Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Omakuva: Kersti Juva.
Kersti Juva on suomentanut englanninkielistä kaunokirjallisuutta 1970-luvulta asti. Häntä kiinnostaa kielessä ennen kaikkea merkitys ja miten se suomeksi ilmaistaan. Paraikaa hän kirjoittaa elämäntyöstään Kulttuurirahaston eminentia-apurahan turvin.

rss

4.12.2014 13.34
Kersti Juva

Pariliitto, seksiliitto, homoliitto vai avioliitto?

Sanojen merkityksistä on viime päivinä käyty Suomessa kuumaa kiistaa.

Kansanedustaja Lauri Oinonen (kesk.) esitti eduskunnassa hauskan väitteen: kielessä sanoilla on tietty, vakiintunut vastine: pöytä on pöytä, tuoli on tuoli jne. Koska avioliitto on perinteisesti koskenut vain miehen ja naisen välistä liittoa, ei se voi koskea mitään muuta.

Lausahdus on toki aivan lapsellinen, tottahan sanojen merkitykset muuttuvat maailman muuttuessa, mutta sain siitä kimmokkeen eritellä vähän tasa-arvoisen avioliittolain käsittelyssä käytettyjä sanoja.

Aloitetaan avioliitto-sanan etymologiasta. Sanan avio alkuperä on epäselvä, on ehdotettu ava-vartaloa, josta on johdettu mm. sana avata, tai germaanista lakia ja normia tarkoittava sanaa. Miehiin, naisiin, seksiin tai lapsiin alkuperä ei millään tavalla tunnu viittaavaan. Kiinnostava on myös sana avioton, jolla on tarkoitettu avioliiton ulkopuolella syntyneitä lapsia ja äitejä, jotka eivät ole naimisissa. Sillä on minun korvissani leimaava kaiku. Sanat naida, naiminen ja naimisissa liittyvät nainen-sanaan, mutta kukaan ei tietääkseni ei ole keksinyt käyttää tätä etymologiaa perusteluksi sille, että avioliiton toisen osapuolen on oltava nainen ja siksi miesten väliset liitot olisi suljettava pois uuden lain piiristä. Hyvä niin, etymologiahan tarkastelee sanan menneisyyttä eikä kerro paljonkaan sen nykymerkityksestä.

Entä miten on nimitetty liittoja, jotka eivät täytä avioliiton kriteerejä?

Vapaaehtoisesti avioliiton ulkopuolelle jäävien yhdessä asuvista heteropareista on ruvettu käyttämään sanaa avoliitto, jota en ole havainnut käytettävän leimaavasti. Samaa ei voi sanoa entisajan nimityksistä susipari ja synnissä eläminen. Heidän juridinen asemansa vakiinnutettiin vuonna 2011.

Siviiliavioliitto laillistettiin Suomessa vuonna 1917. Sitä ennen vain kirkollinen vihkiminen oli mahdollinen. Kukaan ei tuolloin älynnyt vaatia, että sana avioliitto jäisi vain kirkon käyttöön. Avioliittoa ei kuitenkaan avattu kaikille heteropareille: moniko tietää, että vuoteen 1970 oli voimassa laki, jonka mukaan ”kaatumatautiset ja kuuromykät” eivät saa solmia avioliittoa. Homot ja lesbot eivät voineet uneksiakaan liittonsa laillistamisesta, homoseksuaalisuus oli rikoslailla rangaistavaa vuoteen 1972. Monet solmivat kulissiavioliiton.

Kun samaa sukupuolta olevien parisuhteen rekisteröityminen tuli mahdolliseksi 2002, asiasta käytiin yhtä kiivasta keskustelua kuin nyt 12 vuotta myöhemmin uudesta avioliittolaista, ja monin osin samoin argumentein. Mutta en muista että sanojen merkitykset olisivat olleet yhtä keskeisessä asemassa. Tuo laki oli sisällöllisesti paljon radikaalimpi kuin tämä uusi, siinä taattiin homo- ja lesbopareille yhtäläiset oikeudet lain edessä lukuun ottamatta puolison sukunimen ottamista ja adoptio-oikeutta. Sanamuoto on mahdollisimman kömpelö käytännön tilanteisiin: Olen rekisteröidyssä parisuhteessa, tässä on rekisteröity parisuhdekumppanini jne.

