Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.


Mirja Nissinen

Mirja Nissinen työskentelee Kotimaisten kielten keskuksessa muun muassa virkakielen, koulutuksen ja tapahtumajärjestelytehtävien parissa. Hän on kansainvälisesti orientoitunut savolainen, ja hänen toinen pääkielensä on unkari. Hän nauttii erityisesti kielellä leikittelystä, ääntämisen nyansseista, mutkikkaan kielen suoristamistoimenpiteistä ja kriittisestä lingvistiikasta.


rss

24.3.2016 11.10
Mirja Nissinen

Töhnä, möhnä, mönjä – munasto makustelussa

Ensi makustelulla töhnämuna kuulostaa irvokkaalta. Pian siihen kuitenkin tottuu.

Vastustin hiljattain läskipyörää tomerasti Kielitoimiston kahvipöydässä. Pidin sitä pejoratiivisena tai yhtä kaikki sopimattomana. Paksupyörä, se on neutraali, siitä tykkään.

Viime viikolla ulkoilukaupan edessä vastaan ajoi – fättis! Sain itseni kiinni. Mieleni käytti sanaa fättis, vaikka paksupyörää penäsin. Fatbike, läskipyörä, suora käännös. Kai läskiin tottuu. Monet ovat jo tottuneet.

Töhnämuna. Semisomeummikko eli keskustelupalstoilla vähemmän viihtyvä lingvisti bongaa töhnämunat ja muut someilmiöt Facebook-virtaan syötetyistä uutisotsikoista. Töhnämunat hyppäävät silmille. Lingvisti innostuu munista ja kirmaa vikkelästi kirjaamaan töhnämunat, möhnämunat, mönjämunat, töhnikset, möhnikset ja mönjikset Kotuksen uudissanatietokantaan.

Samalla tulee pistäydyttyä netissä tutkimassa munailmiötä. Lusikoitavalla kreemillä täytetyt suklaamunat ovat kuulemma villinneet somen ja suomalaisäidit, ja kaupoissa suklaamunaosastojen töhnislaarit ammottavat jo tyhjyyttään.

Alussa oli muna

Yritän päästä somemunan alkulähteille. Hevostalli.netin keskustelupalstan herkkusuille möhnämunat ovat nähtävästi maistuneet jo vuosikausia, mutta vasta tänä pääsiäisenä ne ovat kaikkien huulilla.

Munan nimestä on kiistaa. Kumpi oli ensin, muna vai muna? Alun perin munat kai olivat möhnämunia tai mönjämunia, mutta mistä tuli töhnä?

Työkaveri on huomannut töhnämuna-kirjaukseni uudissanatietokannasta.

”Voisitsä… Voisitsä kirjoittaa blogin niistä [tauko ja näkemisen arvoinen ilme] töhnämunista?” hän kuiskaa minulle uuden toimistomme hiirenhiljaisessa avotyötilassa.

Mikäpä sopisi imagooni paremmin kuin aloittaa blogistiurani töhnämunilla, myhisen.

Aluksi töhnämunan sanominen ääneen tosiaan. Tuntuu. Vähän. Vaivaannuttavalta. Tai tulee olo, että pitää heti alkaa selitellä, mikä se on. En häveliäisyyttäni tohtinut vielä tussata sitä kahvitilamme valkeaan uudissanatauluun. Ei kun hetkinen, käyn kirjaamassa sen nyt. – Kirjattu.

”TÖHNÄMUNA, MÖHNÄMUNA, MÖNJÄMUNA, TÖHNIS, MÖHNIS, MÖNJIS (VERKKOUUTISET, KESKUSTELUPALSTAT / MN)”

Muna taipuu moneksi – mikä munalle nimeksi? 

Kielitoimiston sanakirjan mukaan töhnä on arkinen ilmaus tahmeasta, hienojakoisesta tms. aineesta, usein liasta. Usein liasta. Yh. Onko meidän pakko puhua siis töhnämunista? En ole selvästikään ainoa, jonka mielleyhtymät eivät ensi alkuun viittaa herkkuhyllyjen parhaimmistoon.

Mönjä on Kielitoimiston sanakirjassa arkinen ilmaus tahnamaisesta aineesta. Mönjämuna. Nami nami. Voisin hyvin kuvitella nautiskelevani vaikkapa mönjämäistä suklaata. Siis jos pitäisin imelyksistä. Miksei mieluummin mönjää kuin töhnää? Mönjä kuulostaa töhnää notkeammaltakin.

Möhnää ei Kielitoimiston sanakirja tunne, vaikka tuttu sana se on monelle. Olisiko möhnä töhnän ja mönjän kontaminaatio, sulava liitto? Kahdesta sanasta näppärästi yksi, jonka merkitys on näiden mehevä sekoitus? Sanakirjaosaston työtoveri komppaa ja läikyttää kahvit lattialle. ”Tsekkaa murreliput!” hän vinkkaa.

Murresanakirjan työtoveri lähtee kaveriksi kellarikerroksen uuteen murrearkistoon, joka on muuton jälkeen juuri avattu. Möhnää ei löydy. Munatutkija pettyy. ”Deskriptiiviset sanat elävät omaa elämäänsä”, työtoveri muistuttaa.

Öö. Öö. Öö. Meille suomalaisille (ja unkarilaisille) rakkaan, usein tunteita sisäänsä kätkevän ö:n erottaa neutraalista e:stä pelkkä huulien sievä pyöristys.* Kuunnelkaa nyt: tehnä, mehnä, menjä. Miten kepeän neutraali e on. Mikä siinä ö:ssä on niin öhnämäistä?

Kielitoimisto ei vielä osaa suosittaa mitään. Kielitoimiston Ö-studion lie järjestettävä suuri munakeskustelu. Laitetaan kaikki munat samaan koriin ja makustellaan koko Kielitoimiston voimin koko munasto: töhnikset, möhnikset, mönjikset – mikä on makoisin?

Töhnämunat ovat saaneet someilijat leikittelemään sanoilla. Hienoa! Kielellä leikkivillä on aina hauskempaa.

Munaisaa pääsiäistä!

*Onko ulkomaalainen ystäväsi joskus tuskastellut suomen kielen ö:n ääntämisen kanssa? Käske vain sanomaan e ja pyöristämään huulet. Kas noin. Sama muuten toimii myös y:n kanssa: sano i ja pyöristä huulet. Helppoa, eikö totta.

Palaa otsikoihin | 2 puheenvuoroa | Keskustele

24.3.2016 14.18
PW
Mönjä...
on ainakin rannikkopaikkakunnilla (ja maaseudulla?) juoksevaa paksuhkoa maalia, öljyä tms. ainetta, jota on käytetty sellaisenaan tai ohennettuna jossakin työssä tahi kapineessa. ;) Ei siis mähnää (jota et maininnut), mutta joka em. paikoissa tarkoittaa möhnää. :D
1.4.2016 1.24
RV
Mönjä...
PW:tä kompatakseni, myös erilaisia ruosteelle alttiita koneita tai kulkuneuvoja on mönjätty. Vaikka teräksisten työalusten vedenalaisia osia.