Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Satamanosturit. Kuva: Kuva-Plugi.

Satunnaisesti kirjoittava kotuslainen on blogitoimituksen ylläpitämä blogi. Tässä kirjoittavat satunnaisesti ne kotuslaiset, jotka eivät pidä omaa blogia.

rss Satunnaisesti kirjoittava kotuslainen

4.3.2015 10.29

Kielenhuoltaja paljastaa: ”Käytän Kielitoimiston sanakirjaa.”

Minna Pyhälahti

Kielenhuoltaja, tekstintarkistaja, Twitter-päivystäjä ja kouluttaja käyttää Kielitoimiston sanakirjaa päivittäin.

Kielitoimiston puhelinneuvonnassa muutama vuosi sitten soittaja kauhistui, kun katsoin hänen kysymäänsä sanaa Kielitoimiston sanakirjasta: ”Katsotko sinä sen jostain kirjasta!” Luuri pamahti kiinni saman tien – kielenhuoltajaparka oli menettänyt kaiken uskottavuutensa ja auktoriteettinsa.

Juuri lähteiden sujuva käyttäminen on mielestäni yksi merkki asiantuntijuudesta. Kielenhuoltajalla, toimittajalla, tiedottajalla, kääntäjällä, opettajalla, opiskelijalla ja kaikilla muillakin kielenkäyttäjillä on lupa käyttää ajantasaista yleiskielen sanakirjaa. Eikä vain lupa, vaan suorastaan syytä tehdä niin, jottei vaikkapa tule kertoneeksi vanhentuneita tietoja.

Onhan kielemme elävä kieli: uusia sanoja tulee jatkuvasti käyttöön ja myös häviää käytöstä. Lisäksi sanojen tyyliarvo saattaa muuttua. Ennen netti oli arkinen, nykyään se on sanakirjassa ilman merkintää tyyliarvosta.

Tekstintarkistajana 

Kouluttajan työni ohella tarkistan tekstejä. Sana, jota itse en käyttäisi, esiintyy tarkistukseen lähetetyssä tekstissä. Siksi en muista asiaa ulkoa: oliko se niin, että yhdenjaksoinen ja yhtäjaksoinen ovat molemmat sanakirjassa?

Kirjoitan selaimeen www.kielitoimistonsanakirja.fi. Näen sekunnissa vastauksen: ”yhdenjaksoinen tavallisemmin: yhtäjaksoinen”. En siis korjaa kohtaa, koska yhdenjaksoinen ei ole väärin, vain harvinaisempi.

Twitter-päivystäjänä

Kotuksen Twitter-tilin päivystäjänä ollessani kansalainen päivittelee taannoin-sanan merkityksiä: onko todella niin, että taannoin voi merkitä myös ’äskettäin’? Kyllä vain, vastaan, sanakirjassa sen merkitykset ovat ’vähän aikaa sitten, äskettäin, hiljattain, hiljan; aikaisemmin, ennen’.

Toinen kysyy, voiko kirjoittaa viimesijainen vastuu. Vastaan, että viimesijaista ei ole Kielitoimiston sanakirjassa, vaikka ensisijainen siellä onkin. Viimesijainen ei siis ainakaan vielä ole vakiintunut käyttöön.

Kouluttajana

Koulutustilaisuudessa toimittaja kertoo, että nettijutun lukijalta on tullut palautetta tihuuttaa-sanan käytöstä. Siinä ei kuulemma ole kahta u:ta. Avaamme sanakirjan ja katsomme yhdessä: ”tihuttaa (rinn. tihuuttaa) tihkusateesta, hiljaisesta itkusta, tuhu(u)ttaa. Sataa tihuttaa. Alkoi tihuttaa. Itkeä tihuttaa.”

Tihuuttaa-sanasta suuttuneen lukijan ärtymyksen taustalla saattaa olla se, että tihuttaa on hänelle tutumpi, joten sen synonyymi tuntuu väärältä. Sama ilmiö on kyseessä, kun ruoka maistuu hyvältä kuulostaa paremmalta kuin ruoka maistuu hyvälle, joka on toisen murrealueen muoto. Mutta ei yleiskielisissä yhteyksissä mitenkään huonompi tai väärin.

Monta kielipulmaa. Ja iso ilo sanakirjasta, joka on kaikkien ilmaiseksi luettavissa verkossa!

