Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Omakuva: Kersti Juva.
Kersti Juva on suomentanut englanninkielistä kaunokirjallisuutta 1970-luvulta asti. Häntä kiinnostaa kielessä ennen kaikkea merkitys ja miten se suomeksi ilmaistaan. Paraikaa hän kirjoittaa elämäntyöstään Kulttuurirahaston eminentia-apurahan turvin.

rss

6.3.2014 10.49
Kersti Juva

Puuro tuli mustaa

Mutta Setälän esimerkit! Miten runollista, miten ytimekästä.

Kuulun ikäluokkaan, joka luki koulussa Setälän kielioppia. Sitä oli toki moneen kertaan muokattu ja ajanmukaistettu, mutta paljon oli jäljelläkin. Nykyään tuota kielioppia pidetään vanhentuneena, monet jopa katsovat, että sillä on ollut kahlitseva vaikutus tapaan, jolla me suhtaudumme kieleemme.

Minä rakastin sitä. Asiaa auttoi Kallion yhteiskoulun karismaattinen suomen opettaja Viljo ”Ville” Tervonen, joka innostuksellaan innosti meitä niin kirjallisuutta lukemaan kuin kielioppia ymmärtämään.

Oli riemullista jäsentää omaa kieltä, saada käsitteitä sen kuvaamiseen. Nuorelle ihmiselle selkeät säännöt olivat mannaa ja virheiden metsästys mitä hauskinta huvia.

Sittemmin käsitykseni kielestä on toki laventunut. En muista, mistä ja milloin opin, että kieli on yhtä kuin sen käyttö, kieliyhteisön kommunikaation väline, jolla on kyllä sääntönsä, mutta huomattavasti monimutkaisemmat ja ristiriitaisemmat kuin Setälä kieliopissaan esittää. Vuonna 2004 ilmestynyt Iso suomen kielioppi onkin melkoisesti laajempi opus ja kokonaan vailla ohjailun tarkoitusta. 

En siis itke, vaikka nyt on ”lupa” alkaa lukemaan, onhan puoli Suomea sanonut niin aina. Svetisismit ja kyökkisuomi, joita vielä 1960-luvulla siivottiin pois kielestä, ovat minusta nyt anglismien vyöryn alla herttaista katoavaa perinnettä.

Mutta Setälän esimerkit! Niitä en voi unohtaa. Puu kaadettiin latva järveen. Miten runollista, miten ytimekästä. Väliäkö sillä, ettei kukaan enää niin sano. Monet esimerkit ovat äänteellisesti ja rytmisesti kauniita, mutta liikuttavinta on tuokiokuva agraari-Suomen arkeen, joka niistä välittyy.

Miehistä kolme pelastui, kaksi hukkui.

Poika lukee. Maa viheriöitsee.

Poika juoksee. Linnut laulavat. Me puhumme.

Tällä paikalla kasvaa petäjämetsää. Sotaväkeä tuli kaupunkiin. Vettä valui virtana. Taloja on palanut.

Kohta päästään perille. Jo tultiin. Hevonen vietiin laitumelle.

Kirves on tylsä. Omena on makea. Jalkani ovat kipeät. Pojat ovat iloiset. Huoneet ovat kylmät.

Hän on maamme oppineimpia miehiä. Mustalaisetkin ovat ihmisiä. Tämä ei ole vettä, vaan viiniä.

Silmät ovat kauniit. Vesi on kylmää.

Käske pojan tuoda hevonen kotiin. Antakaa nimismiehelle käsky ottaa rosvo kiinni.

Tulkaa ottamaan kahvia. Käypäs ottamassa kirves seinältä.

Renki teki rattaat liian pienet. Hän veisti kirvesvarren aivan uutta mallia.

Tämä metsä on valtion. Kynä on minun.

Tyttöjä on tuvassa. Talonkin tyttäriä on piikoina.

Miehet hakkaavat pihalla puita. Jättiläiset rakensivat kirkon. Koulut ovat hyödyllisiä. Täällä muutamat pojat ovat vallattomia. 


Minun, kuten monen muunkin, suosikki on kuitenkin Puuro tuli mustaa. Ei riitä, että lause sotii omaa kielitajua vastaan, se herättää muitakin kysymyksiä. Mistä aineista keitetään musta puuro? Vai paloiko se ehkä pohjaan? Vasta tätä kirjoittaessani löysin Lönnrotin muistiin merkitsemän kansansadun, jossa kettu petkuttaa sutta ja saa sen keittämään puuron akanoista kahmittuaan kaikki jyvät itselleen.

Lähtivät siitä jauhamaan kumpiki elojansa. Suella akanat kivien välissä vaan sihisivät, ketun jyräsivät jauhatessaan. Kysyi susi ketulta:

– Minkätähen sinun kivesi panee jyr, jyr ja minun sih, sih?

– Se tulee siitä, vastasi kettu, että minä panen hietaa sekaan.

Niin löi susiki välimmiten kourallisen hietaa kiven silmään ja sai sillää kivensä jyrisemään. Rupesivat sitte puuroa keittämään kumpiki jauhoistansa. Suen puuro tuli mustaa, ketun valkiata – – –

 (Koko satu löytyy täältä.)


