaijaluoto (Kuvain)

Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja. Hän on tutkinut virka- ja säädöskieltä, lehtikieltä ja politiikan kieltä, kieleen liittyviä valta- ja ideologiakysymyksiä sekä ymmärtämistä ja kielitietoisuutta.

rss

24.11.2011 12.22

Anteeksi, jos olen tehnyt syntiä

Päivän muotisana ja sen onttous.

Lapsi pyytää yllättäen anteeksi. ”Mitä pyydät anteeksi?” vanhempi kysyy. ”En tiedä, muuten vaan.”

Jos lapsen anteeksipyyntöön on ollut selvä syy, anteeksi ikään kuin vapauttaa hänet vastuusta ja antaa mahdollisuuden toistaa tekonsa, joka anteeksipyyntöön johti. Anteeksi avaa mahdollisuuden synninpäästöön.

Nyt vaikuttaa siltä, että lapsenomainen anteeksipyytely ikään kuin huvin, tavan tai varmuuden vuoksi on yleistymässä. Tämä tulee mieleen, kun lukee uutisia europarlamentaarikko Mitro Revon tapauksesta. Revon on väitetty kähmineen naisia. Joku saattaisi kutsua väitettyjä tekoja seksuaaliseksi häirinnäksi.

Lehtitietojen mukaan Repo ei tunnista itseään väitteistä. Jostain syystä hän kuitenkin pyytää anteeksi ja lupaa ottaa opikseen. Mutta mitä järkeä on pyytää anteeksi, jos ei ole tehnyt mitään anteeksi pyydettävää eikä annettavaa?

Pyydänpä minäkin tässä varmuuden vuoksi anteeksi kaikilta kaikkea. Jope Ruonansuun sanoin: Sori, että synnyin. Anteeksi, että olen olemassa.


Palaa otsikoihin | 6 puheenvuoroa | Keskustele

24.11.2011 14.13
Anteeksipyynnöllä ei ole juurikaan arvoa, jos sitä ei tee suoraselkäisesti. "Anteeksi, jos loukkasin sinua" ei ole lainkaan samanarvoinen kuin "Anteeksi, mitä sanoin oli väärin eikä minun olisi pitänyt sanoa sitä".
24.11.2011 15.23
Sortimentti
Jos -> kun
Aikuisten anteeksipyynnöissä harmittaa juuri tuo sana jos: "Anteeksi, jos loukkasin."

"Anteeksi, kun loukkasin" sen olla pitää.
24.11.2011 16.50
Desolé
"Olen pahoillani, jos tulin loukanneeksi sinua" on eri asia kuin "anteeksi, että loukkasin sinua tahallani".
25.11.2011 13.33
Vesa Heikkinen
Löysin netistä kiinnostavan artikkelin, jossa käsitellään parlamentaarista anteeksipyytelyä. Tutkimuksessa tuodaan esiin mm. sukupuolten välisiä eroja tässä asiassa.

http://extra.shu.ac.uk/wpw/politeness/christie.htm

En nyt muista, onko tämäntapaista aihetta käsitelty tai sivuttu suomalaisessa keskusteluntutkimuksessa.
26.11.2011 1.17
A gnostic
What?
Olisiko kuitenkin niin, että "anteeksi" on vanha suomen kielen sana, jonka Agricola & Co. ottivat uskonnolliseen kielenkäyttöön? Tavallisessa kielessä "anteeksi" on lähinnä vain kohteliaisuussana.

Suomalainenhan sanoo usein "Anteeksi kuinka?", kun ei ole kuullut toisen sanoja kunnolla. Eipä se ole paikka pyytää anteeksi uskonnollisessa tai moraalisessa mielessä, ainoastaan kohteliaampi kuin "Häh?"

(Hesarissa oli joskus juttu siitä, miten tuollainen asia riippuu Englannissa yhteiskuntaluokasta. Muistaakseni siihen sisältyi, että alaluokka sanoo "sorry?", keskiluokka sanoo "pardon?", yläluokka "what?" Joka tapauksessa "pardon" on lyhentynyt ilmauksesta "I beg your pardon", sananmukaisesti "Rukoilen anteeksiantoanne". Tämä osoittaa, miten anteeksipyytämisen sellainen merkitys, jota jotkut pitävät ainoana oikeana, voi haihtua olemattomiin.

Mitro Repoa ei yhtään tekisi mieli puolustaa, mutta kun moraali vaatii, minkäs teet. Ei ole mitään epäloogista siinä, että ei ole mielestään häirinnyt seksuaalisesti mutta kuitenkin pyytää anteeksi sitä, että on käyttäytynyt tavalla, joka on koettu häirinnäksi. "Anteeksi jos loukkasin" on hiukan kömpelö tapa sanoa tämä. Sellaiseen olisi varmaan aihetta aika monellakin miehellä. Synti ei silloin ole tahallinen häirintä vaan ajattelemattomuudesta johtuva muiden loukkaaminen.

Mitä Jope Ruonansuun sanoihin tulee, niin niissähän ilmenee aito luterilainen henki.
28.11.2011 15.24
rw
Otteeksi
Pikahuomautuksena gnostikolle: Anteeksi on nimenomaan uskonnolliseen kielenkäyttöön keksitty käännöslaina, jonka taustalla ovat suoraan kirkkolatinan "perdonare" ja muinaisruotsin "forgiva". Tarkemmin ks. Lauri Hakulinen: Suomen sanaston käännöslainoja, 1969.