MINNA PYHÄLAHTI

Kielitoimiston sanakirja

Vinkkejä Kielitoimiston sanakirjan käyttämiseen


Palaa otsikoihin | 17 puheenvuoroa | Keskustele

4.3.2015 13.34
Agricocacola
Nöyryys vs. mestarointi
Paras asiantuntija onkin juuri se, joka ymmärtää vajavaisuutensa ja kykenee ottamaan aktiivisesti selvää.

Minä olen kielen (puoli)ammattilainen ja turvaudun Kotuksen sanakirjoihin, oppaisiin ja lukuisiin muihin lähteisiin joka ikinen päivä.

Vaikka miten harjoittelee ja harjaantuu kielenkäytössä, tulee aina vastaan uusia pulmia!
5.3.2015 14.03
Maukka
Ilon painetta
Puheenvuoronsa alussa Minna Pyhälahti antoi näytteen siitä, millaisia persoonallisuuksia me Kotuksen palvelujen käyttäjät voimme olla. Arvelen, että näyte ei ollut pahimmasta päästä. Eiköhän sitkeä jankuttaja, siis aikavaras, ole pahempi kuin luurin korvaan pamahduttaja.

Sanakirjan nettiversion tekijöille erityiskiitoksen antaisin siitä, että palautteen antaminen on äärimmäisen helppoa. Minäkin voisin nyt klikata kirjekuoren kuvaa, saada viestipohjan ja purkaa sille paineeni.

Toisaalta myös blogitekstin jäljessä on Keskustele-painike. Tämä käskymuoto sai minut nyt ylipuhuttua.

Kysyisin vaihtoehtoisten ilmaisujen paremmuusjärjestyksestä. Joskus se kerrotaan selvästi maininnoilla ”paremmin”, ”pitää olla” tai ”tavallisemmin”. Joskus taas pelkkä aakkosjärjestyksestä poikkeaminen viestittää käyttäjälle toimituksen mieltymyksestä, kuten tapauksissa ”miesten, miehien” ja ”tointa, toimea”.

Tapaus ”papereja, papereita” sai kulmakarvani kohoamaan. Mutta yllätyksen olen toistaiseksi kokenut vain maailma-sanan monikon genetiivin ja partitiivin kohdalla. ”Maailmoiden” ja ”maailmoita” kuulostaa minusta samanlaiselta kuin jos sanottaisiin, että myyrät ovat maatiloiden yöpöllöiden suupaloita.

Minna P:n loppukiteytyksestä en voisi olla samempaa mieltä: Iso ilo sanakirjasta, joka on kaikkien ilmaiseksi luettavissa verkossa!
5.3.2015 17.58
Eija-Riitta Grönros
Kiitos sanakirjaa koskevista palautteista! Maukan mainitsemista tapauksista vain ”paremmin” ja ”pitää olla” viittaavat paremmuusjärjestyksiin. ”Tavallisemmin” ilmaisee vain yleisyyttä: kun jokin sinänsä ”oikea” ilmaus on käytössä hyvin harvinainen, se on osoitettu kertomalla, että tavallisemmin käytetään toista rinnakkaisasua (esimerkiksi ”alhaalle”-sanan sijasta käytetään tavallisemmin sanaa ”alas”, vaikka ”alhaalle” on yhtä oikea muoto kuin ”alhaalla” ja ”alhaalta”). Rinnakkain esitetyt taivutusmuodot ovat myös kaikki yhtä ”oikein”. Niiden järjestys pyrkii yleensä osoittamaan yleisyysjärjestystä, mutta se ei aina pidä (enää) paikkaansa.

Näissä – niin kuin sanakirjassa usein muutenkin – on ongelmana, että tilanteet ja yleisyydet saattavat muuttua, eikä kuvaus ole siltä osin välttämättä aina ajan tasalla. Taivutusmuotojen esittämiseen liittyy lisäksi se ongelma, että taivutukset esitetään tyyppeinä. (Painetussa sanakirjassa tämän huomaa selvemmin, kun taivutus voidaan osoittaa vain tyyppiin ja mallisanaan viittaavan numeron avulla.) Sen vuoksi jotkin muodot voivat yksittäisen sanan kohdalla tuntua oudoilta, vaikka ne ovat systemaattisia. Käytäntö voi vaihdella sanoittain, vaikka sanat kuuluvat samaan tyyppiin. Tämän vuoksi taivutuksen osoittamisessa ei oikeastaan koskaan päästä täysin tyydyttävään tulokseen. – Mutta aina voidaan yrittää parantaa. Siksi myös kaikki palaute on tervetullutta.
5.3.2015 20.36
Sossun asiakas
Viimesijainen on käytössä
Kyllä viimesijainen on sanana ihan vakiintuneessa käytössä esimerkiksi "viimesijaisessa tukimuodossa", jollaiseksi toimeentulotukea kuvaillaan. Tässä yhteydessä sitä käytetään systemaattisesti.
5.3.2015 23.14
Kääntäjä (ei varas)
Ilmaisuudesta on iloa esim. pienituloiselle kääntäjälle. Sen sijaan yritys, jolle ennen maksoin vuosimaksuja Kielitoimiston sanakirjan offline-versiosta, ei liene yhtä iloinen lypsylehmänsä kuolemasta.