Palaa otsikoihin | 11 puheenvuoroa | Keskustele

6.3.2014 13.01
Timo
"Kuinka kovia tahdotte munat?"
Predikatiivin laajennettu käyttö on ihastuttavaa. Sääli ettei se kuulu nykykieleen eikä sen jälleenintroduseeraaminen onnistune. E. A. Saarimaa (Kielenopas s. 162—163) antaa lisäesimerkkejä: "Talvi tuli ankara." "Rautatie rakennettiin kapearaiteinen." "Ovet tehdään kaksinkertaiset." "Ehkä laadimme koetehtävät liian vaikeat." Vallan viehättävää.

Saarimaan selitys on, että translatiivi kertoo muutoksen tilassa: "Talo tehtiin liian suureksi" tarkoittaisi esimerkiksi lisäsiiven rakentamista. "Talo tehtiin liian suuri" taas merkitsee jo alun alkaen liian mahtipontista rakentamista. Tokko monikaan enää huomaa tällaisia vivahteita.
6.3.2014 14.37
Erkki (eka)
Kala tuli herkullista
Myös Iso suomen kielioppi (2004) tuntee kyseisen predikatiivilausetyypin, jota luonnehditaan harvinaiseksi ja ilmeisen murresidonnaiseksi (VISK § 943):

Nää kalathan tuli hyviä. (P) | Uskoisin että se [remontoitava talo] tulee ihan kiva (TV) | Ohrahan tullee heikkokasvusta jos se kylvetään kesäkuun lopussa. (TV)
6.3.2014 22.46
Jahe
Kello tuli kolme
"Puuro tuli mustaa."
Vähän kuin: "Kello tuli kolme."

Onko jälkimmäinen yleiskieleenkin jäänyt reliikki tästä samasta ilmiöstä?
7.3.2014 9.08
Laura Kataja
Ovet ovat tehdyt matalat
Tuo viimemainittu esimerkkilause oli tehnyt ns. syvän vaikutuksen erääseen tuttavaan. Hän kun ei liiioin muistanut että kukaan oikeasti sanoisi mitään tuon tapaista.

Mutta mitenkäs taidat sanoa tuon asian napakasti ja ytimekkäästi jotenkin muuten?

Itse muuten toisinaan oikeasti käytän tuota "puuro tuli mustaa" -rakennetta. Minun korvaani se on hiukan arkaainen mutta ei mitenkään outo.
7.3.2014 12.56
Rakentaja
Lauralle
Ovista on tehty matalia. Tai ovet on tehty mataliksi.
7.3.2014 13.35
Rakentaja
Timolle
No ei kyllä tuollaisia vivahteita löydy noista esimerkkilauseista, vaan omituisia sijamuotoja ja outoa sanajärjestystä.

Liian suuren lisäsiiven rakentamisesta sanottaisiin ymmärrettävämmällä kielellä, että taloa suurennettiin liikaa. Ja jälkimmäiseen esimerkkilauseeseen sujuvampi sanajärjestys olisi: Tehtiin liian suuri talo.
7.3.2014 16.03
Erkki (eka)
Talo tehtiin liian suuri
Tuossa esimerkissä predikatiivi ”liian suuri” luonnehtii objektia ”talo”. Se on vielä marginaalisempi tyyppi kuin subjektia luonnehtiva predikatiivi lauseessa ”Kala tuli herkullista”. (VISK § 943.)

Yleiskielessä objektia luonnehtivaa predikatiivia vastaa transitiivinen tuloslause: ”Talosta tehtiin liian suuri.” Se voi vallan hyvin kuvata alun alkaen liian mahtipontista rakentamista.
7.3.2014 21.35
Mari Siiroinen
"Miksi pastori pojan papinkirjan niin vaillinaisen teki"
Tuo transitiiviversiokin on Setälän kieliopissa.

Tää lauserakenne on tosiaan kiehtova ja mietityttävä! Mulla on tulossa artikkeli sen murrelevikistä.

Puuron väristä vielä:
Hiekkakin voi tehdä puuron mustaa, kuten sadussa, mutta ehkä tavallisempi syy mustaan (tai tummaan) puuroon on ollu huonolaatuinen vilja. Semmoista vilja tuli, jos oli epäedulliset säät. Tämän olen oppinut prof. Harri Mantilalta.



10.3.2014 18.18
ukko Savosta
Mikä sopii puuroon sopii kahviinkin
Kersti Juva palautti mieleeni lapsena kuulemani ja jo unohtuneet puhetavat. Esim. "kahvi tuli laihaa", tai määrämittaista lautaa tarvittaessa: "lauta tuli lyhyt". Saattoi se apupojan sahaamana tulla pitkäkin, mistä oli vähemmän haittaa. Lyhentäminen kun aina kävi päinsä toisin kuin pidentäminen. Keittoon saattoi tulla sopiva suola tai sitten se tuli joko tuimaa tai liian suolaista. (Meillä päin näin päin.)
17.3.2014 11.48
Suomen suomalainen
Sano se suomeksi
Tuo "puuro tuli mustaa" tuntuu kielipuolen tekstiltä. Että eikö henkilö osaa yhdyssanoja, vaan kirjoittaa kaiken erikseen vai kirjoittaako hän vain "apinasuomea" eli ei osaa taivuttaa sanoja oikein. Näin ollen, eiköhän jätetä setälän kieliopin erikoisuudet jatkossakin museoon pölyttymään.
17.3.2014 20.15
Kyllästynyt
Setaelaestae
"Suomen suomalainen" lienee lukenut liikaa pakkoenglantia, kun on suomen kielen taju päässyt noinkin pahasti ruostumaan..