Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Omakuva: Kersti Juva.
Kersti Juva on suomentanut englanninkielistä kaunokirjallisuutta 1970-luvulta asti. Häntä kiinnostaa kielessä ennen kaikkea merkitys ja miten se suomeksi ilmaistaan. Paraikaa hän kirjoittaa elämäntyöstään Kulttuurirahaston eminentia-apurahan turvin.

rss

25.6.2012 18.59
Kersti Juva

Syö, ampuu ja poistuu

Testasin kielitaitoni HS:n äidinkielen ylioppilaskokeessa ja sain tulokseksi eximia cum laude approbatur. Palkitulle kielen ammattilaiselle, jolla on yliopistollinen arvosana suomen kielessä, tulos ei ole hääppöinen, eikä siis ihme, jos kettu tässä käy väheksymään pihlajanmarjoja.

Leikkimielisenä haasteena testi toki puolustaa paikkaansa, mutta mitään johtopäätöksiä kielen taitamisesta sen perusteella ei auta tehdä. Testi keskittyy oikeakielisyyteen, joka on hyvän kirjoittamisen viimeinen pintasilaus. Sitä ennen tulee aiheen hallinta, asioiden ryhmittely, rekisterin valinta, näkökulma, tyyli, rytmi, tuhat ja sata seikkaa, jotka erottavat hyvän kirjoituksen huonosta. (Kääntäminen on minusta yksi kirjoittamisen muoto).


Olisihan se mukavaa, jos äidinkielen taito olisi puristettavissa nippuun sääntöjä, joiden osaaminen todistaa, että kirjoittaja taitaa asiansa. Äidinkielen opettajat selviäisivät työstään paljon nykyistäkin pienemmällä tuntimäärällä. Oikeakielisyyssääntöjen hyvä ja huono puoli on se, että ne oikeastaan aika helppo määritellä ja oppia.


Englannissa ilmestyi pari vuotta sitten kirja nimeltä Eats, shoots & leaves. Näin pilkutettuna lause tarkoittaa "syö, ampuu ja poistuu" vaikka tarkoitus oli sanoa "syö versoja ja lehtiä". Virheellistä ja huolimatonta välimerkkien käyttöä piiskaavan teoksen otsikko pyrkii todistamaan, että välimerkitys muuttaa lauseen sisällön. Kirjasta tuli erittäin suosittu, ja päivittelyä kielen alennustilasta riitti. Mutta käsi sydämelle: kuinka usein pilkutus muuttaa lauseen merkityksen? Eikö esimerkki ole lievästi sanoen haettu?


”Virheellinen” kieliasu antaa toki huonon vaikutelman, mutta arkielämässä on viime kädessä aina kysymys sanoman perillemenosta. Tärkeintä lienee, että se tai ne, joille viesti on tarkoitettu, ymmärtävät.


Kirjoittajalle suositan sääntöjen opettelua, lukijalle hyvää tahtoa.


Palaa otsikoihin | 12 puheenvuoroa | Keskustele

25.6.2012 21.18
VIlle E.
HS:n testistä
Tismalleen. Vastasin HS:n kokeen sisällöstä ja voinkin kertoa, että virhetyyppien valinnat olivat täysin tietoisia. Koska toisessa päässä vastauksia odotti kollegani koodaama verrattain yksinkertainen tietokoneohjelma (eikä esimerkiksi Ylioppilastutkintolautakunnan sensori), vastausten oli oltava oikein tai väärin -tyyppisiä eikä tuntunut järkevältä ottaa mukaan vaikkapa tyylilajeihin tai lauserakenteeseen syvällisemmin meneviä asioita.

Testistä tuli siis varsin normatiivinen ja nimenomaan pintarakenteeseen keskittyvä. Kuten HS:n paperilehteen kirjoitin, aidot sensorit eivät kuulemma enää välttämättä välitä ylioppilasaineiden yksittäisistä pintasäröistä samaan tapaan kuin entisaikaan, koska tekstien varsinaisessa rakenteessa on monesti paljon pahempia ongelmia kuin vaikkapa "alkaa tekemään" (suositusta yhtään väheksymättä).
26.6.2012 11.30
Lukija
Miksi siis valheellinen otsikko?
Nimimerkki ”VIlle E.”, miksi sitten HS:n koe on otsikoitu ”Testaa kielitaitosi HS:n äidinkielen ylioppilaskokeessa”. Jos tiesitte, että se ei mitenkään vastaa ylioppilaskoetta, niin miksi otsikko väittää muuta? Journalisteina varmaan tiedätte, että otsikko painaa paljon enemmän kuin mikään muu jutussa.

Melkoinen huuhaatunnelma syntyy, kun pelkästään klikkaamalla eteenpäin, siis edes lukematta kysymyksiä saati vastaamatta niihin, saa tuloksen ONNEKSI OLKOON ja arvosanan cum laude approbatur.
26.6.2012 22.53
Ville E.
Lukijalle
En suoraan sanottuna osallistunut itse esittelyjutun laadintaan juuri lainkaan. Tekstissä kylläkin mainittiin, että kyseessä on leikkimielinen testi – tämä ei siis ilmeisesti riittänyt "huuhaatunnelman" karkottamiseksi.

Jos vielä palaamme testiin, pitänee kiinnittää sananvalintoihin tarkempaa huomiota, ettei kirjaimellinen tulkinta saa liian suurta valtaa. (Ehkä lisäämme myös tekstin "Koe ei ole Ylioppilastutkintolautakunnan hyväksymä". ;)
28.6.2012 10.38
Laura Kataja
Pilkutus
Suomen kielen pilkutus on kyllä välillä kimurantti (onko näillä lauseilla nyt se kuuluisa yhteinen jäsen), ja kun paljon lukee englanninkielistä tekstiä, jossa käytetään taukopilkutusta, niin sepä meinaa livahtaa suomeenkin. "Armoa ei Siperiaan" tulee yleensä kyllä pilkutetuksi niin, että merkitys on oikea.

