Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Satamanosturit. Kuva: Kuva-Plugi.

Satunnaisesti kirjoittava kotuslainen on blogitoimituksen ylläpitämä blogi. Tässä kirjoittavat satunnaisesti ne kotuslaiset, jotka eivät pidä omaa blogia.

rss Satunnaisesti kirjoittava kotuslainen

16.3.2011 14.57

Eläköön sanakirjatyö

Eija-Riitta Grönros

”Vissiinni hooverin jako kun nuim paljo akkoja lappaa Juntuseen.”

Eräs amerikkalainen tutkija on Herbert Hooveria koskevien tutkimustensa yhteydessä törmännyt väitteeseen, että Hooverin 1918–19 organisoimien ruoka-avustusten jälkeen sana ”hoover” olisi otettu suomen kielessä yleiseen käyttöön auttamista tarkoittavaksi verbiksi. Tutkija oli kysynyt vahvistusta asiaan Suomen Washingtonin-suurlähetystöstä, josta kysymys päätyi Helsingin yliopiston kautta meille Kielitoimiston sanakirjan toimitukseen.

Ajattelin, että kyseessä on jokin väärinkäsitys, jonka syytä on vaikea arvailla. Asiaan löytyi kuitenkin lisävalaistusta. Suomen murteiden sanakirjassa, jossa kuvataan viime vuosisadan alkupuolella puhuttua kieltä, on tietoa sanasta hooveri (ja rinnakkaismuodosta huuveri). Sana ei ole tarkoittanut yleisesti auttamista tai apua, vaan sitä nimenomaista avustusta, jota tuolloin saatiin USA:sta. Tieto auttoi kuitenkin ymmärtämään amerikkalaisen väärinkäsityksen synnyn ja sen, että asiassa oli totta siteeksi. Hauskaa tietoa muutenkin, esimerkitkin ovat meheviä: Suomussalmelta ”Vissiinni hooverin jako kun nuim paljo akkoja lappaa Juntuseen” ja Lammilta ”Ei sit sillan olluk ku huuverimpintaa”, jossa ”huuverinpinta” tarkoittaa Amerikasta tuotua silavaa.

Samana päivänä toimitukseen tuli toinenkin hankala kysymys: puhelimitse kysyttiin luoda-sanan eri merkitysten synnystä ja käytöstä tietoa, jota en osannut tarkasti antaa. Tähän olisi tarvittu Vanhan kirjasuomen sanakirjaa, mutta ilmestyneet osat ulottuvat vain k-kirjaimeen. Niinpä ohjasin kysyjän soittamaan Vanhan kirjasuomen sanakirjan toimitukseen.

Miksi kerron näistä? Siksi, että ne taas kerran muistuttivat, miten tärkeää on, että meillä toimitetaan sanakirjoja myös vanhoista kielimuodoista. Tai pitänee sanoa: miten tärkeää olisi, että niitä toimitettaisiin. Opetusministeriön työryhmän viimevuotisen esityksen mukaisesti Vanhan kirjasuomen sanakirjan tekeminen on päätetty keskeyttää. Luoda-verbi vielä pelastuu, sillä melkein valmis aakkosväli l–n toimitetaan loppuun ja julkaistaan (tosin vain sähköisenä), mutta siihen se sitten jää, torsoksi. Suomen murteiden sanakirjakaan ei enää ilmesty painettuna kirjana nykyisten kahdeksan osan jatkeeksi, mutta sen on sentään tarkoitus jatkua sähköisenä. Sitäkin pitäisi kuitenkin esityksen mukaan tiivistää ja työtä nopeuttaa, mikä on vaikea yhtälö toteuttaa.

Pitkäkestoiset, monikymmenvuotiset sanakirjahankkeet eivät juuri kerää sympatiaa näinä tuottavuuden ja tehokkuuden aikoina. Pitäisi kuitenkin pystyä näkemään tätä päivää kauemmaksi. Nykykielen kuvaus ei riitä kielitiedon antamiseen. Ei myöskään riitä, että meillä on arkistoitua tietoa. Arkistotiedon käyttö vaatii ammatti-ihmistä, joka osaa analysoida tiedon, tekee siitä synteesin ja osaa ottaa myös huomioon lähdekritiikin, mikä edellyttää aineiston perusteellista tuntemista. Tähän kaikkeen ei satunnainen arkiston käyttäjä pysty. Siksi tarvitaan sanakirjoja. Niitä tarvitaan paitsi antamaan vastauksia yksittäisiin kysymyksiin myös – ja ennen kaikkea –  dokumentoimaan ja kuvaamaan sitä, mitä on ollut ja on suomen kieli.

EIJA-RIITTA GRÖNROS



Palaa otsikoihin | 4 puheenvuoroa | Keskustele

29.3.2011 8.51
Kirlah
Hooverista
Kuinkas sattuikaan. Juuri pari kuukautta sitten satuin lukemaan Ilmari Kiannon kirjan Vanha postineiti. Kirjassa tuli esiin myös sana hooveri, mitä ihmettelin kovasti. Tämä vanha postineiti jakoi nimittäin ihmisille hooveria eli avustusvaatetavaraa.
En ollut itse koskaan sanaa aiemmin kuullut, mutta eläköön sanakirjat!! Olisiko sitten paremminkin Kainuussa käytössä ollut sana.

Muutenkin innostuin Kiannon kirjasta kovasti. En niinkään muuten sisältönsä puolesta, vaan teksti tuntuu olevan oikea kielitieteilijän aarreaitta. Sieltä löytyi vaikka mitä kivoja vanhoja sanoja, kuten tienkallo, pelkka, löytyipä prolatiivejakin, joita ei kielessä muuten juuri käytetä: rannatse, jäitse. Puhumattakaan itäsuomalaisista ilmauksista: juosta jolkottaa, koiranrötkäle, vanhoja lauserakenteita jne.
29.3.2011 15.24
Yleiskieltähän tuo on
Vesitse, jäitse, ilmateitse, tien ylitse tai riman alitse mennään ihan yleisessä kielenkäytössäkin.
30.3.2011 18.43
Jaossa ollut
Hooveria tuli vielä 1960-luvulla
Kun tuo Suomen murteiden sanakirjan h-osakin on vaikeasti saatavilla aakkosten loppupään niteistä puhumattakaan, niin tulkoon tässä tiedoksi, että sana hooveri oli yleisessä käytössä ainakin Suomussalmella vielä 1960-luvun puolimaissa. Sana merkitsi Etelä-Suomesta lähetettyä sekalaista avustustavaraa, joka nykyään päätynee kirpputoreille. Taitaa hooverin tarvekin olla suurempi siellä etelässä nykyisin.
2.4.2011 9.02
Pimeä aika
Olematonta hankala löytää :-)
Suomen murteiden sanakirjan aakkosten loppupäätä ei vielä ole olemassakaan. Käsikirjoitus edennee tällä hetkellä jossain k:n ja l:n paikkeilla. Loppupää tuleekin ilmestymään vain netissä, ei kirjoina. Onneksi edes niin. Suomen kirjakielen ensi vuosisatoja kuvaava sanakirja (Vanhan kirjasuomen sanakirja) keskeytetään puoleen väliin, kun ei Kotuksella ole loppuun varaa.