Kun uutta, myös samaa sukupuolta olevat parit hyväksyvää avioliittolakia alettiin kehitellä, sen määreeksi putkahti jostakin sana sukupuolineutraali. Sana kuulostaa lakimiehen keksimältä. Ei ihme, että Tahdon 2013 -kampanja, joka keräsi kansalaisaloitteeseensa yli 166 000 nimeä, käytti sanoja aloite tasa-arvoisesta avioliittolaista. Sellaisena siitä sitten kirjoitettiin ja puhuttiin kunnes Ylen Atte Jääskeläinen ilmoitti, että sana on liian postiviinen ja vaati, että Ylen tiedotuksessa käytetään sanaa sukupuolineutraali.

On ollut kiinnostavaa seurata, miten kiihkeästi uutta lakia vastustavat tahtovat rajata sanan avioliitto merkityksen koskemaan vain heteropareja. Sauli Niinistö ehdotti käytettäväksi sanaa pariliitto, tosin epäselväksi jäi, keitä tämä sana koskisi. Niitäkö, jotka solmivat siviiliavioliiton? On aika outo ajatus, että sana avioliitto ykskaks viittaisi vain kirkolliseen vihkimiseen.. Sanaa homoliitto käyttivät enimmäkseen aloitteen vastustajat, mutta ilmeisesti sanan lyhyyden vuoksi sitä nähtiin myös neutraalimmassa uutisoinnissa.

Aivan omaa luokkaansa oli sana seksiliitto. Kun ensin perustellaan miehen ja naisen liiton ainutlaatuisuutta heteroseksin ”luonnollisuudella”, nimetään seuraavassa lauseessa muunlaiset liitot seksiliitoiksi. Eikö se luonnollinen seksi sitten olekaan seksiä?

Kun sanan avioliitto kapeaa merkitystä pyritään puolustamaan tällä tavalla, kyse ei ole sanasta. Tarkoitus on estää muita tulemasta omalle tontille. Minun nähdäkseni samantapaista ”vain meillä on oikeus olla täällä” -ajatusmaailmaa edustavat myös rasismi ja muukalaisviha.


Palaa otsikoihin | 22 puheenvuoroa | Keskustele

4.12.2014 18.58
Avomielinen
Sanoja ja käsitteitä
Sanojen historiaa ja käsitteiden tai instituutioiden historiaa ei pitäisi sotkea keskenään. Avioliitto yhteiskunnallisena instituutiona ulottuu historiassa niin kauas taaksepäin kuin ylipäänsä mahdollisuutemme saada tietoa menneisyydestä. Sitä on ollut hyvin monenlaista, yksiavioista ja moniavioista, elinikäiseksi tarkoitettua ja helposti purettavaa, tasa-arvoista ja epätasa-arvoista (yleensä miesvaltaista), uskonnollisesti pyhitettyä ja muunlaista. Mutta aina siihen on sisältynyt vähintään yksi mies ja vähintään yksi nainen.

Tunnetusti muinaisessa Kreikassa suvaittiin ja ihannoitiinkin homoseksuaalisuutta. Sielläkään homoseksuaalisille suhteille ei haluttu avioliiton asemaa, saati että toisin ajattelijat olisi leimattu patavanhoillisiksi epäihmisiksi. Sellaisen suhteen ”virallistaminen” avioliitoksi olisi ollut yhtä absurdi kuin ajatus, että pitkään kestänyt syvä ystävyys taikka erityisen onnistunut ammatillinen yhteistyö pitäisi ”virallistaa” ja vieläpä avioliitoksi kutsuttuna.

Sanoilla pelaaminen, jota tässä on Herra nähköön harrastettu raskaasti, on sittenkin toissijaista ajatusten ja käsitteiden sekoittamiseen verrattuna, vaikkakin yksi sen tärkeä keino.

