Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Satamanosturit. Kuva: Kuva-Plugi.

Satunnaisesti kirjoittava kotuslainen on blogitoimituksen ylläpitämä blogi. Tässä kirjoittavat satunnaisesti ne kotuslaiset, jotka eivät pidä omaa blogia.

rss Satunnaisesti kirjoittava kotuslainen

31.10.2009 21.41
Markus Hamunen

Hän on minä

Pääministeri Berlusconin puhetta.

Italian pääministeri Silvio Berlusconi on erikoisella tavalla käyttänyt itsestä puhuessaan kolmatta persoonaa:

– He (syyttäjät ja tuomarit) ovat hyökänneet toistuvasti häntä (Berlusconia) vastaan siitä lähtien, kun hän tuli politiikkaan ja ryhtyi taistelemaan kommunistien valtaa vastaan. (esim. Aamulehti 28.10.2009)

Tuohan on aika nerokas poliittisen retoriikan keino: Ei tarvitse selitellä tai  puolustella omia toimiaan eikä oikeastaan edes olla väittelyn tai kiistan osapuoli, vaan voi ikään kuin rakentaa näyttämön, jonne sijoittaa pahat ne ja puhtoisen hänet. Näin tapahtumat tarjoutuvat tarkasteluun (muka) objektiivisemmassa valossa. Mitä nyt pienestä kummallisuudesta, vaikka hän onkin minä.

1. ja 2. persoona (minä, sinä, me, te) ovat ns. puheaktipronimineja, jotka viittaavat keskustelun välttämättömiin osapuoliin. 3. persoona (hän, he/ne) jää puheaktipronominien ulkopuolelle ja keskustelussakin läsnä olemattomaksi. Se ei viittaa puhujaan eikä puhuteltavaan vaan puheenalaiseen.

Mutta kun käyttää 3. persoonaa silloin, kun olisi odotuksenmukaista käyttää puheaktipersoonaa, niin jotain merkillistähän siinä on. Miksi poliitikko etäännyttää? Taajassa käytössä on jo ns. -passiivi (ku sä ajat…) ja pian voi olla myös poliitikko-hän.

Sama kotouttaen: ”Hän ei ole saanut tuppeen sahattua eikä muutakaan. Ei ole saanut eikä ole pyytänyt. Enempää minä en kommentoi, koska hän ei ole paikalla. Kiitos.”

MARKUS HAMUNEN

Persoonapronomineista (Iso suomen kielioppi)


Palaa otsikoihin | 4 puheenvuoroa | Keskustele

1.11.2009 6.44
Doris
Tuppeen sahattua etsittiin jatkuvasti pääministerin tai johtavan poliitikon pihalta ja talosta, ei "minun", siis silloin kun MV puhui. Hän etäännyttää itsensä alituiseen puhuessaan, menee virkansa taakse, vaikka kyse olisi hänestä ihmisenä, yksityishenkilönä.
1.11.2009 10.09
Pertsa
Osataan sitä täälläkin
Tulee mieleen tuore Antti Kaikkosen kommentti Nuorisosäätiö-sotkuihin: "Olisin toivonut itseltäni parempaa valvontaa." (HS 30.10.)
2.11.2009 22.35
Ari J
Hyviä huomioita yllä!

Ei liene sattumaa, että edellä löydettiin jo taitavin kotimainen etäännyttäjä. Tuntuu siltä, että MV etäännyttää itseään yleensä silloin, kun pitäisi keskustella jostakin (hänen kannaltaan) ikävästä asiasta.

Kesällä saatiin ihmetellä, kun Vanhasen ristiriitaiset lausunnot johtuivatkin "muistivirheestä" eikä MV:stä itsestään.

"– – kun minulta vuosi sitten kysyttiin tuen saamisesta, vastasin muistikuvanani, että se tapahtui eduskunnassa. Tämä muistivirhe lienee inhimillinen, kun istun päivästä toiseen lukuisissa palavereissa, enkä saattanut muistaa puolentoista vuoden taakse niin tarkkaan. Tämä muistivirhe aiheutti vuosi sitten tarpeeton sekaannusta, kun toimittajat tivasivat Kesärannassa pidettyä palaveria ja itse muistin palaverin toiseen paikkaan." ( http://tinyurl.com/vanhasen-blogi )
16.3.2010 13.39
Meikäläinen
Kyllä meikäkin osaa
Suomen kielessä on ihan vakiintunut käytäntö puhua itsestään kolmannessa persoonassa. Varsinkin silloin, kun kehuskellaan ja hehkutellaan omia saavtutuksia tai yritetään jotenkin muuten vähätellen kertoa omista tekosista, käytetään sanaa meikä tai meikäläinen.

"ja sitte meikäläinen veti maalin ihan tosta noin vaan"

"siinä kohtaa meikäläinen teki katoamistempun"