Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Minna Pyhälahti Kuva: Otso Kaijaluoto (Kuvain)

Minna Pyhälahti toimii kouluttajana ja kielenhuoltajana Kotimaisten kielten keskuksessa. Hän pitää siitä, että voi työssään auttaa kielenkäyttäjiä kirjoittamaan entistä sujuvammin, selkeämmin ja ymmärrettävämmin.


rss

30.8.2016 11.13
Minna Pyhälahti

Ajatusviiva otsikossa – kuinka läheisessä suhteessa osien pitäisi olla?

Elokuvien nimistä ja opinnäytetöiden otsikoista tuttu tyyli on yleinen ja kätevä. Ja harhaanjohtava.

Otsikkoni tapaiset ajatusviivaotsikot ovat yleisiä. Kirjoittaja saa helposti erotettua ylä- ja alaotsikon tuottamatta lukijalle kuitenkaan infoähkyä – kokonaisuus jaksotellaan helposti hahmotettaviksi osiksi:

ALMA valloittaa Riossa asti – suomalaislupauksen biisi soi olympialaisissa (Yle)

Tyyli on tuttu elokuvien nimistä ja opinnäytetöistä:

Nightmare 2 – Painajainen jatkuu

Sitten haastateltava avaa oven – lukijan paikka Helsingin Sanomien henkilöjutuissa

Mukaan saa luontevasti sekä kevyen että painavan otsikon. Lisäksi pelkkään otsikkoon saadaan mukaan paljon tietoa.

Tyyli on parhaimmillaan tehokas, mutta teho tulee syödyksi, jos vaikkapa uutissivuston lähes joka otsikko on tätä tyyppiä. Liikaa toistettuna tehokas on vain kyllästyttävä.

Lukijan silmä odottaa tasapainoa otsikon osien välillä: sitä, että mainitut asiat liittyvät selvästi toisiinsa ja että toinen osa tarkentaa toista.  

Jos ajatusviivoin yhdistetyn otsikon osien suhde ei kuitenkaan avaudu lukijalle heti, lukijan täytyy ponnistella ymmärtääkseen yhteydet. Tällöin kokonaisuus ei ole onnistunut – siis onnistunut informatiivisen otsikon kannalta. Jotkut lukijat varmaankin avaavat jutun uteliaisuuttaan, joten klikkauksia kalastelevan journalismin kannalta otsikko saattaa olla hyvä. Osa lukijoista kuitenkin ärtyy pahasti ja jättää jutun lukematta.

Kuinka läheisessä suhteessa ajatusviivalla erotettujen otsikon osien sitten kannattaisi olla? Tarkastellaanpa muutamaa otsikkoa, joissa ajatusviiva erottaa osia hämmentävällä tavalla:

1. 85 337 nimeä – Puhkeaako nyt 1980–1995 syntyneiden kapina? (Uusi Suomi)

Esimerkkiotsikon alkuosa on liian lyhyt, vaillinainen. Jotta otsikosta tajuaisi yhtään mitään, juttu pitää klikata auki.

Yleensä vältän tämän kaltaisten klikkiotsikoiden avaamista, mutta tätä blogitekstiä varten avasin jutun. Kyseessä on ”senioriliikkeen kansalaisaloite työeläkeindeksin palauttamisesta palkkatasoindeksiksi”. Aloitteeseen on kertynyt 85 337 allekirjoitusta. Y-sukupolven arvioidaan kapinoivan, koska ”toteutuessaan aloite varmistaisi sen, että eläkevarat olisi syöty siinä vaiheessa kun Y-sukupolvi vihdoin pääsisi eläkkeelle”.

Muuten, kaltaisteni klikkiotsikoiden välttelijöiden iloksi Facebookissa toimii suosittu Klikinsäästäjä-yhteisö, jolla on kannatettava päämäärä: ”Älä tuhlaa aikaasi huonoon journalismiin. Klikinsäästäjä paljastaa, mitä uutisotsikossa ajetaan takaa. Klikkaamme, jotta sinun ei tarvitsisi.”

2. Sipilä yllätti taas – SAK: Tästä tulee hirvittävä soppa, professori: Sekavaa (Yle)

Tässä otsikossa taas on mukana liian paljon tavaraa. Tulihan nyt varmasti kaikki sanottua jo otsikossa? Ei sekä ajatusviivaa että kaksoispistettä otsikkoon, kiitos. Sekametelisoppahan siitä syntyy.

3. Tappavimpaan aivoverenvuotoon sairastuvien määrä laskenut Suomessa nopeasti – syynä tupakka (Aamulehti)

Otsikko suorastaan johtaa harhaan, koska siitä voisi päätellä myös, että tupakointi vähentää aivoverenvuotoon sairastuvien määrää. Määrän vähenemisen syy on kuitenkin tupakoinnin väheneminen.