P.S. Mitään siviiliavioliittoa ei ole eikä ole koskaan ollut. Lain edessä on vain yhdenlainen avioliitto. Se voidaan solmia kirkollisella vihkimisellä tai siviilivihkimisellä, mutta vihkimistapa ei vaikuta avioliiton oikeudelliseen luonteeseen enempää kuin vihkijän sukkien väri.
5.12.2014 12.53
kysyvä
?
Nimimerkkisi oli "avomielinen". Missä se avomielisyys on? Vai etkä ymmärrä sanojen merkitystä?
Kiitos Kersti Juvalle hyvästä kirjoituksesta.
5.12.2014 14.51
todellisuudenhaluinen
Sana - Teko
Kaikki lähtee sanoista, lopputulos syntyy teoista. Sisältö on se tärkein.
5.12.2014 14.57
TP
Pelaamista?
Nimimerkki "Avomielinen" viittasi muinaisen Kreikan kulttuuriin. Häneltä jäi tosin sanomatta, että Kreikan käsitys ihmisen seksuaalisuudesta oli nykyistä laajempi, eikä siellä olisi ymmärretty käsitteitä "heteroseksuaalinen" ja "homoseksuaalinen". Tällaisia kategorioita ei ollut olemassa, vaan ihmisen seksuaalisuus oli ennemminkin jonkinlainen jatkumo.

Erikoista sen sijaan on, että samainen nimimerkki syyttää sanoilla pelaamisesta harjoitettuaan itse samaa pari kappaletta aikaisemmin.
5.12.2014 15.26
Maukka
Avioetymologiaa
Ottaisiko joku pätevä etymologi kopin tästä heitosta: Suomen avio ja ruotsin avel ovat samaa juurta?
5.12.2014 18.02
Etymologia
missä vastaus?
Tekstin lukeminen aiheutti vain enemmän kysymyksiä kuin antoi vastauksia. Haluaisin puolueetonta tarkastelua, en asenteellista mielipidetekstiä, kun täällä kirjotetaan.

Terveisin,

tasa-arvoisen (niin, valitsin puoleni) kannattaja
5.12.2014 18.26
Jaakko P
avioliitto on tunneasia
Hyvä keskustelunavaus tärkeästä, monitahoisesta aiheesta, josta ei ole yhtä oikeaa totuutta (niin kuin nyky-yhteiskunnassa ei oikein mistään).

"Avomielinen" lienee oikeassa siinä, että globaalissa ja historiallisessa perspektiivissä tasa-arvoinen avioliitto on radikaalimpi asia kuin moniavioisuus. Tämä ei sinällään ole mikään syy olla hyväksymättä lakia, mutta selittää osaltaan voimakasta muutosvastarintaa. Toisin kuin moni luulee, vastustuksen keskeinen taustatekijä ei ole kristillinen oppi vaan silkka psykologinen radikaalien muutosten pelko. Eivätkä kaikki konservatiivit ole uskovaisia.

Juridinen sanasto ja arkisanasto ovat jossain määrin eri asioita. Täysin riippumatta nyt vireillä olevasta lakimuutoksesta voivat samaa sukupuolta olevat parit jo nyt käyttää termiä "häät", joka ei esiinny lakitekstissä. Sen sijaan sana "naimisissa" esiintyy eräissä laeissa, mutta ei avioliittolaissa - mikä tekee tulkinnanvaraiseksi sen, minkä nimisiin liittoihin näitä lakeja on sovellettava. Tämä tulkinnanvaraisuus poistunee tasa-arvoisen avioliittolain myötä riippumatta siitä, käytetäänkö siinä avioliitto-sanaa. Onkin syytä kysyä, miksei vaihtoehtoisia termejä ole kompromissin hakemiseksi otettu vakavaan harkintaan. Ehkä siksi, että avioliitto-sana on vahvasti tunneasia myös uuden lain kannattajille. Kielenkäyttö on aina vallankäyttöä, olipa se sitten hyvin perusteltua tai ei.

Sinänsä on hyvä että avioliitto on tunneasia. Elämä olisi aika nuivaa jos kyseessä olisi vain tekninen juridinen toimenpide.
5.12.2014 20.10
Avomielinen
Kreikkalaisuutta
TP, muinaisilla kreikkalaisilla ei tietenkään ollut sanaa ”homoseksuaalinen”, koska se on sekoitus latinaa ja kreikkaa, mutta käsite heillä kyllä oli ja sille nimityksiä. Yksi tavallisimpia nimityksiä oli ”paiderastía”.

