Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Satamanosturit. Kuva: Kuva-Plugi.

Satunnaisesti kirjoittava kotuslainen on blogitoimituksen ylläpitämä blogi. Tässä kirjoittavat satunnaisesti ne kotuslaiset, jotka eivät pidä omaa blogia.

rss Satunnaisesti kirjoittava kotuslainen

29.8.2011 11.53

Yllin kyllin kiitosta

Henna Leskelä

Onko ”kiitos” uusi ”ole hyvä”?
Muistan kuinka minua lapsena ärsytti, kun mummoni vastasi kiitokseeni samalla mitalla eli kiittämällä:

Kiitos ruuasta.

Kiitos.

Nykyään huomaan syyllistyväni samaan itsekin. Pohdiskelin asiaa, ja minusta tuntuu, että käytän kiitos-sanaa ole hyvän tilalla etenkin sen helppouden takia: aina en osaa äkkiseltään valita, mikä ilmaus sopisi parhaiten vastaukseksi kiitokseen juuri siinä tilanteessa. Toisaalta myös toistamalla kiitos-sanan ajattelen, etten tee asiasta numeroa. Kiitos on helppo tokaista. Se pääsee usein suusta sellaisissa tilanteissa, kun muut vastausvaihtoehdot tuntuvat hassuilta.

Vaatimattomaan luonteenlaatuun istuvia vaihtoehtoja ole hyvä -ilmaukselle ovat muun muassa eipä mitään, ei kestä (kiittää) ja ei kiittämistä. Toiselle ovea avatessani tunnen itseni monesti hölmöksi, pääseepä suustani sitten ole hyvä tai kiitos.

Ole hyvä, näin paljon vaivaa, kun kiskoin tämän oven auki.

Kiitos, että sain avata sinulle tämän oven.

Siispä: Ei mitään, samallahan olin itsekin tästä kulkemassa.

Toisaalta taas voi ajatella, että sanomalla eipä kestä tai ei mitään mitätöin sen, mitä olen tehnyt toisen hyväksi. Toinen osapuoli saattaa jopa kuvitella, että asia jonka vuoksi hän minua kiittää, on mielestäni vähäpätöinen, joten hän on vaivannut minua turhan tähden.

Ylenpalttista kiittelyä kuulee usein esimerkiksi kaupan kassalla. Sekä työntekijä että asiakas tapaavat toistella kiitosta, ja välillä touhu menee lähes absurdiksi. Esimerkiksi sitä en ole vieläkään oikein ymmärtänyt, miksi asiakas kiittää, kun hänelle kerrotaan ostosten hinta. Kiitos, että saan maksaa. Yksi syy siihen, miksi kiitoksia tuntuu satelevan molemmin puolin, lienee juuri ole hyvän korvaaminen kiitoksella. Toki kiitoksella on osoitettu olevan muitakin funktioita kuin kiitollisuuden ja kohteliaisuuden osoittaminen.

Loppukevennykseksi kerrottakoon eräästä ystävästäni, joka on toistuvasti maininnut vieroksuvansa ilmiötä, jota hän kutsuu triplamoikkaukseksi. Kun ystäväni esimerkiksi soittaa asiakaspalvelunumeroon, saattaa henkilö langan toisessa päässä vastata näin: Toimisto X, Teija Teikäläinen, hyvää päivää! Tämän jälkeen ystäväni esittelee itsensä: Täällä Matti Meikäläinen, päivää. Tähän asiakaspalvelija vastaa vielä yhdellä, sinänsä tarpeettoman tuntuisella päivää-tervehdyksellä. Tämä hämmentää ja närkästyttää ystävääni, ja niinpä hän onkin ottanut tavakseen toistaa tervehdyksen vielä kerran: Päivää.

HENNA LESKELÄ

Asiointikielessä käytetyistä tervehdyksistä ja kiitoksista voi lukea muun muassa Hanna Lappalaisen ja Liisa Raevaaran toimittamasta kirjasta Kieli kioskilla. Tutkimuksia kioskiasioinnin rutiineista (SKS, 2009).



Palaa otsikoihin | 12 puheenvuoroa | Keskustele

29.8.2011 12.57
Aatu K
Itse arvioisin, että kiitoksen toistelu kaupan kassalla johtuu siitä, että "ole hyvän" lausuminen voi viestittää keskustelijoiden olevan jollakin tapaa epätasa-arvoisessa asemassa: kuin sanoisi, että hyvä, että olet tyytyväinen - niinhän sinun kuuluukin eleeni jälkeen olla. Lausumalla "kiitos" ei välttämättä tarkoiteta viestittää kiitosta kiitoksesta vaan siirtää kiittäminen yksittäisestä eleestä molemminpuoliseksi ja tasapuoliseksi tyytyväisyydeksi koko vuorovaikutustilanteesta.

