Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.


Terävät piikit. Kuva: Vesa Heikkinen, Kotus.


Terävästi-palstalla julkaistaan Kotus-blogin lukijoiden keskustelunavausehdotuksiin perustuvia blogimerkintöjä. Ehdotuksia voi lähettää lomakkeella. Blogin toimituskunta käsittelee ehdotukset ja muokkaa hyväksytyistä ehdotuksista blogimerkinnät. Palstan tekstit eivät edusta blogitoimituksen näkemyksiä saati Kotuksen virallista kantaa. Niissä kuuluu Kotus-blogin lukijoiden ääni.


rss Terävästi: Kotus-blogin lukijoiden keskustelunavauksia

5.2.2014 10.15
Terävästi-palsta

Puoliso, elämäntoveri vai kumppani?

Parisuhteen osapuolten monet nimitykset.

Ranskan presidentti François Hollanden parisuhde on ollut otsikoissa. Valérie Trierweiler on nimetty uutisotsikoissa muun muassa puolisoksi, avopuolisoksi, elämänkumppaniksi ja kumppaniksi – näin myös saman lehden eri uutisissa.

Vakavasti otettavan suhteen osapuolia kutsutaan nykyään mitä moninaisimmilla nimityksillä. On puolisoita, avopuolisoita, kumppaneita, elinkumppaneita, elämäntovereita, elämänkumppaneita, partnereita, vaimoja, avovaimoja, miehiä, aviomiehiä, naisystäviä ja miesystäviä.

Netissä haetaan elämänkumppania. Vähän aikaa sitten eräs mies kertoi ottavansa matkaseuraksi mukaan elämänkumppaninsa. Syntyi hämmennys: kumpaa sukupuolta kumppani on? Miksei mies puhunut naisystävästään, jos parisuhteessa ei asuta yhdessä? Neutraali ilmaus on tasa-arvoinen, mutta joskus myös epäselvä.

Sukupuolineutraali avioliitto varmaan vähitellen muuttaa suhtautumista parisuhteen osapuolten nimityksiin. Toisaalta yhdessä asuminenkaan ei välttämättä luo eroja niiden välille, kuten Hollanden ja Trierweilerin tapauksen uutisoinnista huomaa.

Erilaiset suhteet ja liitot ovat tulleet jäädäkseen. Sen sijaan nimitykset suhteille tai niiden osapuolille eivät näytä pysyvän kehityksen perässä. Jokainen keksii oman nimityksensä tai käyttää omasta mielestään sopivinta.

Parisuhteen osapuolten eri nimityksillä on sävyeroja, jotka luovat mielikuvia suhteen laadusta. Nimitysten merkityserot taas vaikuttavat tällä hetkellä varsin hämäriltä. Selkeys niissä vaikuttaisi mielikuviin, toivottavasti niin että mielikuvat olisivat positiivisia tai ainakin neutraaleja. Olisiko asiauutisoinnissa kuitenkin hyvä pitää jonkinlainen yhteinen linja?

INKA KOKKONEN


Palaa otsikoihin | 19 puheenvuoroa | Keskustele

5.2.2014 12.11
Kaisa Kyläkoski
"Syntyi hämmennys: kumpaa sukupuolta kumppani on? Miksei mies puhunut naisystävästään, jos parisuhteessa ei asuta yhdessä?"

Miksi oli olennaista tietää, oliko toinen matkalle lähtijä nainen vai mies?
5.2.2014 13.35
Elina A.
Neutraali ilmaisu huomioi myös sukupuolivähemmistöt, toisin kuin binääriset ilmaisut. Sukupuolen kirjoon mahtuu muutakin kuin miehiä ja naisia.

Sitä paitsi, eihän suomen kielessä muutenkaan ole yleensä käytetty sukupuolitettuja sanoja muuten kuin ammattisanastossa (esim. tarjoilija/-tar) - ja sekin käytäntö on jo ihan hyvällä syyllä jäänyt menneisyyteen.
5.2.2014 21.16
Inka Kokkonen
Ei ole olennaista tietää, onko kysymys avioliitosta, avoliitosta, rekisteröidystä parisuhteesta tai erillään asumisesta; kirkossa vai maistraatissa vihkimisestä; miehestä, naisesta tai määrittelemättömästä sukupuolesta.