Platon kirjoittaa Pidot-teoksessaan, jota minulla ei valitettavasti ole nyt käden ulottuvilla suomennoksena, joten lainaan englanniksi:

”They are boy-lovers, and have no natural interest in wiving and getting children, but only do these things under stress of custom; they are quite contented to live together unwedded all their days. A man of this sort is at any rate born to be a lover of boys or the willing mate of a man, eagerly greeting his own kind.”
9.12.2014 14.03
Mattivaan
Kumpi Oinonen?
Mainiossa kirjoituksessaan Kersti Juva mainitsee kansanedustaja Lauri Oinosen (kesk.). Tämä Oinonen jäi valitsematta eduskuntaan vuonna 2011, mutta pappina ja Suomen Keskustan vaikuttajana hänet toki tiedetään tasa-arvoisen avioliiton vastustajaksi. Sen sijaan nykyistä kauttaan lopettelevassa eduskunnassa myös toinen Oinonen, Pentti, (pers.), on ankara uuden avioliittolain vastustaja. Olen utelias kuulemaan tarkemmin, kumman Oinosen kielifilosofiaan Juva viittaa?
9.12.2014 14.44
William K
Avion alkuperä
Maukalta jäi ehkä huomaamatta, että blogisti selitti avion etymologian. Siihen ei ole paljon lisäämistä, mutta kun kukaan "pätevä etymologi" ei ole katsonut asiakseen Maukalle vastata, panen tähän pari sanaa.
On esitetty, että avion kantana olisi ava-ta, ts. avoin 'julkinen, virallinen'. Tällöin odottaisi pikemmin avoliittoa, mikä sitten on toteutunutkin toiseen merkitykseen.
Toinen ja todennäköinen mahdollisuus on, että sana on lainattu kantagermaanista: < *aiwoo 'tapa, laki'. Metateesi *aiwoo > avio on ehkä toteutettu erotukseksi aivo(t) sanasta, joka on uralilaista alkuperää. Vrt muinaisyläsaksan eewa 'laki, avioliitto', anglosaksin aew 'sama', saksan Ehe 'avioliitto', ruotsin äktenskap 'sama'. Aviolapsi, aviomies, aviovaimo merkityksessä 'laillinen'. -- Avio ja ruotsin avel eivät kuulu yhteen.
9.12.2014 16.39
Erkki (eka)
”Aviokäsky”
Nykysuomen sanakirja tuntee ”aviokäskyn”, joka vanhastavassa tyylissä tarkoittaa avioliittoa. ”[Lukkari] muistuttaa heitä lyhykäisellä puheella a:n tärkeistä velvollisuuksista KIVI.”

Mutta ”käsky” ei taida tuossa yhteydessä tarkoittaa 'määräystä', vaikka nettihakujen perusteella niin näkyy yleensä tulkittavan. Rapola on kirjoittanut aviokäskystä Virittäjässä 1931. Minä en saa lähdettä tässä käsiini, mutta joku varmasti tietää muutenkin. Tarkoittaako ”käsky” tuossa 'keskuutta' tjs.?
9.12.2014 17.32
Avomielinen
Aviokäskyn arvoitus
Erkki (Eka), Virittäjän vanhoja numeroita ei taida (vielä) olla netissä, joten kirjastoja pitäisi penkoa.

Agricolalla on ”Auioskesku” (Hepr. 13:4), jota on tulkittu eri tavoin. Usein A:lla on e pro ä, ja ehkä tässä u on tulkittava y:ksi (vrt. saksan ü). Vuoden 1642 Raamatussa kirjoitusasu on joka tapauksessa ”Awioskäsky”. Jos A. tarkoitti ”Auioskeskulla” jotain muuta kuin avioskäskyä, niin tieto tästä taisi mennä hänen mukanaan hautaan.

Muodoste on kyllä erikoinen. Ehkä ”käsky” tarkoittaa tässä säätyä tai laitosta. Mutta alkutekstissä on ”gamos”, Vulgatassa ”conubium” ja Lutherilla ”Ehe”, jotka kaikki tarkoittavat jokseenkin yksinkertaisesti avioliittoa (”conubium” kyllä toissijaisesti avioliiton solmimisen oikeutta), eivät käskyä, säätyä, laitosta tms.