Ilmausten "ole hyvä" ja "kiitos" käyttäminen vaihtelee erityisesti, kun kassa pyytää maksua. Osa sanoo "Yksitoista euroa, kiitos" ja osa "Yksityistä euroa, olkaa hyvä". Jos rahaa pyydetään sanoilla "olkaa hyvä", on luontevaa vastata sanoihin kiitoksella mutta saattaa rahan ojentaminen ole hyvällä.

Voisiko sekaannus johtua myös englannin kielestä, jossa sanoilla "please" ja "thank you" on hienoinen sävyero suomen vastaaviin? Vaikka strukturalistisesti please ja ole hyvä tarkoittavatkin samaa, englannin kielessä please on enemmän pyyntö saada toiselta jotakin kun taas ole hyvää käytetään monesti tarjottaessa toiselle jotakin ("ota tästä"). Sitten on myös rajatapauksia, esimerkiksi kun tarjoilija pyytää asiakasta seuraamaan häntä pöytään: silloin pyytäminen on lähinnä näennäistä, ja enemmän on kyse jonkin antamisesta asiakkaalle.
29.8.2011 14.59
Aatu K
Niin, ja tarkennuksena tietysti, että "ole hyvä" voi kääntyä englanniksi yhtä hyvin ilmaisuksi "please", "you're welcome" kuin "here you go".
29.8.2011 15.50
Aino Piehl
Minä puolestani olen jonkin aikaa ihmetellyt, mistä kiitetään kahvilan tiskilleen laittamassa kyltissä: Ei rahanvaihtoa, kiitos!
29.8.2011 17.04
samooja
kummalliset kiitokset
Aino, ymmärrän tuon kiitoksen kiitollisuudeksi siitä että asiakkaat hyväksyvät asian eivätkä tule sitä vaihtorahaa kyselemään.

Selvemmin ja paremmin asia on kyllä ilmaistu niissä kylteissä joissa pelkän kiitos-sanan sijasta on esim.: Kiitos ymmärtämisestä/kärsivällisyydestänne/yms tapaksesta riippuen.
29.8.2011 22.41
Veijo
Kiitetään kiitoksista
Siitähän on kysymys. Saman tekee rokkiartistit konserteissa. Tulee soitannan jälkeen kovat aplodit (yleisö sanoo siis kiitos) ja rokkitähti huutaa mikrofoniin että kiitos. Eikös hänen pitäisi sanoa olkaa hyvä.
30.8.2011 9.44
kuuntelija
yhteinen kiitos
Voi hyvänen aika, teitä nuoria!
Ei tarvitse ihmetellä molemminpuoleista kiitosta. Sehän on vain suomalainen tapa. Ei tarvitse asiaa ihmetellä vieraiden kielten esikuvan kautta. Toki voi tarkastella, miten vanha tapa murtuu vieraiden kielten paineen alla.
Kun avaan oven toiselle, en suomeksi sano mitään, sen jälkeen toinen kiittää ja minäkin kiitän. Näin syntyy yhteisöllisyyttä, kiitos on yhteinen. Homma hoidettu.
Kun avaan oven toisella, sanon jollakin (tässä lähemmin määrittelemättömällä) kielellä "ole hyvä", sen jälkeen toinen kiittää. Se, mikä syntyy, on palvelijan ja palveltavan välinen suhde.
Äläköön suomalainen tasavertaisuus.
31.8.2011 15.20
Kiittelevä
Rapsutussanoja
Keskustelussa käsitellyt sanat ovat melko tyypillisiä rapsutussanoja eli vastaavat sitä, miten muut sosiaaliset apinat viestivät rapsuttamalla toisiaan. Sanojen nimellisillä merkityksillä ei juuri ole väliä, ne ovat ritualisoituneet. Ja rituaalit voivat muuttua etenkin kun sanojen alkuperäiset merkitykset vaipuvat taka-alalle.

Ole hyvä, kiitos, anteeksi, hei, moi, päivää - näiden sanojen tarkoitus on luoda tai ylläpitää ihmisten kohtaamisen jonkinasteista rauhallisuutta, pelottomuutta, miellyttävyyttä. Tehtävän kannalta on yhdentekevää, mitä ne sanakirjan mukaan tarkoittavat.

Aikoinaan "Hyvää päivää!" oli toivotus, ja vanhemman polven kielimiehet jopa ihastelivat vanhaa kansanomaista vastausta siihen: "Jumal' antakoon!" Tässä keskustelussa on ehkä vähän samanlaista nostalgiaa - ja tarttumista ilmausten nimelliseen sisältöön.

