Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.


Terävät piikit. Kuva: Vesa Heikkinen, Kotus.


Terävästi-palstalla julkaistaan Kotus-blogin lukijoiden keskustelunavausehdotuksiin perustuvia blogimerkintöjä. Ehdotuksia voi lähettää lomakkeella. Blogin toimituskunta käsittelee ehdotukset ja muokkaa hyväksytyistä ehdotuksista blogimerkinnät. Palstan tekstit eivät edusta blogitoimituksen näkemyksiä saati Kotuksen virallista kantaa. Niissä kuuluu Kotus-blogin lukijoiden ääni.


rss Terävästi: Kotus-blogin lukijoiden keskustelunavauksia

30.4.2015 9.00
Terävästi-palsta

Sä-puhe leviää yleiskieleen

Eikö pronominin sinä pitäisi tarkoittaa suomen kielessä vain yhtä henkilöä?

Usein kuulee lauseen alkavan: ”sä teet” tai ”sinä teet”.  Nykyään kuulee valtavan paljon pronominia sinä tai , kun puhuja puhuu itsestään. Näitä pronomineja käytetään myös silloin, kun puhuja tarkoittaa jotain yleistä, minkä voisi paljon paremmin ilmaista tavallisella passiivilla.

Muistelen, että ennen tämä sä-puhe kuului lähinnä formulakuskien ja liikemiesten puheenparteen.  Nyt se tuntuu levinneen – ja leviää koko ajan enemmän – yleiseen puhekieleen. Se ei ole siis mikään nuorison käyttämä muoti-ilmaus. Ihmettelen, että myös vanhemmat ihmiset käyttävät yleisesti tällaista omituista ja suomen kielelle vierasta ilmausta.

Sä-puheessa on mielestäni jonkinlainen manipuloiva sävy: aivan kuin puhuja haluaisi asettaa kuulijan omaan asemaansa. Eikö suomen kielessä persoonapronomini sinä tarkoita yhtä ja tiettyä henkilöä? 

PENTTI TUUSULASTA


Palaa otsikoihin | 9 puheenvuoroa | Keskustele

1.5.2015 20.29
A. Leino
Sä voit olla ihan rauhassa.
Kun tästä on viime keväänä kirjoitettu gradu (Marita Mäki, "Se on ihan kiinni siitä miten sää sen otat ja miten sää siitä ajattelet – Reaaliaikatutkimus sä-passiivista tamperelaisnuorten puhekielessä", TaY 2014), niin muistini virkistämiseksi koitan poimia siitä muutamia tiedonjyväsiä.

Nykymallinen sä-passiivi (tai millä nimellä sitä nyt kukin haluaa sanoa) on käytöltään säilynyt jokseenkin samanlaisena ainakin 1990-luvulta asti – gradussa vertailtiin 1991–92 ja 2011–12 kerättyjä puhekielen aineistoja. Sikäli siis voi aika turvallisesti sanoa, että tämä ilmiö on vakiintunut suomeen. Gradu näytti myös, kuten vähän oli aavisteltukin, että sä-passiivilla on ihan selviä ja perusteltuja käyttötarkoituksia. Vaikka se merkitykseltään muistuttaakin aika tavalla nollapersoonaa (siis sellaista yksikön 3. persoonan käyttöä kuin "voihan sitä näinkin sanoa"), sä-passiivia voi käyttää sellaisissakin yhteyksissä, joihin nollapersoona ei sovi. Yksi esimerkki on, että siihen voi ympäristössä viitata vapaammin: "– – että jos joku, on tökerö ja, puhuu ihan tylysti sua kohtaa, niin tota, sää vaan ajattelet – –."

Sen sijaan näiden aineistojen perusteella ei voi sanoa vanhemmasta historiasta mitään, ja sikäli nykyiseen sä-passiiviin johtanut kehitys kaipaisi vielä tutkimista. Formulakuskien innovaatiosta ei kumminkaan ole kyse: kovasti nykyistä sä-passiivia muistuttavaa yksikön 2. persoonan käyttöä löytyy jo Seitsemästä veljeksestä ja Setälän kieliopin esimerkeistä, ja puhekielestäkin se on merkitty muistiin jo 1800-luvulla.
1.5.2015 22.59
Ripsa
Ameriikan puhetapa
Muistan lukeneeni jo kauan sitten englanninkielisestä, tarkemmin sanoen, amerikkalaisesta fiktiokirjallisuudesta you-sanan käyttöä passiivin sijaan ja tarkoittaen miten ihmiset yleensä tekevät ja ajattelevat.

Ehkä joku muistaa onko tämä puhetapa joskus suomennettu sellaisenaan kirjoissa? Tai ehkä se on peräisin amerikkalaisista leffoista? Ei sä-puhe kuulosta kyllä kovin suomalaiselta. Se häiritsee varsinkin jos sitä kuulee radiossa, se ohjaa ajatteluakin väärään suuntaan. Aivan kuin se ihminen sanoisi kuuntelijalle mitä pitäisi olla asiasta mieltä.
2.5.2015 17.17
Savolainen
Suomessa tunnettu iän kaiken
Pentti Tuusulasta käsittää tekstinsä perusteella hyvin mitä sinä- pronominin käyttö hänen kuvaamassaan merkityksessä tarkoittaa, ja hän myös määrittelee tämän sanan muista vaihtoehtoisista ilmauksista eroavan sävyn. Eikö tällä perusteella voida sanoa, että sinä- pronominin tuonkaltainen käyttö on suomen kielessä tarpeellinen piirre.