Etymogia on joka tapauksessa epävarma, eikä se muutenkaan vaikuta tuon taivaallista tai edes maallista yhteiskunnallisiin, oikeudellisiin tai moraalisiin kysymyksiin avioliitosta.

Jaa, toisaalta... kummastakohan Kotuksen blogissa olisi tarkoitus keskustella, kielestä vai politiikasta/ideologiasta/uskonnosta?
10.12.2014 12.29
Erkki (eka)
Avioskesku(us)
Hyllyssäni on Rapolan Vanhan kirjasuomen lukemisto, jonka esipuhe on päivätty 5.6.1959. Kirjan lopussa on sananselityksiä. Siellä on myös ”avioskesku(us), aviokäsky avioliitto”. Rapolan mukaan hänen sanaluettelossaan selitettävänä on monesti vain tutun sanan nykyisestä poikkeava merkitys tai merkitysvivahde tai käyttötapa.

Tuon mukaan Rapola näyttäisi kallistuvan sille kannalle, että ”käsky” viittaisi 'keskuuteen', kuten muistelinkin. Virittäjän vanhat vuosikerrat kyllä löytyvät kotikaupunkini kirjastosta, vaikka uusia ei enää sinne tilata. En taida kuitenkaan vaivautua tässä tapauksessa kirjastoon. Jospa on niin kuin Avomielinen arvelee, että lopullinen tieto ”avioskäskystä” on mennyt Agricolan mukana hautaan.
10.12.2014 22.45
Maukka
Etymologiasta vielä
William K kirjoitti: "Maukalta jäi ehkä huomaamatta, että blogisti selitti avion etymologian."

Piti ihan uudestaan lukea Kersti Juvan teksti. Vetävästi kirjoitettu ja uskoakseni paikkansa pitävä, ainakin tältä kohdalta: "Sanan AVIO alkuperä on epäselvä."

Kiitos kuitenkin WK:lle puheenvuorosta. Luulin jo, että kukaan ei välitä vastata.

Kohta kai kuulen toteamuksen, että yksi Maukka kysyy enemmän kuin kymmenen viisasta ehtii vastata. Silläkin uhalla jatkan.

Kun kieliesivanhempamme puhuivat germaaninaapuriensa kanssa poronhoidosta, he ehkä oppivat näiltä sanan gavel (tai gabel). Se tarkoitti kaksihaaraista, kuten hankoa, miksipä ei myös sorkkaa. Ehkäpä se kotiutui kieleemme kaviona. Muistakaamme, että sorkatkin ovat kavioita, kuten Nykysuomen sanakirja todistaa kertomalla lehmän kavioista.

Jos gavel ja kavio ovat samaa juurta, miksi eivät voisi olla myös avel ja avio?

Moni kuulee avio-sanan ensimmäisen kerran kirkossa, mihin hänet lapsena viedään jonkun tutun vihkiäisiin. Pappi rukoilee: Sinä, joka itse olet avioliiton asettanut... Lapsen mielessä avio saa pyhyyden leiman.

Heitettyäni kysymyksen avel- ja avio-sanojen kuulumisesta samaan aihepiiriin, aavistelen jonkun melkeinpä loukkaantuneen. Jos niin on käynyt, pyydän anteeksi ja yritän välttää sellaista vastedes. Mutta tämän kerran vielä kopioin tähän avio-sanan käyttöä epäpyhässä yhteydessä: Ettei halut haisewaiset --wiettäs' kahta wieritysten; Awiota alkamahan.
11.12.2014 21.00
William K
Kavion kapsetta
Kavion alkuperä on vielä epäselvempi kuin avion. En ihan ymmärrä, miksi Maukka jääräpäisesti esittää niiden vastineiksi ruotsin avelia ja gavelia, joissa kummassakin l-johdinaines on olennainen mutta josta ei aviossa eikä kaviossa näy jälkeäkään.