Toisaalta minkä hinnassa voittaa, sen käyttöliittymän laadussa häviää. Eikä offline-versio tarvitse jatkuvaa verkkoyhteyttäkään.
6.3.2015 14.44
Erkki (eka)
Maailmoiden välissä
”– – maailma kynttilän kärjessä/ mies karhun sisässä/ Maailmoiden välissä”, lauloi CMX-yhtye EP-levyllä ”Raivo” 1989.

Nimimerkki Maukka on yllättynyt maailma-sanan monikon genetiivistä ”maailmoiden”. Se kuulostaa hänestä samanlaiselta kuin jos sanottaisiin ”maatiloiden”. Tottahan maailma-sanankin taustalla on yhdyssana: maa+ilma, mutta ei sanaa nykykielessä sellaiseksi hahmoteta.

Ainakin CMX:n lyriikkaan maailmoiden sopii paremmin kuin ”maailmojen”.
9.3.2015 8.32
Laura Kataja
Muotojen paremmuus
Jostakin syystä joidenkin on vaikea tajuta että asia voidaan sanoa kahdella tai useammalla eri tavalla oikein. Omenain, omenien, omenojen, omenoiden omenoitten (rouskis). Jotain jotakin.

Aika useinhan noilla on tyyliero (noista ompuista kyllä muut ovat mielestäni aika saman arvoisia, "omenain", juhlava tai vanhahtava.

Muuten, jos minä otan yhteyttä, niin ei ole sanakirjasta apua: olen nimittäin jo katsonut sieltä ja kaikista käsiin saamistani kielioppaista ja olen epätoivoinen...
10.3.2015 18.36
Maukka
Ongelmia, tunnelmia
Laura Kataja muistuttaa totuudesta, että harvinainen ei ole välttämättä väärä. Hän on ilmeisesti kokenut, miten joku on kiivaillut oikeana pitämänsä sanamuodon puolesta tuomiten vaihtoehtoina tarjotut vääriksi. Ei kai sentään tässä keskustelussa?

Erkki (eka) toteaa, että maailmaa ei enää hahmoteta yhdyssanaksi. Sekin tieto näyttää pitävän enimmäkseen paikkansa. Eikä se ilmiö ole uusikaan. Sijoittihan jo Aleksis Kivi maailman sellaiseen paikkaan, mihin olisi rytmillisesti kuulunut kaksitavuinen sana. Kun runon muiden säkeistöjen loppusanat ovat saatan, karjaa, immen ja lintuu, viidennen lopussa onkin maailma. Ehkä hän kirjoittikin ”mailma”, kuka tietää?

Jos ja kun täytyy hyväksyä muodot maailmoiden ja maailmoita, toivotan tervetulleiksi myös muodot maailmien, maailmia, maailmina… Järjestysaistia se miellyttäisi, kun ongelman, tunnelman ynnä muiden sellaisten tyyppi kelpaisi myös maailmalle. Itse en kuitenkaan uskalla aloittaa.

Onneksi maailmoja on vain yksi, joten sen monikkoa tarvitaan harvoin.
19.3.2015 21.14
Mielensäpahoittaja
Ihanko totta?
Kyllä minä niin mieleni pahoittaisin, jos lääkärissä käydessäni lääkäri rupeaisi lukemaan Joka kodin lääkärikirjaa. Rinnastan tämän Kielitoimiston sanakirjaan.

Jos kielenhuoltaja vain katsoo asian Kielosta, niin mihin häntä tarvitaan? Olin luullut, että kielenhuoltajilla on huomattavasti järeämpi arsenaali. Eipä numerotiedotustakaan juuri enää tarvita, kun jokainen ja hänen veljensä voi katsoa numeron Fonectan palvelusta (tai puhelin katsoo automaattisesti).