Harmi, että yksi esimerkkitapaus johdatti keskustelun tähän suuntaan. Sen oli tarkoitus vain olla esimerkki siitä, miten nimityksen käytön laajeneminen voi aiheuttaa hämmennystä ja sitä kautta tarpeetonta spekulointia.

Antonio Floresista käytetään lähes aina nimitystä puoliso, mikä onkin selvää. Miksi Trierweileristä ei käytetä?

Uskon, että nimitysten selkeys synnyttää vähitellen positiivisen ilmapiirin. Ja kysymys on nimenomaan asiauutisoinnista. Kukin nimittäköön kultaansa haluamallaan tavalla!
5.2.2014 22.44
nimeämisen vapaus
Monet parisuhteessa elävät voivat myös asua omissa asunnoissaan ja olla silti pariskunta tai virallisestikin aviopari.

Toivotaan, että saamme sukupuolineutraalin avioliittolain, koska kuten täällä jo mainittiinkin sukupuolien kirjoon kuuluvat myös he jotka eivät elä hetero-mies+hetero-nainen suhteessa ja jotka ovat pariskuntia. Pääsisimme myös eroon rekisterissä olevista pareista, jotka ovat enimmäkseen samasukupuolisia avioliittoja.

Vielä 1970-luvulla oli käytössä aika laajasti "susipari" jolla ilmaistiin ettei pariskunta ollut mennyt naimisiin. Se jäi pois kun avoliitot yleistyivät. Aika hölmö ilmaisu sekin on. Avopuoliso ilmaisulla kerrotaan ainoastaan ettei ole kyse viranomaisten vahvistamasta parisuhteesta.

Puoliso, kumppani. pariskunta, elämänkumppani, aviovaimo, aviomies.

Kaikki ovat ihan yhtä hyviä ja kelpo nimityksiä ihmissuhteelle joka on erityinen. Suhteen muu sisältö jää siten yksityiseksi, ellei itse halua avata sitä tarkemmin tai tarkentaa sitä (itsemäärämisoikeus).

Suomenkieli on sukupuolineutraali kieli.

5.2.2014 23.09
Tiina
Puoliso on neutraali
Vanha kunnon Suomen kielen sana "puoliso" tai "aviopuoliso" on neutraali, hyvä ilmaisu. Sopii hyvin neutraaliin "hän"- ja "he" -kieleemme.
6.2.2014 0.40
Yksi heistä
Miksi mikään on olennaista?
"Miksi oli olennaista tietää, oliko toinen matkalle lähtijä nainen vai mies?"
Miksi me nyt yleensäkään haluamme tietää asioita toisista ihmisistä?

Jos joku vaikka kahvipöydässä tai tv-haastattelussa kertoo, että hänellä on lemmikkejä, moniakin saattaa kiinnostaa, ovatko lemmikit kissoja, koiria vai kultakaloja. Jos tuttava mainitsee lähtevänsä reissuun, meitä kiinnostaa kuulla, minne. Miksi olisi sen kummempaa, että olemme kiinnostuneita siitä onko jonkun puoliso mies vai nainen (vai jotain siltä väliltä)? Jos sitä ei sovi kysyä, saako sitten saman ihmisen lapsista kysyä, ovatko he tyttöjä vai poikia? (Esimerkiksi helsinkiläisen kaupunginvaltuutetun Leo Straniuksen mielestä ei saa.)

Tietenkin jokaisella on oikeus olla kertomatta. Mutta kyllä silloin helposti jää miettimään, onko siihen jokin syy. Ja valitettavasti esimerkiksi samaa sukupuolta oleva kumppani on vieläkin Suomessa sellainen asia, mistä ei kaikissa yhteyksissä ja ympyröissä ole helppo kertoa. Joten väistämättä se tulee yhtenä syynä mieleen, jos joku (jatkuvasti) käyttää kumppanistaan sanaa, josta sukupuoli ei käy ilmi. Voi myös kysyä, onko tällainen "peitelty" sanavalinta omiaan ruokkimaan sellaisia käsityksiä, että asiassa olisi jotain hävettävää tai tuomittavaa eikä sitä sen takia kannata tuoda julki.
6.2.2014 8.50
Nillittäjä
Yhteinen jääkaappi
Miksi on tärkeä tietää, asuuko pariskunta yhdessä, ovatko he naimisissa tai ovatko he eri vai samaa sukupuolta? Eikö se ole aivan triviaali asia?