Avion todennäköisen alkuperän jo selvitin. Avel 'siitos', murteissa myös 'voima', on yhtä kuin muinaisruotsin afl, avel, islannin afl, norjan avl, tanskan avel, kantagermaanin ab(a)la. Tästä merkityksestä lähtien avioliitto olisi lähinnä 'siitosliitto'. Voihan se ollakin.

Kaviolla ei ole varsinaista etymologiaa ollenkaan, vain vastineita lähisukukielissä. Ruotsin gavel 'talon pääty' on yhtä kuin muinaisruotsin ja islannin gafl, tanskan gavl, gootin gibla, saksan Giebel. 'Päädystä' saa kyllä koko lailla vääntää saadakseen merkityksen 'kavio'.
14.12.2014 22.22
Maukka
Kiitos taas
William K:lle kiitos jääräpää-lausunnosta. Olen siis vaikuttanut sitkeältä. Vaan eipä kestä imarrella. Esittänyt olen arasti vain uteliaita kysymyksiä, ehdottamatta toimenpiteitä.
Aluksi kysyin kahden substantiivin yhteisen alkuperän todennäköisyydestä. Ehkä olisi ruotsin puolelta pitänyt mainita myös vastaava verbi, siinä kun ällä on liudentumiselle otollisessa asemassa.
Mielessäni arvelin sen todennäköisyyden olevan yhden prosentin luokkaa. Mutta nyt on arvioni jo vähintään 2 %.
WK sanoi nimittäin oudoksuvansa sellaista vastineparia, jonka toisessa sanassa on l-johdinaines, toisessa ei. Niin hän sai minut huomaamaan, miten juuri l ja i (tai j) usein tuuraavat toisiaan ihmiskunnan ääntelyssä. Huvittelin vertailemalla kahden kielen sanoja: blanc/bianco, double/doppio, exemple/esempio, fleur/fiore, place/piazza, sable/sabbia. Sattuupa sitä meilläkin päin, että Laihela on suomeksi Laihia ja Billnäs (metateesin jälkeen) on Pinjainen.
Huvikseen voi vertailla myös Williamin saksalaisen ja ranskalaisen kaiman nimiä. Wilhelmissä ääntyy tavujen rajalla ällä, Guillaume’issa siinä kuuluu vain jiitä.
Ruotsin gavel-sanalla en muuten tarkoittanut talon päätyä, vaan V-muotoa yleensä. Tämä vanha merkitys sillä on, kun sanotaan että ovi on ”på vid gavel”, leveästi auki. Olennaista tässä on kaksihaaraisuus. Siitä kun lähdetään, ei tarvitse pahasti vääntää päästäkseen sorkkaan eli kavioon. Jos haluatte mieluummin lähteä saksan sanasta die Gabel (haarukka, hanko), bitte schön.
15.12.2014 21.22
Tuula
avioliitto ei ole synonyymi rakkaudelle
"Tarkoitus on estää muita tulemasta omalle tontille" kirjoittaa Kersti Juva paheksuessaan niitä, joiden mielestä avioliitto-sana määrittyy kaikkein oleellisimmin juuri sillä, että se on miehen ja naisen juridinen liitto. Kersti Juva ei nyt ymmärrä miten ja millä mekanismilla sanat ylipäätään tarkoittavat jotakin. Suosittelen yleisen kielitieteen kurssia. Sanat nimenomaan ovat "oppositiossa" keskenään. Jos sanoilla ei olisi tiettyä tonttirajaa missään, sanat lakkaisivat merkitsemästä ja kommunikaatio vaikeutuisi oleellisesti.
16.12.2014 19.45
Avomielinen
Ei juridiikkaakaan
Tuulan kommentti on hyvä ja terävä, mutta rivien välissä siinä myös väitetään avioliittoa juridiseksi. Avioliitto on kuitenkin sosiaalinen (yhteiskunnallinen ja yhteisöllinen) instituutio ja tuhansia vuosia vanhempi kuin mikään, mitä voimme järkevästi sanoa juridiikaksi.

Kun valtio, lait ja oikeuslaitos syntyivät, ne tietysti ryhtyivät säätelemään avioliittoa kuten monia muitakin asioita.Tämä ei kuitenkaan tee avioliitosta olennaisesti juridista, sen enempää kuin taannoinen, nyt jo kumottu kurkkudirektiivi teki kurkuista tai niiden viljelystä ja kaupasta olennaisesti juridisen asian.

