Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Minna Pyhälahti Kuva: Otso Kaijaluoto (Kuvain)

Minna Pyhälahti toimii kouluttajana ja kielenhuoltajana Kotimaisten kielten keskuksessa. Hän pitää siitä, että voi työssään auttaa kielenkäyttäjiä kirjoittamaan entistä sujuvammin, selkeämmin ja ymmärrettävämmin.


rss

9.11.2016 11.30
Minna Pyhälahti

Tunteisiin vetoava pilkku

Pilkku ei ole vain välimerkki. Se synnyttää tunteita.

Pilkku ja tunteet oikeinkirjoituskoulutuksissa: pilkku herättää

  • keskustelua
  • ristiriitaisia tunteita
  • vastenmielisyyttä
  • uinuvia intohimoja (pilkunviilaus)
  • ällistystä
  • kummastelua
  • mielenkiintoa
  • huvittuneisuutta
  • rakkautta.

Ei uskoisi – sellainen pieni hiirenlika.

Tunteet näkyvät myös kurssilaisten kommenteissa: Pilkkusääntöjä ei enää osata. Ne ovat mahdottomat oppia. Ne ovat tyhmiä. Tyhmät eivät osaa niitä. Pilkkua viilataan, ollaan pilkunviilaajia – jotkut rinta rottingilla, jotkut vähän nolostellen.

Sääntöjen vaikeus ihmetyttää. Erityisen hankala monen kirjoittajan mielestä on pilkku ja-sanan yhteydessä.

”Kuinka monelle on koulussa opetettu, että ja-sanan eteen tulee aina pilkku?” aloitan oikeinkirjoituskoulutuksen.

Noin puolet käsistä nousee.

”Kuinka monelle on koulussa opetettu, ettei ja-sanan eteen tule koskaan pilkkua?” kysyn.

Pari kättä nousee.

”Molemmat opetukset ovat vääriä”, totean.

Kielenhuollon säännöt päälauseiden välisestä ja-sanasta ja pilkusta menevät näin:

Tapaus 1: Peräkkäin on kaksi päälausetta, jotka yhdistetään jollakin rinnastuskonjunktiolla, esimerkiksi ja-sanalla. Väliin tulee pilkku: Kesällä perhe kunnosti mökin saunaa, ja talvella osa perheestä viimeisteli keittiön.

Tapaus 2: Peräkkäin on kokonainen päälause sekä ja-sanalla alkava, rakenteeltaan ”vajaa lause”. Vajaalla lauseella on edeltävän, kokonaisen päälauseen kanssa yhteinen jäsen. Väliin ei tule pilkkua: Perhe kunnosti mökin saunaa ja viimeisteli keittiöremontin. (Yhteinen jäsen on perhe – esimerkkivirkkeet Kielitoimiston ohjepankista.)

Pilkut ovat tärkeitä yleiskielisessä asiatekstissä. Sinne tänne survotut tai puuttuvat pilkut saattavat pahimmassa tapauksessa vaikuttaa uskottavuuteen: jos tekstintekijällä ei ole tajua oikeinkirjoituksesta, onko sisältöpuolikaan kunnossa?

Joskus pilkutus vaikuttaa myös ymmärrettävyyteen. Kriitikko Kaisa Neimala kirjoittaa Parnasso-lehdessä urheilutoimittajasta, joka kirjoitti: Kentälle satoi tai paistoi. Toimittajan ei kuitenkaan ollut tarkoitus kertoa kentän sääoloista vaan kehua urheilijoiden halua päästä kentälle, oli sää millainen vain.

Siis pilkku paikalleen: Kentälle, satoi tai paistoi. (Kentälle-sanan jäljessä voisi käyttää myös ajatusviivaa.)

Monet kertovat luottavansa pilkutuksessa mutuun, toiset taas perstuntumaan. Säännötkin on kuitenkin hyvä hallita, mikäli kirjoittaa työssään. Jos koulunkäynnistä on aikaa eikä nykytaidoistaan ei ole varma, pilkkusäännöt kannattaa kerrata esimerkiksi Kielitoimiston ohjepankista.

Taitojaan on mahdollista testata myös Kotuksen pilkkutesteillä. Pilkku kun voi herättää myös iloa: Osasin! Muistin! Tajusin!

Kielitoimiston ohjepankki
Kielitoimiston testejä
 

Lähde

Kaisa Neimala: Kentälle satoi tai paistoi (Parnasso 4/2016)


Palaa otsikoihin | 4 puheenvuoroa | Keskustele

9.11.2016 17.20
Laura Kataja
Armoa ei Siperiaan
Itse olen huomannut että helposti tulee käytetyksi ns. taukopilkutusta, eli lisätyksi pilkku siihen missä se kuulostaa tarpeelliselta, ja kun pitäisi olla ns. kieliopillinen pilkutus, niin välillä menee metsään.
Tuo esimerkki siitä että kokonaiset lauseet pitää yleensä erottaa pilkulla, mutta ei, jos niillä on yhteinen lauseenjäsen, on sellainen sääntö jota helposti rikkoo.
Muotoillaan tuota saunankunnostusesimerkkiä vähän: "Talvella perhe kunnosti mökin saunaa valmistellen myös itse mökin kunnostusta ja kesällä vihdoin pääsi sitten korjaamaan myös laiturin ja vajan." Tuohon mielellään panisi pilkun selventämään pitkää pötköä. Toisaalta ihan sääntökin taitaa olla ettei hyvin lyhyitä lauseita tarvitse erottaa pilkulla. "Seisoin ja hän istui."
Silloin kun pilkku vaikuttaa merkitykseen, sen yleensä kyllä saa kohdalleen.

9.11.2016 18.07
Arja Hämäläinen
Sairaalassa kirjataan asiakirjoihin vointi: Potilas juo virtsaa ja syö.
5.12.2016 12.12
Tino ja Tuuli
Perstuntuman omaksuvat pilkkutaiteilijat
Harva enää osaa pilkutussääntöjä kunnolla, joten valtaosa käyttää tekstissä mainittua perstuntuma -menetelmää. Pilkkujen paikkoja arvaillaan puhekielessä esiintyvien tauotuksien perusteella ja epäilys omasta osaamisestakin herää, kun virheellistä tekstiä löytyy joka puolelta (luultavasti myös tästäkin tekstistä). Erityisesti pilkun puuttuminen voi vaikuttaa lauseen merkitykseen ja ymmärrettävyyteen merkittävällä tavalla.
5.12.2016 12.23
Joel, Heidi
Pilkun käytön vaikeudet
Osa nuorisosta ei enää osaa käyttää pilkkua, koska sitä ei käytetä keskinäisissä keskusteluissa esimerkiksi tekstiviesteissä. Olemme huomanneet, että pilkkujen laitto on meille itsellemmekin joskus vaikeaa ja pilkkusääntöjä lukiessa ne muuttuvat monimutkaisiksi, vaikka ne todellisuudessa ovatkin aika yksinkertaisia. Kun pilkkusäännöt eivät ole hallussa niiden paikkoja aletaan arvailemaan ja lause voi menettää alkuperäisen merkityksensä.