Puolisoa voi käyttää myös avopuolisosta, kumppania myös seurustelukumppanista. Tai sitten toki voidaan kehitellä uudissanoja kertomaan myös, kumpi puolisoista nukkuu vuoteen oikealla reunalla, kumpi huolehtii useammin jääkaapin täytöstä jne. Mahdollisuudet ovat rajattomat. Nyt vain Kotuksessa kääritään hihat ja aletaan määräämään!
6.2.2014 9.27
Toiset haluavat nimenomaan korostaa kumppaninsa sukupuolta, toiset nimenomaan eivät; vapaassa maassa molemmat ovat yhtä hyväksyttäviä viestimistapoja. Kielen kannalsta ongelma kai syntyy siitä, jos viesti tulkitaan väärin. "Kumppanista" puhuminen "vaimon" sijaan voi olla tasa-arvokannanotto tai olla olematta. Termivalinnan taustalla saattaa olla "vaimo"-sanaan liitettyjä kielteisiä mielleyhtymiä, joita halutaan välttää, tai sitten kyse on vain kielellisestä vaihtelun- tai kikkailunhalusta.
6.2.2014 9.27
Laura Kataja
Elämänkumppani
Olen välillä miettinyt mikä olisi hyvä suomalainen vastine englannin ilmaukselle "significant other", joka ei nimenomaan ota kantaa siihen asutaanko yhdessä, mitä sukupuolta ollaan jne.

"Elämänkumppani" on aika lähellä, mutta sävyltään jotenkin virallinen. Ja lisäksi jos puhutaan jonkun "elämänkumppanista" niin ainakin minulle tulee sellainen mielleyhtymä että kyse nimenomaan ei ole avioparista, vaan kumppanit joko ovat samaa sukupuolta tai sitten eivät asu (tai ole asuneet, yleensä tähän sanaan törmää nekrologeissa) yhdessä.
6.2.2014 9.55
Jaakko P
"Significant other" on kai lähinnä "mielitietty". Tuo sana on ehkä vähän vanhahtava ja siksi teennäinen, mutta voisi hyvin kokea renessanssin!
6.2.2014 17.31
Laila
oikeus valita
Nyt ei ole kyse koirista eikä kissoista eikä kultakaloista vaan ihmisistä ja heidän yksityisasioistaan.

Elän parisuhteessa samaa sukupuolta olevan ihmisen kanssa. Tiedän, että jotkut haluavat korostaa, ja alleviivata, että ei ole kyse heterosuhteesta. Minä kuulun heihin, jotka eivät halua korostaa. Siinä ei ole halua peitellä tai salata vaan korostaa, että kyse on aivan samasta asiasta kuin heterosuhteessa. Parisuhteesta. Kun sanon kumppani, tiedän, se jää täysin toisen oletusten varaan.

Eivät kaikki heterotkaan kerro kaikkia yksityiselämänsä asioita työpaikalla tai kaupan kassajonossa tai kerro seksuaalista suuntautuneisuuttaan postinkantajalle. Elämäni on määräaikaisten työsuhteiden varassa ja jokaisessa työnhakutilanteessa asia on – ikävä kyllä – punnittava tilanteen edellyttämällä tavalla, mikäli mielii töitä saada.

Omaa yksityiselämääni en jaa kuin läheisten ihmisten kanssa. Jos se on sosiaalisen tilanteen kannalta aivan välttämätöntä, olen ilmaissut sen kenen kanssa elän. Joka kerta se muuttuu toiseksi, joskus myönteisellä, ja joskus kielteisellä tavalla.

Vieraampien ihmisten kanssa olen tottunut hetero-olettamaan, eikä se ole minun asiani korjata sitä. Olen kyllä huomannut, että heterosuhdeolettaman johdosta tulen paremmin kohdelluksi kuin tilanteissa joissa puhun puolisostani etunimellä (sellainen nimi, että se kertoo sukupuolen).