Ja kun Pentti nyt on Tuusulasta kotoisin, en malta olla lainaamatta toisen tuusulalaisen tekstiä kohta puolentoista vuosisadan takaa:

" Itse olivat he keittäneet oluensa, muistain tarkasti äitinsä menetystä tämän juoman panossa. Mutta olivatpa sen laittaneet väkevämmäksi tavallista talonpojan olutta. Mustanpunaisena kuohui se kiulussa; ja jos kannullisen sitä nielaisit, tunsitpa hieman huimausta aivossas."

Tuskin tuo ilmaus siis on englanninlainaa, tai ainakin se on viime vuosikymmeniä vanhempi.
2.5.2015 20.25
Kasiluokkalainen
Nyt meni kyllä yli hilseen...
En ymmärtänyt hölkäsen pöläystä siitä, mitä kirjoittaja oikein yrittää sanoa. Sä-sana on toki yleistynyt esim. televisiossa ja kirjoissa, siitä olen samaa mieltä. Mutta kyseistä kontekstia en tunnista. Kuka muka sanoo "sä" puhuessaan itsestään? Ainakaan itselleni ei tule mitään mieleen. Kunnolliset esimerkit olisivat saattaneet valaista asiaa.
Osaako joku kertoa, mistä tässä nyt oikein oli kyse? Jonkin aikaa olen sitä jo tässä ihmetellyt, tuloksetta. Johan siinä aivan turhautuu.
3.5.2015 11.52
Maukka
Oi sinä ihminen
En ihmettele, että Pentti huomaa sinä-passiivissa manipuloivan sävyn. Kun on haluttu vaikuttaa kuulijoiden käyttäytymiseen, yksikön 2. persoonan käyttö on aina tiedetty tehokeinoksi. Siis ”älä tapa” mieluummin kuin ”älköön tapettako”. Useiden kuulijoiden joukkoa puhuja näinkin sinutteli: Jos sinun oikea silmäsi viettelee sinua…

Tehokeinon tuntevat myös aatteellisten laulujen tekijät: Oi ihminen mieleesi paina… – …joukkosi eessä urhona kaadut… – …sinä myös olet työläinen.

Kansanviisauksiakin kuulemme sinä-muodossa, eikä rajanveto formulakuskinviisauksiin ole aina mahdollinen.

7.5.2015 16.41
Jaakko P
kasiluokkalaiselle
Tässä esimerkki sinulle, kasiluokkalainen:

"Tykkään lentämisestä. Mikään ei vedä vertoja sille tunteelle, kun sä istut siinä penkissä kone alkaa kiihdyttää..." Tässä esimerkissä siis puhuja puhuu omasta kokemuksestaan, mutta haastaa kuulijan eläytymään siihen käyttämällä toista persoonaa. Asian voisi ilmaista myös ilman subjektia "...kun istuu siinä penkissä..." mutta silloin sävy ei olisi yhtä eläytyvä.
8.5.2015 11.01
Ookko nää Oulusta?
Nää ja mää
Sä-ilmiön ärsyttävyys piilee juuri sä-pronomin lausumisessa. Toisin on ehkä sellaisissa ilmauksissa, joissa muodollisesti puhutellaan yksikön toista persoonaa, mutta itse pronomini puuttuu. Esim.: "Teitpä niin tai näin, aina väärin päin" ja "Yritä siinä sitten keskittyä kaiken melun keskellä". Tällaisissa tapauksissa sinuttelu ei tule niin julkeasti iholle kuin säsättelyssä.

Lisäksi koska murteiden puhuminen on nykyään jopa suotavaa, sä-pronomini särähtää ainakin pohojoispohojalaisen korvaan aika pahasti. Mitähän mahtavat asiasta tuumata sie-alueen immeiset?
13.5.2015 20.12
Jäärä
Ei se käy
En totu sä-passiiviin millään. Kun puolituttu ihminen alkaa puhua katutappelusta yhtäkkiä tyyliin: ”..kun sä isket siltä tyypiltä hampaat sisään, sun kannattaa paeta heti…” Siis mitä ihmettä? Enhän minä ole väkivaltainen! Mistä voi tietää, puhutaanko passiivissa vai puhutaanko minusta?
8.10.2015 12.44
Iida ja Salomon
Nuorison näkökulma
Varsinkin nuoriso saa vaikutteita sä-ilmauksen käyttöön englannin kielestä. He käyttävät englannin kieltä vapaamiin suomen kielen seassa.

Nuorison näkökulmaa edustavina huomasimme, että käytämme sä-ilmausta huomaamattamme yllättävän paljon päivittäin.

Mielestämme sä-ilmaus saa kuuntelijan samaistumaan enemmän kertojan tarinaan. Ilmaus myös yleistää toimintaa silloin kun ei haluta kohdistaa puhetta yhdelle henkilölle.