Jopa kassakielen nykyisin ehkä kritisoiduin maneeri, aloittaminen eli-sanalla, voidaan ymmärtää rapsutussanaksi. Siinä on ehkä jotain anteeksipyytelevää (anteeksi, että haluamme teiltä rahaa vastineeksi), mutta ennen muuta se estää töksäyttimisen. Onhan "Eli viisitoista kaksikymmentä" hassu ilmaus, jos sitä rupeaa ajattelemaan, mutta ei ole tarkoituskaan ajatella. Pelkkä "Viisitoista kaksikymmentä" tuntuisi tylyltä, ja pitempi fraasi sen edellä ei olisi oikein muita kohtaan ainakaan silloin, kun jonossa on kymmenen ihmistä, joilla on kaikilla kiire.

Ajatellaanpa vaikka seuraavaa tyypillistä tapahtumaa kassalla:
Myyjä: Hei!
Asiakas: Hei!
(myyjä vetää ostokset viivakoodilaitteen ohi; kumpikaan ei puhu)
Myyjä: Eli viisitoista kaksikymmentä.
(asiakas panee tai on jo pannut kortin lukulaitteeseen ja näppäillyt tunnusluvun)
Myyjä: Kiitos. (Ojentaa kuitin)
Asiakas: Kiitos. (Ottaa kuitin)

Eihän siinä kovin syvällisestä ihmisten kohtaamisesta ole kyse, ja pian tällaiset tapahtumat rationalisoidaan, kun siirrytään itserahastukseen. Mutta miltä "transaktio" tuntuisi, jos hei- ja kiitos-sanat tai osa niistä jätettäisiin pois? (Tämähän ei ole vain ajatuskoe, vaan kyllä niitä saattaa putoilla pois eri syistä.) Toisaalta tehokkuusvaatimukset eivät salli lisätäkään niihin juuri mitään, eikä niiden liika muuntelukaan ole hyväksi - rituaali rikkoutuu, sitä ruvetaan ajattelemaan, jolloin se ei enää täytä tehtäväänsä.
31.8.2011 17.26
Urpu
Rapsutussanoja hyvinkin!
Nimenomaan! Ylipäänsä kaikki niin sanotut hyvät tavat ovat olemassa, jotta ihmisten kohtaaminen olisi miellyttävä kokemus. Eiväthän ne kai ole muuta kuin ohutta pintaa, jota rapsuttamalla varmasti kaikista paljastuisi luolamies tai raakalainen. Mutta vain luolamies ihmettelee, miksi toisen ihmisen olemassaolo olisi jotenkin noteerattava. Kiitos että sain puheenvuoron.
20.9.2011 10.51
Kari
Vielä enemmän ärsyttää se "kuinka voin auttaa" puhelimessa, kun se todellisuudessa ei tarkoita yhtään mitään, usein jopa päinvastaista. Nämä puhelinfirmat ja jopa Kela kuvittelevat, että noin asiakas voisi noin luonnottomaan lauseeseen muka luontevasti vastata muuta kuin "öh".

Se tökkii nykyään kaikkein eniten, että asiakas on prosessi. On unohdettu, että siellä toisessa päässä on ihminen.
20.9.2011 12.23
Asiakas
"Voitte auttaa.."
Vastaan itse tuohon luonnottomaan "kuinka voin auttaa" -fraasiin jotenkin: "Voitte auttaa yhdistämällä henkilölle, joka.. ".

Paremmin se kuitenkin istuu suomenkieliseen keskusteluun kuin myyntihenkilöiden harrastama etunimen käyttö keskustelussa. Suomenkielisessä keskustelussa kun aika harvoin sanotaan luontevasti keskustelukummanin nimi.
9.2.2012 10.17
Jurristi
Kiitos kirjoituksesta!
Tämä ylen(Ylen)palttinen kiittely ärsyttää myös TV:ssä. Kiitos katsojille! Kiitos teillekin, hyvät katsojat! - Mistä hyvästä, kysyn vaan. Jossakin puhetilaisuudessa sen ymmärtäisi (katsojat > kuulijat), mutta suomalainen ei siellä kuitenkaan sano kuten venäläinen: spasiba za vnimanije, kiitos huomiostanne, vaan nyökkää ja pakenee paikalta.
22.4.2013 13.09
Virolainen
Muistan, kun aikoja sitten kaupassa antoin 100-markkasen setelin pikku ostoksesta, myyjä otti sen ja sanoi: "Kiitos!".
Turistina rahaa oli niukasti ja ihan säihkyitin, että nyt se meni ...