Ihan epäloogiseksi menee, kun sanakirja nostetaan auktoriteetiksi ja sanan puuttuminen siitä muka osoittaa, ettei sana ole vakiintunut käyttöön. Sanakirjat aina laahaavat jäljessä. Sanakirja on tekijöidensä tuote, heidän tuntumaansa kielestä enemmänkin kuin objektiiviseen tutkimukseen perustuva.
20.3.2015 9.04
Minna Pyhälahti
Iloisia aikoja, Mielensäpahoittaja
Mielensäpahoittajan ei tarvitse olla pahoillaan ja huolissaan. Käytän päivittäin työssäni myös muita lähteitä kuin Kielitoimiston sanakirjaa, joka oli esimerkkinä tässä blogikirjoituksessa. Lisäksi mukana kulkee alan koulutuksesta saatu oppi ja oma kielitaju.

Kielitoimiston sanakirjaa käytän paljon siksi, että se on ajantaisin yleiskielen sanakirja. Sanakirjaan ja kielenhuoltoon liittyvää työtä tehdään Kotuksessa jokaisena työpäivänä, joten talon asiantuntijoiden käsitys kielestä on nykytilanteen mukainen. Sanakirjan lisäksi meillä on esimerkiksi käytössämme tietokanta, johon kerätään jatkuvasti sanoja. Sanatietoja tietenkin myös päivitetään.

Suomen kielen asioissa auttaa lisäksi se, että olen saanut kouluttaa tuhansia kielenkäyttäjiä ja tarkistaa tuhansia sivuja kirjoittajien tekstejä. Muun muassa sanojen vakiintuneisuudesta yleiskieleen on siis ehtinyt kehittyä melko hyvä ja monipuolinen tuntuma.

Vaikka kielenkäyttäjällä ja -huoltajalla olisi omasta mielestään paljon tietoa ja taitoa, on tärkeää muistaa nimimerkki Agricocacolan mainitsema kielellinen nöyryys: lähteet ovat tärkeitä siksi, ettei kellään meistä ole absoluuttista tajua kielestä.
20.3.2015 9.39
Riitta Hyvärinen
Kyllä en luovu sanakirjasta!
Minnan kollegana, kouluttajana ja kielenhuoltajana, totean samaa: käytän sanakirjaa päivittäin.

Usein koulutuksissa puhun lähteistä. Tällöin puhun myös sisäisestä sanakirjasta: meillä kaikilla on tietoa ja näkemystä äidinkielestämme. Aina tämä näkemys ei kuitenkaan käy yksiin muun todellisuuden kanssa, ja tällöin on hyvä tarkistaa sanakirjasta, miten muut jonkun sanan tai ilmauksen hahmottavat.

Lähteiden käyttö tai kollegan konsultointi on asiantuntijoillekin hyvästä. Kyllä minä niin mieleni pahoittaisin, jos lääkäri vain heittäisi hatusta arvauksen, mikä minua kulloinkin vaivaa.
20.3.2015 9.43
Helen
Kielo?
En ole koskaan kuullut kommentoijan mainitsema Kielosta. Mikä lähde se on? Onko hyödyllinen? Miten sinne pääsee?
20.3.2015 10.16
Minna Pyhälahti
Kielo
Helenille:
Kielo on Yleisradion intranetiin tehty kielenhuoltosivusto. Siitä on tietoa Kielikello-lehden numerossa 2/2015: http://www.kielikello.fi/index.php?mid=15&pid=&maid=106

Toki Kielo voi tarkoittaa jotain muutakin lähdettä, mutta ainakin tätä siis.
20.3.2015 10.32
Erkki (eka)
Asiat ja tuntijat
Nimimerkki Mielensäpahoittaja ilmeisesti tuntee niin hyvin oman alansa, mikä se lieneekään, ettei hänen tarvitse koskaan turvautua kirjallisiin tai muihin apuneuvoihin, saati kysyä toisilta. Tai sitten hän muuten vain veistelee, kuten uskon.

Tänä aikana haastetaan auktoriteetteja, ja mikäpä siinä. Olkoon kukin oman onnensa seppä yhtä hyvin puhumisessa ja kirjoittamisessa kuin syömisessä ja juomisessa, tai ottakoon vastaan niitä neuvoja, jotka kulloinkin miellyttävät.