Järkevää olisi täysin erottaa juridiset, lainsäädännöllä säädetyt suhteet sosiaalisista suhteista, puhumattakaan ihmissuhteista ja ihmisten tunteista. Ja nämä molemmat vielä kielenkäytöstä sikäli kuin mahdollista. Oikeudellisesti, uskonnollisesti, moraalisesti jne. neutraali kieli on olennainen väline, jos halutaan keskustella järkevästi laista, uskonnosta, moraalista tai mistään muusta. Ihmisten pitäisi olla kohtalaisen samaa mieltä sanoista, jotta he voivat olla järkevästi (ja ehkä rakentavasti) eri mieltä muusta.

Valitettavasti tämä taitaa olla utopiaa. Avioliittolain muutoksessa pelattiin kielipeliä niin raskaasti puolin ja toisin (tosin paljon enemmän toisin), että järkevä keskustelu olisi ollut aika vaikeaa jopa järkevien ihmisten kesken. No, eipä sitä kai juuri yritettykään.
18.12.2014 21.54
William K
Kavion arvoitus
Maukka sanoo esittävänsä "vain uteliaita kysymyksiä". Se onkin oiva lähtökohta tiedonhankinnalle. Voisin siteerata Tapani Länsiötä päivän Hesarista: "Ylipäänsä on hyvä hiffata asioita. Tietäminen on hiffaamisen pohja." Itse olen pyrkinyt esittämään vastauksia. Kun Maukka arvioi omaksi oikeassaolotuloksekseen vähintään 2 %, jää siinä minulle vielä pyöreät 98 %. Siihen voin hyvin tyytyä.

Sitten hän mainitsee, että l:n ja i:n vaihtelua ilmenee usein "ihmiskunnan ääntelyssä". Hän luettelee joukon esimerkkejä, jotka kumminkin kaikki ovat italiasta, jossa on yhtymässä konsonantti + l tapahtunut äänteenmuutos l > i. Tähän asti kaikki on moitteetonta, mutta sen jälkeen annetut pari suomen tapausta, Laihia ja Billnäs, eivät oikein vakuuta. Laihian nimestä on aikojen kuluessa käytetty kymmeniä erilaisia kirjoitusasuja, yleisimpinä Laihala, Laihela ja Laihiala. 1800-luvulla suomen kielessä talonnimeä muodostava -la putosi pois ja nimeksi vakiintui Laihia. Se on alun perin henkilön lisänimi ja pohjautunee sanaan laiha. Ruotsin kielessä säilyi Laihela. Billnäs taas on yhdyssana, jossa metateesia ei hevin tapahdu yhdysosien välillä, semminkin kun se osaksi pohjautuu ruukin perustajan sukunimeen Billsten.

Entä sitten saksan die Gabel, danke schön. Liikkeelle sopii lähteä indogermaanin juuresta *ghabhlo-, länsigermaanin *gablo, muinaisyläsaksan gabala, keskialasaksan gaffel, muinaisiirin gabul, latinan gabalus; ilman l-johdinta on muinaisintian gabha- 'vittu, haaratuki'. Merkityksenkehitys pääpiirtein: 'kaksihaarainen oksa' > 'heinähanko' > 'sontatalikko' sekä vihdoin saksassa 1500-luvulla ja Pohjoismaissa 1600-luvulla ruokailuvälineenä 'haarukka'. Ruotsin gaffel on lainattu suomeen > kahveli, kaffeli. Viriää kysymys, mistä kohtaa tätä kehityskulkua olisi muodon tai merkityksen puolesta voitu lainata kavio? Jää kyllä vaikutelma, että Maukka tuntee sopivan sananjohtelun mutta hän ei halua lyhyessä kommentissa sellaista ruveta selvittämään. Sehän olisi sitä paitsi kokonaan uutta tietoa.
20.12.2014 2.30
viestimies
tulevaisuuden näkymä
Kyllä kielen tarkoituksena on viestin perille meno mahdollisimman selkeänä ja yksikäsitteisenä. Jonkin sanan merkityksen päättävät sen käyttäjät, ei kielitoimisto, politiikko eikä myöskään koko ikänsä käännöksiä tehnyt henkilö. Sana homoliitto täyttää viestinnän perusvaatimukset. Se on lyhyt ja helposti lausuttava sana ja mikä tärkeintä, ilmaisee asian sataprosenttisen tarkasti. Juuri sen takia kansa onkin ruvennut sitä käyttämään. Ennustankin sen vuoksi, että tämä sana tulee voittamaan ja vakiintumaan.
21.12.2014 23.04
Maukka
Kaviosta ja Pinjaisista
Kersti Juvan otsikosta olemme jo kaukana, mutta sen hän hyväntahtoisesti sallinee. Haluaisin taas vastata William K:n mielenkiintoiseen puheenvuoroon.