10.2.2014 9.38
SO:llinen
Suomeksi ”SO”
”Significant other” on suomeksi ”SO”, lausutaan ”ässoo”. Toimii hyvin, lyhyt kirjoittaa ja sanoa.

No joskus voi joutua selittämään, mutta joutuuhan näitä muitakin selittämään, ja niistä tulee lisäksi väärinkäsityksiä.

Nykynuorille tuntuu olevan kovin hankala paikka se, mitä nimityksiä heidän SO:istaan käytetään. Esimerkiksi ”poikaystävä” saattaa aiheuttaa hepulin, ”avomies” naurunpyrskähdyksen ja ”avokumppani” äänekkään protestin. ”SO” ratkaisee ongelmat.

Kenties omaperäisempi ”elämänkumppani” toimisi myös, ellei siinä olisi niin vahvasti sitä vivahdetta, että kumppanuus kestää elämän loppuun asti. Kuten se saattaa kestääkin, mutta nykyisin useammin ei.

Joku irvileuka saattaisi sanoa, että nimityksen ”SO” käytöllä voi myös ilmaista nyansseja: aviopuolisoa voi lakata kutsumasta SO:ksi, jos hän ei enää ole significant (tai ei ainakaan *the* significant other).
10.2.2014 15.38
Ei kai nyt akronyymejä sentään.
EK
Ei nyt kai ole ihan tarpeen mennä ottamaan käyttöön lyhennettä, ja vielä vieraasta kielestä? Ennemmin sanoisin vaikka leipäsusi kuin ässoo joka ei edes istu vokaaliharmoniaan. Kakarat nauraa tyhjää muutenkin, niitä viihdyttääkseen voi vaikka kysyä että "onko tämä nyt se uusi mielitiettysi" niin saavat kaikki hupia.

Tuntemani homoparit kyllä käyttävät sanaa "puoliso," mutta ainoa ehkä mikä siinä ontuu on että se sopii hyvin sille jonka kanssa jakaa sen jääkaapin, mutta ei oikein seurustelukumppanille. Jos on vaikka juuri alkanut seurustella ei voi alkaa kailottamaan kaikille että tämä on nyt "puolisoni."
11.2.2014 19.59
EVVK
Ei akronyymi
”SO” on lyhenne, ei akronyymi. Esimerkiksi ”Abloy” on akronyymi.

Ja SO:llehan ei käytännössä ole järkeviä vaihtoehtoja. Täällä voi heitellä kaikenlaisia puoliskoja ja asuinliittolaisia, mutta eivät ne tule käyttöön.
12.2.2014 12.06
Isä
Kyse on kaverista.
Täällä keksitään uusia sanoja, kun suomessa on pätevä sana, kaveri, joka sopii kuvaamaan kaikkia ihmisten vielä hieman tuntemattomia läheisiä. Tuolla sanalla ei oteta kantaa siihen, mikä on henkilön sukupuoli, ja makaavatko he mahdollisesti nyt, tulevaisuudessa tai menneisyydessä keskenään. Kun se ei muille ihmisille yleisesti ottaen kuulu, ja jos alkaa kuulumaan, asianosaiset kyllä sen kertovat.

"Se Oonan tai Mikon kaveri" ei tunge nuortenkaan reviirille niin, että siitä täytyisi kiusaantua. Nuo "Significant other" -ym. viritykset ovat huonoja juuri siksi, että niitä käytettäessä jää miettimään, miksi ihmeessä tuo sanankäyttäjä haluaa kikkailla ja korostaa että tässä on jotain erityistä. Kun nuorilla, ja vanhemmillakin, suhteet ovat vähän sellaisia, ettei niiden tilasta voi ulkopuolinen usein sanoa mitään.

Kun puhuu kaverista, ei mene koskaan vikaan. Ja silloin kun suhde on sellainen, että kuljetaan käsi kädessä ja pussaillaan, voi käyttää vaikka sanaa "heila". Se on niin kevyt ja hyväntuulinen sana, että siitä seuraa korkeintaan korjaus, että me ollaan vain kavereita.

