Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Omakuva: Kersti Juva.
Kersti Juva on suomentanut englanninkielistä kaunokirjallisuutta 1970-luvulta asti. Häntä kiinnostaa kielessä ennen kaikkea merkitys ja miten se suomeksi ilmaistaan. Paraikaa hän kirjoittaa elämäntyöstään Kulttuurirahaston eminentia-apurahan turvin.

rss

1.10.2013 16.48
Kersti Juva

Sanastopulmia

Jane Austenin suomentaja on pahemmassa kuin pulassa yrittäessään löytää suomen sanoja hienostuneen seuraelämän käsitteille.

Kun kääntää 1800-luvun alussa kirjoitettua brittikirjallisuutta, ei voi olla huomaamatta, miten erilainen on sanaston rakenne. Englantilaisessa kanssakäymisessä tuiki tärkeän kohteliaisuuden eri vivahteille englannin kielestä löytyy sanoja joka lähtöön: civilized, refined, cultured, sophisticated, genteel, well bred, urbane, elegant, courtly, well mannered, civil, courteous, respectful, deferential, well behaved, well bred, gentlemanly, ladylike, chivalrous, gallant, genteel, cultivated, gracious, urbane, well brought up; tactful, considerate, thoughtful, discreet, diplomatic; mannerly (Lähde: MOT Oxford Thesaurus of English), mutta suomen synonyymisanakirja tuntee vain vastineet huomaavainen, tahdikas, hienovarainen, hienotunteinen, kohtelias, ystävällinen, diskreetti.

Tähän voi lisätä sanat hyvätapainen, hyvinkasvatettu ja kauniskäytöksinen, ja toisaalta kunnioittava, mutta voin vakuuttaa, että Jane Austenin suomentaja on pahemmassa kuin pulassa yrittäessään löytää suomen sanoja hienostuneen seuraelämän käsitteille. Siinä ei paljon auta, että meiltä löytyy satoja sanoja humalatilalle.

Eri kielten sanastot eivät todellakaan käy yksiin. Kullakin kieliyhteisöllä on historiansa, joka näkyy sanaston rakenteessa. Suomesta kehiteltiin sivistyskieli vasta vähän toistasataa vuotta sitten, ja 1800-luvulla tehtiin määrätietoista sanastotyötä, jotta suomen kielellä olisi mahdollista kirjoittaa kirjallisuutta, tehdä tiedettä, hallita maata, jakaa oikeutta, ylipäätään keskustella abstraktein käsittein. Sanoja tarvittiin ja niitä luotiin, ja tämä kehitys jatkuu edelleen.

Tästä historiasta ja suomen kielen rakenteesta johtuu, että meillä on valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja, kun taas englanti on kerännyt sanansa satojen vuosien aikana eri kielistä. Muista kielistä en nyt puhu, kun en niitä osaa.

Otan esimerkiksi joitakin sanakirjavastineita kirj-alkuisesta sanueesta:

kirja book, volume

kirjaaja registrar

kirjailija writer, author

kirjailla embroider

kirjaimellinen literal

kirjaimisto alphabet

kirjain letter

kirjakieli standard language

kirjallinen written, literary

kirjallisuus literature

kirjallisuusviite reference

kirjanen leaflet

kirjanoppinut scholar, learned

kirjanpainaja printer

kirjanpito accounting

kirjapaino printing house

kirjasin type

kirjasivistys education, erudition

kirjasto library

kirjata log

kirjautua sisään sign on, log in

kirjava colourful, motley

kirje letter

kirjeenvaihtaja correspondent

kirjekuori envelope

kirjekyyhkynen homing pigeon

kirjelakka sealing wax

kirjelappu note

kirjo spectrum

kirjoitelma writing, essay

kirjoittautua  enrol

kirjoitusasu spelling

kirjoituskone typewriter

kirjoituspöytä desk

kirjoitusvirhe spelling mistake

kirjolohi rainbow trout

kirjopyykki coloured

kirjuri clerk

Suomentaja saa olla monin tavoin tarkkana, ennen kuin oikea sana virkkeeseen löytyy. Ei riitä, että merkitys on kohdallaan. Johdosten suuri määrä kielessämme synnyttää helposti toistoa.

Suomen sanat ovat myös kovin pitkiä, mistä seuraa usein rytmillisiä ongelmia. Sitten tulevat vielä rekisteri ja tyylilaji. Hattu, päähine ja lätsä eivät mahdu samaan kontekstiin.

Odotuksenmukaisuuttakaan ei pidä väheksyä: tietyt sanat kuuluvat yhteen, kun taas kovin oudot yhdistelmät häiritsevät lukemista turhaan. Emme puhu heikosta vaan laihasta kahvista.

Jotta ei syntyisi sellaista vaikutelmaa, että pidän englantia jotenkin parempana kielenä, kiiruhdan lisäämään, että englannin sanastossa on omat ongelmansa. Homofonit, samoin lausuttavat mutta erimerkityksiset sanat, ovat tuiki tavallisia. Esimerkkeinä vaikkapa Boer ’buuri’, bore ’ikävystyttävä ihminen’ ja boar ’villisika’ tai do ’do’ (sävelasteikossa), doe ’naaraspeura’, dough ’taikina’. Sitten ovat vielä homografit, sanat, jotka kirjoitetaan samoin mutta äännetään eri tavoin, esimerkiksi do (apuverbi) ja do (sävelasteikossa).