Esimerkki tilanteesta, jossa pilkutus vaikuttaa merkitykseen tai painotukseen:
"Paikalla olivat Maija(,) ja Antti(,) lapsineen."

Toinen juttu tuossa testissä (jota myös kokeilin ja sain minäkin sen Eximian) on, että joissakin asioissa säännökset ovat muuttuneet. Eli 1970-luvulla vielä väärinä pidettyjä muotoja saatetaan nykyään hyväksyä, toisaalta silloin normaaleina pidettyjä on saattanut siirtyä vanhentuneiden joukkoon (minä olisin kuvitellut että "yht'äkkiä" on oikein, mutta vanhanaikainen).


28.6.2012 17.43
Ville E.
Pilkut ja suositukset
Minä en kyllä käyttäisi pilkkuja irrallisen lisän merkkinä lauseessa "Paikalla olivat Maija, ja Antti, lapsineen" – näyttää aika epäselvältä. Muuttaisin sanajärjestystä tai hätätapauksessa turvautuisin ajatusviivoihin.

"Yht'äkkiä" on ilman heittomerkkiä jo Nykysuomen sanakirjassa (joskin se pitää vielä heittomerkkiä mahdollisena). Heittomerkkejä on karsittu kovalla kädellä ja jätetty kotoperäisissä sanoissa lähinnä niihin, joissa tavurajan molemmin puolin on sama vokaali (esim. vaa'an).

Jonkin verran palautetta tuli myös muodosta "yksi suosituimmista", jota ei aina ole hyväksytty. Tässäkin tapauksessa sallimisesta on muistaakseni vähintään 40 vuotta.
28.6.2012 18.58
Erkki (eka)
Vielä pilkuista
Tjaah, mahtaisikos tuohon Laura Katajan esimerkkiin tulla yhtään pilkkua minkään pilkkusäännön perusteella?

Jos lapset olivat pelkästään Antin, saattaisi riittää, kun vaihdetaan rinnastuskonjunktiota: ”Paikalla olivat Maija sekä Antti lapsineen.”

Jos taas lapset olivat pelkästään Maijan, sanoisin: ”Paikalla olivat Maija lapsineen ja (tai: sekä) Antti.”
2.7.2012 9.40
Laura Kataja
Pilkunviilausta
Taitaa sekä Ville E:llä, että Erkillä (eka) olla se ajatus että on olemsassa vain yksi oikea tapa sanoa jokin asia ja jos on kaksi vaihtoehtoa, niin toisen on oltava väärin...

Joten saivartelenpa lisää tuosta lauseesta:
Jos siinä ei ole yhtään pilkkua, totean neutraalisti että Maijan ja Antin koko perhe oli paikalla. Jos ensimmäisessä välissä on pilkku, kerron että lapset eivät ole Maijan, jos jälkimmäisessä, korostan nimenomaisesti sitä että lapsetkin ovat paikalla. Jos molemmissa väleissä on pilkku, tulee kieltämättä kömpelö lause, kun yritän pilkutuksella sekä kertoa, että lapset eivät ole Maijan, ja samalla korostaa heidän mukanaoloaan.

Esimerkki oli tarkoituksella riisuttu, se onko järkevää käyttää pilkutusta vai jotain muita keinoja riippuu tietysti muusta asiayhteydestä ja esimerkiksi lauseessa olevista määreistä. Määreiden viittauksissa haksahtamalla päätyy äkkiä "Jyviin ja akanoihin".
2.7.2012 15.35
Erkki (eka)
Lisää viilausta
No, jatkanpa sitten vielä ”oikeassa olemistani”.

Laura Katajan pilkutusvaihtoehdoista – minun mielestäni – olisi mahdollinen (vain) tämä: ”Paikalla olivat Maija ja Antti, lapsineen.”

Mutta se voi tarkoittaa paitsi yhteisiä lapsia myös sitä, että Maija ja Antti olivat vaikkapa sisaruksia ja kummallakin oli mukanaan omat lapsensa. Eikös?
2.7.2012 22.55
Ville E.
Ei ehkä väärin, mutta...
En käyttänyt väärin-sanaa. Luettavuuden kannalta ei vain tunnu kovin luontevalta pilkutukselta juuri tuossa kontekstissa – varsinkin kun irrallinen lisä alkaa ja-sanalla.
3.7.2012 18.19
Urpu
Useinhan merkitys selviää lauseyhteydestä. Elikkä tosiaan, jos merkityksen joutuu pilkun käytön jälkeenkin vielä vääntämään rautalangasta, kannattaa ehkä miettiä muita keinoja ilmaista sanottavansa.
4.7.2012 15.26
Ville E.
Urpulle
Juuri näin. Olen huomannut, että kun osaa kaiken maailman yhdysmerkki-, ajatusviiva- ja pilkkusääntöjä, rupeaa joskus silkasta osaamisen riemusta rakentelemaan melko hurjia viritelmiä. Ne voivat olla teknisesti virheettömiä mutta aika kauheaa luettavaa. Jokin "isä–poika-sulkapallo-ottelu" olisi viivoilla elvistelyn ilosta huolimatta luontevammin ihan vain "isän ja pojan välinen sulkapallo-ottelu".
16.8.2012 10.00
W-Sparrow
Panda
Syötyään ruokansa panda ampuu tarjoilijan. Ravintolan omistaja ihmettelee moista käytöstä. Panda huikkaa lähtiessään "minä olen panda, katso vaikka sanakirjasta".
Eats shoots and leaves.