Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Satamanosturit. Kuva: Kuva-Plugi.

Satunnaisesti kirjoittava kotuslainen on blogitoimituksen ylläpitämä blogi. Tässä kirjoittavat satunnaisesti ne kotuslaiset, jotka eivät pidä omaa blogia.

rss Satunnaisesti kirjoittava kotuslainen

26.8.2013 14.38
Laura Niemi

Koiruudet mielessä

Miksi lemmikkieläimeen viitataan ilmauksella, joka kuvaa sen ominaislaatua tai olemusta?

Olen huomannut Facebookia ja blogeja selatessani, että jotkut koiranomistajat käyttävät lemmikistään sanaa koiruus. Vastaavasti kissoista näkyy puhuttavan silloin tällöin kissuuksina. Koiruuden merkitys on Kielitoimiston sanakirjan mukaan ’kepponen, kolttonen, kuje, metku, koirankuje, -kuri’. On vaikeaa sanoa, onko koiraa tarkoittava koiruus johdettu koirasta johtimen -uus avulla samaan tapaan kuin kissuus vai onko tuttu sana otettu käyttöön uudessa merkityksessä. Joka tapauksessa Google-haun tuloksista päätellen sana näyttää yleistyneen uudessa merkityksessään viime vuosikymmenen loppupuolella. Myös kissuutta on alettu käyttää samoihin aikoihin.

Havaintoni sai minut kysymään, miksi lemmikkieläimeen viitataan ilmauksella, joka kuvaa sen ominaislaatua tai olemusta. Tahtooko omistaja kenties korostaa sanavalinnallaan koiransa erityisen koiramaista luonnetta? Vai halutaanko koiruudella tai kissuudella tuoda puheeseen tai tekstiin jokin vivahde, esimerkiksi leikittelevä tai hellittelevä sävy? Ainakin koiran ja kissan vanhemmat nimitykset koiruli ja kisuli ovat monille tuttuja nimenomaan hellittelysanoina. Google-haun tulokset paljastavat, että myös kissuutta ja koiruutta voidaan käyttää hellittelyyn ja eläimen suloisuuden kuvailuun: ”Tässä on tämä minun kissuus. Eikö se olekin söpö?”  ”Voi miten suloinen koiruus teillä onkaan!”

Koiruutta
voi käyttää myös muunlaisissa tehtävissä, kuten koiran kepposten ja metkujen kuvailussa. Niin on seuraavassa esimerkissä: ”En edes yritä pukea mitään nättiä ylle arkisin kun koiruus rikkoo kaiken mihin koskee.” Tällaisessa tekstiyhteydessä sanan merkitys on melko lähellä sen toista, perinteisempää merkitystä.

Johdinta ­-uus voisi teoriassa soveltaa myös muiden lemmikkieläinten nimityksiin. Ison suomen kieliopin mukaan johdin on produktiivinen eli sen avulla voidaan muodostaa johdoksia periaatteessa mistä hyvänsä sanasta. Esimerkiksi undulaattius ja hamsterius tuntuvat kuitenkin jo hieman hankalilta väännöksiltä, joten luulen, että lemmikinomistajat puhuvat vastaisuudessakin mieluummin unduistaan ja hamsuistaan.

LAURA NIEMI


Palaa otsikoihin | 8 puheenvuoroa | Keskustele

26.8.2013 19.34
Ripsa
Entäs ihminen?
Yhdessä nettiryhmässä käytiin vähän aikaa sitten kiivasta keskustelua sanasta "isäntä". Joku sitten sanoi että "meidän isännyys" ja tarkoitti sillä miestään.

Seuraavaksi joku ilmoitti että isännyyksistä ei saa keskustella ellei "isännyys" omista maatilaa.

Minä tyhmä kysyin että eikö siellä vainioita pui sulassa sovussa isäntä ja emäntä.
26.8.2013 21.45
Pauliina L
Isännyys
Mahtaakohan olla kyse samasta lajityypillisen luonteen korostamisesta, kun serkkuni viittaa aviomieheensä nimityksellä 'isännyys'.

Itse asiassa ainakin itselleni tutuin tapaus '-uus'-johtimen käytöstä on savolainen 'emannuus' (http://yle.fi/uutiset/amma_rouva_emanta_-_miten_kutsut_naista/6502185). Olisikohan lemmikkien nimityksissäkin kyse tämän laajentumasta?
27.8.2013 11.15
Erkki (eka)
Emännys
Google antaa lainausmerkilliselle "emännys"-haulle runsaasti tuloksia, joissa sana tarkoittaa emäntää tai puolisoa. Esimerkkejä:

Tämä emännys aikoo silloin suorittaa suursiivouksen torpassa!

emännys ajelee cruiserilla ja sinä tuolla Suzukilla

Cinnarilla emännys + poika, Marcolla emännys + kaksi poikaa ja Jannella emännys + poika ja tyttö.
27.8.2013 12.00
Anssi
Haetaan vain vaihtelua
Eikös kieli kehity osin silleen, että haetaan vaan vaihtelua kuluneisiin termeihin. Erityisesti "rakkaalla lapsella on monta nimeä". Pätee lemmikkisanoihin, kuten myös ammatislangiin. Meilläkin on tietoturvamaailmassa "haitakkeita" (haittaohjelmia) ja "maltsuja" (malware) ja ties mitä. Ei jaksa aina samaa termiä toistaa.
28.8.2013 8.51
Laura Kataja
Lyhyt ja pitkä pääte
Jutussa itsessään mainittiin "koiruus", ja kommentoijat puhuvat "isännyydestä" ja "emännyydestä", Sitten Erkki (eka) mainitsee muodon "emännys" (siis lyhyellä y:llä), joka ei ole tuo ominaisuusjohdos.

Noihin en ole törmännyt mutta kyläkin muotoon "koirus", alkuperäiseen lemmikkiin palataksemme.
29.8.2013 6.02
Arto
deminutiivi?
Voisiko tuota koiruutta pitää eräänlaisena deminutiivina? (Lemmikki)eläimethän saavat monesti aikaan tällaisia hellittelymuotoja. Niitä esiintyy myös mm. koirarotujen ja koirien erisnimien yhteydessä.
29.8.2013 7.33
Esa
Koiruus
Minä käytän koirasta nimitystä koiruus usein ihan vain sen takia että se on mielestäni hauska nimitys. Eli näen siinä huumoria.
Ryppyotsaisuus pois elämästä. :)
29.8.2013 11.16
Laura
Hänen kuninkaallinen koiruutensa
Mulle tulee koiruudesta tässä asiayhteydessä heti hakematta mieleen kuninkaallisten puhuttelu, tyyliin "hänen kuninkaallinen korkeutensa". Lemmikin inhmillisyyttähän korostetaan usein hyvinkin inhimillistävin sanavalinnoin: koiriin ja kissoihin esimerkiksi viitataan puhekielessä juhlavasti hän-pronimilla. (Lapsista sen sijaan puhutaan pentuina, sitä teen itsekin jatkuvasti. Heh.)

Hauska aihe ja teksti!