"Presidentin heila" olisi hieno ilmaus!
12.2.2014 13.12
pekka välieurooppa
heila
hienoa että tällainen ehdotus tulee ilmoille; olen samaa mieltä, heila on hemmetin hyvä sana, noita eläkeikäisten tyttöystäviä ei kukaan kestä, voisi tietysti puhua myös naisystävistä mutta se ei ota tulta.
kaveri on myös hyvä sana, millä kyllä myös sekaannuksia saa aikaan kun ei tiedä, kummasta sukupuolesta on kyse.
olen muuten myös sitä mieltä että pirssi pitäisi ottaa taas käyttöön, olisi oma hieno ikivanha sana tuon mitäänsanomattoman taksi-sanan asemesta.
21.3.2014 10.18
Jenna Ylhäinen, Emilia Pulkkinen
Onko sillä loppujen lopuksi mitään väliä mitä ilmaisua käyttää? Tai tuleeko kumppanin sukupuoli ilmi? Jokainen suhde on omanlaisensa kahden henkilön (tai miksei useammankin) välinen suhde, eikä sitä välttämättä tarvitse alkaa määrittelemään julkisesti.
Ihmiset ovat nykyään avoimempia erilaisten suhteiden kuten muuttuvan kielenkin kanssa, mikä on ehkä syy siihen että uudenlaisia nimityksiä on syntynyt. Jokaisella on oma käsitys suhteesta ja halu käyttää sen mukaista sopivaa termiä.
20.9.2014 14.41
Vaski
""Miksi oli olennaista tietää, oliko toinen matkalle lähtijä nainen vai mies?"
Miksi me nyt yleensäkään haluamme tietää asioita toisista ihmisistä?

Jos joku vaikka kahvipöydässä tai tv-haastattelussa kertoo, että hänellä on lemmikkejä, moniakin saattaa kiinnostaa, ovatko lemmikit kissoja, koiria vai kultakaloja. Jos tuttava mainitsee lähtevänsä reissuun, meitä kiinnostaa kuulla, minne. Miksi olisi sen kummempaa, että olemme kiinnostuneita siitä onko jonkun puoliso mies vai nainen (vai jotain siltä väliltä)?"

Ongelmana oli, että käytetty ilmaisu aiheutti _hämmennystä_. Jos joku kahvipöydässä kertoo, että hänellä on lemmikkejä, ovatko muut hämmentyneitä, kun eivät tiedä, tarkoittaako hän koiria vai kultakaloja? Tuskin lemmikkien lajien kertomatta jättäminen aiheuttaisi liiemmin häkeltyneisyyttä tai suhtautumisvaikeuksia. Ehkä kumppanin sukupuolen kertomatta jättämisenkään ei pitäisi.

"Syntyi hämmennys: kumpaa sukupuolta kumppani on? Miksei mies puhunut naisystävästään, jos parisuhteessa ei asuta yhdessä? Neutraali ilmaus on tasa-arvoinen, mutta joskus myös epäselvä."

Sukupuolineutraalin ilmauksen idea nimenomaan on, ettei siitä käy ilmi sukupuoli. Tietenkin sukupuoli jää tällöin epäselväksi. Oleellista on pohtia, haittaako epäselvyys vai pitäisikö se ohittaa yhtä mutkattomasti kuin epäselvyys keskustelukumppanin lemmikkien lajeista.

Sukupuolineutraalin ilmauksen tasa-arvoisuus perustuu siihen, ettei sukupuoli käy ilmi eikä näin ollen voida tehdä oletuksia tai suhtautua eri tavalla sukupuolesta riippuen.

Jos "partneri" tai "kumppani" vakiintuisi tarkoittamaan samansukupuolista kumppania (kuten se joissain piireissä ilmeisesti on vakiintunut), se ei käytännössä olisi enää sukupuolineutraali ilmaus. Kuulija tietäisi heti, että kyseessä on samansukupuolinen kumppani.
25.9.2014 10.58
pekka välieurooppa
hen, hän, hön
heila, mielitietty, mites olis elämänvaihekumppani? lyhyt iskevä sana ja ilmaisee että niitä vaiheita ja kummpaneita on useampia, he he.