Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.


Terävät piikit. Kuva: Vesa Heikkinen, Kotus.


Terävästi-palstalla julkaistaan Kotus-blogin lukijoiden keskustelunavausehdotuksiin perustuvia blogimerkintöjä. Ehdotuksia voi lähettää lomakkeella. Blogin toimituskunta käsittelee ehdotukset ja muokkaa hyväksytyistä ehdotuksista blogimerkinnät. Palstan tekstit eivät edusta blogitoimituksen näkemyksiä saati Kotuksen virallista kantaa. Niissä kuuluu Kotus-blogin lukijoiden ääni.


rss Terävästi: Kotus-blogin lukijoiden keskustelunavauksia

2.10.2013 9.05
Terävästi-palsta

Futuuri ja Suomen tulevaisuus

Mutta vaikka suomi olisi heikon futuurin kieli, voiko silti sanoa, että
tulevaisuus olisi kielessämme ”läsnä jo nyt”?
Toimittaja Marko Junkkari kirjoitti Helsingin Sanomissa 24.9.2012, että Yalen yliopistossa julkaistun tuoreen tutkimuksen mukaan niissä kielissä, joissa nykyisyyttä ja tulevaisuutta ei erotella erillisellä futuurirakenteella, ihmiset tekevät vastuullisempia ratkaisuja tulevaisuuden suhteen.

Jutun mukaan ekonomisti Keith Chen on jakanut kielet ryhmiin sen mukaan, kuinka vahva futuuri niissä on. Esimerkiksi englannissa ja ranskassa on vahva futuuri. Heikko futuuri on suomen lisäksi muun muassa saksassa, virossa ja mandariinikiinassa. Chenin tutkimuksen tulos oli, että niillä kielialueilla, joilla nykyisyyttä ja tulevaisuutta ei erotella kielellisesti, ihmiset tekevät järkevämpiä päätöksiä, ”koska tulevaisuus on läsnä jo nyt”.

Junkkarin kirjoituksen otsikkona on ”Nokia meni, kielioppi jäi”. Junkkari haluaisi suomen kieliopin ystävänä uskoa Chenin tutkimukseen. Silti häntä ihmetyttää, ”miksi täällä heikon futuurin ihmemaassa ei varauduttu ajoissa ikärakenteen muutokseen ja kestävyysvajeeseen”.

Se tiedetään, ettei suomessa ole morfologista futuuritempusta, mutta kieliopissa puhutaan meilläkin ilmausten futuurisesta merkityksestä. On olemassa monia kielen rakenteita, joilla voidaan viitata puhehetken kannalta katsottuna tulevaan aikaan (VISK § 1542).

Mutta vaikka suomi olisi heikon futuurin kieli, voiko silti sanoa, että tulevaisuus olisi kielessämme ”läsnä jo nyt”? Siitä kaipaisin keskustelua. Helpompi olisi ymmärtää, että jos kielessä ei ole futuuria, silloin puhujat eivät niinkään huolisi huomisesta – elettäisiin vain kuin viimeistä päivää...

ERKKI (EKA)

§ 1542 Futuuritempus vs. futuurinen merkitys Ison suomen kieliopin verkkoversiossa


Palaa otsikoihin | 3 puheenvuoroa | Keskustele

2.10.2013 10.16
Q
Mikä tutkimus
Mikähän on se Yalen yliopistossa tehty tutkimus, josta Hesari kirjoituksen mukaan kertoi reilu vuosi sitten? Mistä voisi lukea itse tutkimuksen, tai edes tutkijan oman tiivistelmän siitä?

Selostus tutkimuksesta (oikeammin: kuvaus toimittajan siitä kirjoittamasta jutusta) sisältää suunnilleen kaikki kielitieteellisen huuhaatutkimuksen ainekset.

En tiedä, miten ihmiset tekevät ratkaisuja kielissä. Mutta sen tiedän, että jos joku väittää kielitieteellisen tutkimuksensa osoittaneen jotain maailman ihmisten toiminnan vastuullisuudesta (ja sen kieliriippuvuudesta) yleisesti, niin se on todella paksua pajunköyttä. Kiinnostavaa asiassa on lähinnä se, miksi sellaista niellään niin ahnaasti.
3.10.2013 1.36
hauno
Jospa futuurin puute kertookin pessimismistä
Olen joskus kyökkifilosofoinut tämän futuuriasian tiimoilta. En niissä pähkäilyissä ole osannut, taikka älynnyt, yhdistää tätä futuurinpuutetta järkeviin päätöksiin, enkä ainakaan huolettomuuteen huomisen suhteen.

Pikemminkin tuumasin, että jospa futuurimuoto on jäänyt syntymättä sellaisilla kansoilla, jotka ovat kokeneet tulevaisuuden epävarmaksi. Siis, että huomisesta ei ole uskaltanut sanoa mitään varmaa.

Tämän lähtöajatuksen mukaan futuurin puute olisi siis ilmaus pessimistisestä mielenmaisemasta.

Mutta kerkeällä ällillä ja notkealla mielellä sen voi selittää miten päin tahansa. Tästä sinänsä kiinnostavasta aihepiiristä ei varmaankaan ole saavutettavissa lopullista totuutta. Niinpä mieluisin selitys jää kullekin voimaan.
15.11.2013 7.39
J
Ei mitään edessäpäin
Mietteeni kulkevat hieman samaan tapaan kuin haunolla. Minun vakiofraasini kuuluu, ettei suomella (Suomella) ole tulevaisuutta. Olemme tässä ja nyt, katselemme tarkasti taaksepäin.

Eniten tätä mietin, kun sain tutustua venäjän aikamuotoihin. Siinähän on vain yksi mennyt aikamuoto (preteriti), preesens ja peräti kaksi futuuria. Kyllä ajattelen, että näin valtavat kielen erot jotenkin näkyvät maailmankuvassa ja ajattelussakin taikka sitten toisinpäin.