4. Bussin kuljettajalla alkoi ruokatunti – Matkustajat ulos kesken matkan Ylöjärvellä (Aamulehti)

Aiemmin mainittu Facebookin Klikinsäästäjä paljastaa: 1) Kesken matkan = linjan uudella päätepysäkillä. 2) Matkustajia kolme, joista yksi jutun kirjoittanut toimittaja. 3) Ruokatunti ei liity asiaan mitenkään.

Ajatusviivan käyttö saa lukijan kuitenkin olettamaan, että ulos häätäminen johtuu ruokatunnista.

Toisinaan kuulee, että äidinkielen opettajat kehottavat oppilaitaan välttämään otsikoiden ajatusviivoja, jottei tulisi kömmähdyksiä. Ehdottomia kieltoja kannattaa kuitenkin välttää. Taitavan kirjoittajan käsissä ajatusviivaotsikot ovat vaikuttavia ja houkuttelevat lukemaan. Informatiivinen perusotsikko on muun muassa tämä Turun Sanomien esimerkki:

Rauli oli kesämyrskyksi harvinaisen voimakas – moni vielä ilman sähköä


Palaa otsikoihin | 4 puheenvuoroa | Keskustele

30.8.2016 14.41
Vaskilohi
Klik klik
Ajatusviivoja eli ei, klikkauksenkalasteluotsikot ovat aikamme raivostuttavimpia ilmiöitä. Uutisotsikoinnin perushyve – informatiivinen otsikko, joka kertoo lukijalle kannattaako hänen lukea juttua pidemmälle – on käännetty päälaelleen: otsikoista on tullut sisältöä obfuskoivia. Otsikko ei palvelekaan lukijaa, vaan julkaisua. Itsekään en kirjoittajan tavoin halua palkita julkaisua klikkaamalla tällaista otsikkoa, koska sellaisen tekijä ei arvosta lukijaansa. Tosin ilmiö on jo niin yleinen, että kliseisestä klikkiotsikostakin osaa arvata, mitä itse uutinen pitää sisällään.

Muita usein kohtaamiani inhokkitemplaatteja: ”Tämä mies/ilmiö/ruoka” -alkuiset otsikot, joissa ”tämä”-sanalla määritetty asia jätetään tahallaan otsikossa kertomatta; ”A jotain B, ja”, jossa ja-sanaa seuraa toimittajan arvottava kannanotto asiaan, joka ei sellaisenaan ole lukijalle informatiivinen; sekä otsikoissa paljon viljelty tapa käyttää jotain asiayhteydestään irrotettua sitaattia, usein harhaanjohtavasti tai epäinformatiivisesti.
1.9.2016 11.08
Minna Pyhälahti
Klikkiotsikot suututtavat
Viisaita sanoja Vaskilohelta: "Otsikko ei palvelekaan lukijaa, vaan julkaisua."
21.9.2016 19.51
AV
Kiellot ovat hyviä
”Älä käytä ajatusviivaa otsikossa” on ihan hyvä ohje. Sitten kun ohjeen saanut on kirjoittanut tuhat onnistunutta otsikkoa, hän ymmärtää sanomattakin, että ohjeesta voi poiketa, jos tietää, mitä tekee.

Ajatusviiva on merkki ajatuksen katkeamisesta. Tekstissä se on joskus hyvä keino esimerkiksi sen korostamiseksi, että seuraa jotain yllättävää. Otsikon pitää sanoa uusi (ja ehkä yllättävä) asia lyhyesti ja kerralla.

Ajatusviivalliset otsikot johtuvat lähinnä siitä, että journalismin perusasioita ei ole ymmärretty. Ei ymmärretä otsikon tehtävää eikä otsikon ja ingressin eroa. Ei tunnisteta, mikä on jutun ydin, tai ehkä ei vain osata esittää sitä kunnolla. Pahimmillaan tehdään otsikoita, joihin on ängetty sellaistakin asiaa, joka ilman muuta kuuluisi leipätekstiin, jos siihenkään.
22.9.2016 20.58
tinkeli
Kansa raivostui — ajatusviiva ilmestyi otsikkoon
Mitä te kielelle omistautuneet ihmiset olette mieltä siitä, että yhä useammin näissä ajatusviivaotsikoissa seuraus tulee ennen ajatusviivaa ja syy sen jälkeen? Siis tyyliin: "Perhe kuoli — auto katolleen ojaan".
Hölmömpi tästä vetäisi sellaisen johtopäätöksen, että auto on joutunut katolleen ojaan perheen yllättävän kuoleman seurauksena. Olisiko hölmö ihan hakoteillä?