Germaaniset prepositioverbit tuottavat harmaita hiuksia englantia opettelevalle, vaikka natiiveille niissä ei ilmeisesti ole mitään hankalaa. Esimerkkinä put, jonka merkitys muuttuu aivan muuksi, kun sen jälkeen lisätään adverbi: put across, put around/round, put aside, put at, put away, put back, put before, put behind, put by, put down, put down as, put down for, put down to, put forth, put forward, put in, put in for, put it there, put it to, put off, put on, put on to, put one over on somebody, put out, put over, put through, put to, put together, put towards, put under, put up, put up for, put up to, put up with, put upon. Suomen kirj-sanue jää kirkkaasti kakkoseksi!


Palaa otsikoihin | 5 puheenvuoroa | Keskustele

3.10.2013 1.00
Moksis
Prepositiopaholaiset
Eivät onnistu prepositioverbit vieläkään takuuvarmasti, vaikka englanti on ollut pääkielenä yli 30 vuotta! Aina välillä jää miettimään, menikö tuo nyt oikein...ja he ja she-muotojen säilyttäminen monimutkaisissa lauseissa kuten "he said it was her niece and not his nephew" hidastuttaa puheen joka kerran.

Samoin ääntyvät sanat (homofonit) eivät kumma kyllä tuota enää vaikeuksia, koska yhteydestä yleensä tajuaa mistä on kyse. Näin ei ollut ensi alkuun englantia kuunnellessa. Muistan aina luennon, jossa puhuttiin toistuvasti naisesta nimeltä "Selfish Jean", enkä millään pysynyt kärryillä, miksi tämä oli niin kovin itsekäs. Vasta jälkeenpäin luentotekstiä lukiessani oivalsin että kyseessä oli tietenkin "selfish gene"!

Englantia puhuville on aina hauska kertoa, että suomen kielessä ei ollenkaan ole vastinetta sanalle please! Mitä se kertoo kulttuurimme kohteliaisuussäännöistä?
3.10.2013 20.19
Tiitta
Kohteliaisuusstrategioista
Moksis voisi kertoa please-sanan vastinetta kaipaaville englantia puhuville tuttavilleen, että suomen kielessä kohteliaisuutta voi ilmaista lukuisin eri tavoin. Arja Lampinen on kirjoittanut aiheesta Sananjalka-lehden numerossa 32 (1990). Hän mainitsee mm. konditionaalin, lisäverbit (mahtaa, viitsiä, jne.), impersonaalit verbimuodot, liitepartikkelit ynnä muut. Näitä voi käyttää samassa lauseessa useitakin, yhä kohteliaammaksi käy!

6.10.2013 15.56
Timothée
Englanti ei ole kielten prototyyppi
Moksis: Esimerkiksi ruotsissakaan, englannin sukukielessä, ei ole please-sanalle vastinetta. Kuten Tiitta toteaa, tämä ei ollenkaan estä olemasta kohtelias.

Sanakirjaesimerkkejä ruotsista:

coffee, please: (kan jag få) kaffe, tack
please, daddy! snälla pappa!
yes, please: ja, tack / ja, varsågod
may I come in, please: får jag stiga in?
please do! javisst! / för all del! ym.
please give it to me: var vänlig och ge mig den
help me, please! hjälp mig, snälla!

Englanti ei ole prototyyppinen kieli, jonka rakenteita muidenkin pitää vastata. Sitä paitsi Shakespearekään ei vielä tuntenut tätä please-sanan käyttötapaa.
9.10.2013 1.25
Moksis
Vastineista
Minusta ruotsin tack, varsågud ja snälla kuulostavat täysin käyviltä please-sanan vastineilta. Suomesta ne vain puuttuvat.

Sen huomaan edelleen itsestäni, kun en osaa käyttää mokomaa sanaa vieläkään luontevasti, vaan tulee korkeintaan konditionaalia: Would/Could you open the window? Please -sana suorastaan loistaa olemattomuudellaan puheessani. Eri asia on sitten taas englantilaisten jatkuva anteeksipyytely, joka tuntuu minusta aivan tarpeettomalta. Suomen kieli ei ole erityisen kohteliasta, mutta jossain kohdin on varmaan kultainen keskitie!
17.10.2013 13.41
Nillittäjä
Kielet ovat erilaisia
Voi jospa joskus voitaisiin keskustella kääntämisestä ja englanti-suomi -kieliparista ilman tuota please-peikkoa. Kielet eivät ole yksi yhteen sanastoltaan tai ilmaisultaan sopivia, ja minusta on todella hälyttävää, jos 30 vuotta kieliparissa kääntänyt ihminen a) ei osaa käyttää luontevasti jotain sanaa tai rakennetta englanniksi ja b) ei näe keinoja ilmaista toisen kielen tunnusomaisia rakenteita omalla kielellään.

Kääntämisessähän on kyse ajatusten välittämisestä, ei yksittäisten sanojen, vaikka ne usein ovatkin ensisilmäyksellä ne vaikeimmat asiat. Mutta edistyneempi kielenkäyttäjä pääsee yleensä jo eteenpäin yksi-yhteen -vastaavuusajattelusta, eikä voivottele toisaalta kohteliaisuuden puutetta tai jonkun sanan puutetta. Niin kätevää kuin se olisikin, please-sanalle ei ole yhtä suoraa vastinetta suomeksi - eikä sen puoleen ruotsiksikaan - mutta toisaalta, eihän englanniksikaan osata sanoa maidon kaksihintajärjestelmä tai piimälimppu. Put that in your pipe and smoke it.