Mielensäpahoittaja rinnastaa Kielitoimiston sanakirjan Joka kodin lääkärikirjaan. Päivittyneekö tuo lääkärikirjojen klassikko tietoverkossa vai onko se aikaansa sidoksissa kuten Nykysuomen sanakirjan paperiniteet olivat?
23.3.2015 19.52
Mielensäpahoittaja
Kielo = Kielitoimiston sanakirja
Olen kuullut Kielo-nimeä käytettävän Kielitoimiston sanakirjan lempinimenä. Noin pitkä nimihän suorastaa huutaa itselleen lyhentymää. (Tämä kannattaisi kirjojen nimien kehittelijöiden muistaa: olisi parempi valita nimi, joka sellaisenaan toimii kielessä.) Tässä merkityksessä Kielo mainitaan mm. sivulla
http://www.sktl.fi/tapahtumakalenteri/?x237652=469717

Jos nimi joissakin pienissä piireissä tarkoittaa jotain muutakin, siitä voi seurata sekaannuksia.

Rinnastan todellakin Kielon (tässä merkityksessä) Joka kodin lääkärikirjaan. Kyseessä on yleistajuinen yleisesitys. Tosin rinnastus ontuu sikäli, että nykyisin (tai lopulta!) Kielo on jokaisen helposti käytettävissä, kun taas Joka kodin lääkärikirja on vain joka toisen kodin hyllyssä vähän eri nimillä.

Siksi minusta oli outoa erityisesti kertoa, ehkä jopa kehuskella, käyttävänsä sitä. Vähän kuin yrityksen informaatio-osaston työntekijä kertoisi käyttävänsä Googlea tai Wikipediaa. Vieläpä normatiivisena lähteenä.

P.S. Minna Pyhälahden viestin otsikon alluusio kirjaan on kiva, joskin alluusio kirjasettiin oli jo nimimerkissäni. Mutta kirjan nimi on ”Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja”. Adjektiivin puhekielisyys tai murteellisuus on varmaan tarkoituksellista. Vasta kirjan luettuani muuten tajusin, että ”ilosia aikoja, ...” on kirjan henkilöiden kielessä lähinnä yleiskielen näkemiin-sanan vastine.
25.3.2015 12.01
Huolienkieltäjä
Luotan, kiitos
Huh huh. Enpä kyllä luottaisi sellaiseen kielenhuoltajaan, joka EI käyttäisi yhtenä lähteenä Kielitoimiston sanakirjaa!

"Kielitoimiston sanakirja antaa tietoa sanojen merkityksistä, oikeinkirjoituksesta, taivutuksesta ja tyylisävyistä sekä sanojen käytöstä ja käyttöyhteyksistä. Sanakirja on siis myös kieliopas. Kielitoimiston sanakirja tukeutuu kannanotoissaan Kotimaisten kielten keskuksen suomen kielen lautakunnan päätöksiin. Kirjaan sisältyvät kielenhuollon uusimmat suositukset ja 2000-luvun uudissanat."
25.3.2015 16.45
Erkki (eka)
Hämääkö käyttöliittymä?
Voisiko vähättelevä suhtautuminen Kielitoimiston sanakirjaan johtua osin verkkoversion karusta käyttöliittymästä? (Sanakirjan mukaan käyttöliittymä tarkoittaa tietotekniikassa välineitä ja toimintoja, joilla käyttäjä viestii tietojärjestelmän kanssa.)

Kirjahyllyssäni on Kielitoimiston sanakirjan edeltäjä, kolmeosainen Suomen kielen perussanakirja, joka ilmestyi vuosina 1990–1994. Niiden edeltäjä oli Nykysuomen sanakirja. Kun näitä paperikirjoja selaa, saa heti havainnollisen kuvan aineistojen runsaudesta. Usein käyttäjä johtuu silmäilemään myös hakemansa sanan ympäristöä, ja saa sieltä lisävalaistusta asiaan.

Toki sähköisestä versiostakin saa näkyviin hakusanaluetteloja ja hakuja voi tehdä monin tavoin. Käyttöohjeet ovat kattavat. Mobiililaitteissa sanakirjaa on helppo kuljettaa mukana. Mutta kyllä painettu kirja on edelleen monien mielestä paras käyttöliittymä. Ehkä se on myös arvovaltaisempi kuin verkkoaineistot.