On totta, että metateesi tuskin iskee yhdysosien rajalla. Enkä uskokaan, että ruotsinpuhuja olisi Billnäsin nimessä takellellut. Mutta kun suomea puhuttiin ja joku kertoi käyneensä jossakin ”pilneesissä”, ei sitä jokainen kuulija yhdyssanaksi mieltänyt. Tarinaa levitettäessä metateesi loi ”pinleesin”, liudennus ”pinjeesin” ja vielä ehostus salonkikelpoisen Pinjaisen. Vai onko jollakulla parempi selitys?

WK kysyy, mistä vaiheesta olisi voitu lainata kavio. Mielestäni se olisi voitu tehdä ihan alussa, sieltä gablosta, jo ennen kuin ihminen osasi valmistaa työkaluja tai rakentaa taloja. Luonnossa hän näki sekä kaksihaaraisia oksia että märehtijöiden sorkkia. Kummastakin käsitteestä oli aihetta joskus puhua. Suottako niille eri nimiä keksimään!

Vielä pyydän palvelusta. Jos tämän lukijalla on perheessään tai hoidossaan yksi- tai kaksivuotias lapsi, antakaa hänelle uusi nukke tai pehmolelu ja sanokaa, että sen nimi on Gablo. Tarvittaessa toistelkaa, kunnes hän itse lausuu sen – miten? Yst. kertokaa.
7.1.2015 14.55
Emmi
Epäselvää viestintää!
Viestimies väittää, että sana "homoliitto" olisi täsmällinen, mutta sitähän se ei ole. Se ei kerro mistä on kysymys. Se on hyvin epätäsmällinen ilmaisu ja lisäksi sitä käytetään halventavassa merkityksessä, kuten sanaa "homo". Homoliitto voi tarkoittaa muutakin kuin avioliittoa, se voi liittyä esineisiin eikä ihmisiin yms.

Täsmällisempi ilmaisu olisi homoavioliitto, mutta tasa-arvoisen avioliittolain yhteydessä sekin on vähän väärä ilmaisu, sillä tokihan avioliiton solmivat edelleenkin heterot.

En tiedä missä yhteyksissä ja milloin ja kenen/keiden taholta sanaa homoliitto käytettäisiin? Missä merkityksessä ja tarkoituksessa? Kansasta on liioiteltua puhua, tässä yhteydessä. Kansalaisaloite on kyllä viritetty niiden taholta, jotka haluaisivat palauttaa avioliittolain ennalleen ja/tai estää lain eteneminen. Se ei taida onnistua.

Avioliitto on paras ja täsmällisin ilmaisu kahden aikuisen virallisesta parisuhteesta. Se ilmaisee sen, että nämä kaksi ovat naimisissa keskenään. Piste.

Jos haluaa, kuten Timo Soini, kutsua avioliittoaan homoliitoksi niin kukaan ei estä. Kukaan ei myöskään kiellä elämästä rakkaudettomassa avioliitossa, mutta minulle, ja käsitykseni mukaan aika monille muillekin, avioliitto kyllä merkitsee ja on rakkauden teko.

Kersti Juva kirjoitti täsmälleen, kuten asia tässä sanasodassa on. Samanlaista vain-meillä-on-oikeus-olla-täällä ajatusmaailmaa ovat myös rasismi ja muukalaisviha.