Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Omakuva: Kersti Juva.
Kersti Juva on suomentanut englanninkielistä kaunokirjallisuutta 1970-luvulta asti. Häntä kiinnostaa kielessä ennen kaikkea merkitys ja miten se suomeksi ilmaistaan. Paraikaa hän kirjoittaa elämäntyöstään Kulttuurirahaston eminentia-apurahan turvin.

rss

4.6.2014 13.26
Kersti Juva

Miksi pitää suomentaa?

Kirjailijat kirjoittavat kansallista kirjallisuutta, kääntäjät kirjoittavat maailmankirjallisuutta.

Helsingin yliopiston pieneen juhlasaliin oli kokoontunut kiitettävä joukko väkeä keväisenä torstaina Tammen Keltaisen kirjaston 60-vuotisjuhlien kunniaksi järjestettyyn seminaariin. Päivän päätteeksi olin mukana keskustelemassa kysymyksestä ”Miksi pitää suomentaa?”

Saksasta suomentava Jukka-Pekka Pajunen osui mielestäni asian ytimeen sanoessaan, että tarinat toisista maista opettavat, miten katsoa asioita toisin silmin. Hän oli huolissaan maamme ilmapiiristä. Hänen mukaansa vieraan pelko on kasvussa. Puhutaan jostakin ”alkuperäisestä suomalaisuudesta”, jota ei ole koskaan ollut olemassakaan. Ranskasta suomentava Ville Keynäs ja espanjasta suomentava Tarja Härkönen korostivat hekin sitä, että juuri kaunokirjallisuudella on tärkeä merkitys ennakkoluulojen ja väärien käsitysten poistamisessa. Pelkän kotimaisen kirjallisuuden varassa maailmankuvamme olisi järkyttävän kapea.

Joskus kuulee ihmisten mainostavan, että he lukevat kirjat alkukielellä. Oletettavasti englanniksi, eihän ruotsiakaan kovin moni suomenkielinen enää osaa kunnolla. En halua sanoa, etteikö kirjojen lukeminen vieraalla kielellä olisi mitä mainioin tapa oppia kieltä, mutta onko näillä ihmisillä tosiaan se käsitys, että kaikki maailman kirjallisuus kirjoitetaan englanniksi? Eivätkä Suomessa kaikki todellakaan osaa englantia niin hyvin, että pystyvät lukemaan sillä kaunokirjallisuutta. Erityisesti tämä koskee lapsia ja nuoria.

Muiden maiden kirjallisuutta on toki saatavissa englannin kielellä. Todellisuudessa kuitenkin varsin vähän, angloamerikkalainen maailma kun on tunnettu siitä, että käännöksiä ilmestyy huomattavan niukasti suhteessa omakieliseen kirjallisuuteen. On myös niin, että omalle kielelle ja omaan kulttuuriin tulkittu teos tarjoaa monestakin syystä syvemmän lukukokemuksen kuin vieraalle kielelle käännetty ja toiseen kulttuuriin sovitettu teos. Olen ennenkin tällä foorumilla korostanut äidinkielen merkitystä tunnekielenä. Arabiasta suomentavalla kollegallani oli oiva tarina kerrottavana juuri tästä asiasta.

Sampsa Peltonen on suomentanut kaksi Hassan Blasimin teosta: Vapaudenaukion mielipuoli ja Irakin Purkkajeesus. Eräs kirjailijan ystävä oli lukenut niitä ensin englanniksi ja sitten suomeksi ja sanonut: ”Olin kuin puulla päähän lyöty. En ollut ollenkaan tajunnut että nämä kirjat ovat tällaisia.”


Palaa otsikoihin | 19 puheenvuoroa | Keskustele

4.6.2014 19.14
Iiris Jaakkola
Lapset eivät lue oppiakseen kieltä
He lukevat tarinan vuoksi. Tai he pelaavat pelaamisen vuoksi. Ja oppivat siinä sivussa englantia. 80-luvulla oli satelliittikanavia, jotka lähettivät hyviä piirrettyjä. Lapset katselivat niitä, ja parhaat osasivat englantia aloittaessaan englannin opinnot. Annoin eräälle tällaiselle etevälle nuorelle miehen alulle nuorisokirjan. Muutamaa päivää myöhemmin kysyin, joko hän oli aloittanut kirjan. "Luin sen jo", oli vastaus. Pidimme kerran kerhotietokilpailua hänen kanssaan sanaston hallinnasta. Tulos oli tasapeli.
Nykyään lapset pelaavat pelejä, joissa he puhuvat toisten pelaajien kanssa, asuu pelikumppani sitten kulman takana tai toisella puolella maapalloa. Tällaiset pojat kysyivät kerran sanaa, verbi+prep., johon olivat pelissä törmänneet. Ei löytynyt 2000-luvulle päivitetystä sanakirjasta, osista päätelty merkitys oli väärä, onneksi Englannissa asuva poika tiesi merkityksen ja pojat olivat tyytyväisiä. Eli tavalla tai toisella englanti on osa varsinkin poikien maailmaa, toiminnan väline.
4.6.2014 20.11
Harri T
muitakin alkukieliä kuin englanti
Oleskelen vuosittain kuukausia englanninkielisessä maassa. Mukavaa kun pääsee sanomaan, että tuon olen lukenut (jo)alkukielellä, minulla ruotsiksi, norjaksi tai saksaksi. Nykyään sitä sattuu entistä useammin, koska skandinaaviset dekkarit ovat suosittuja.
4.6.2014 20.12
Ripsa
Kelle puhua?
Muistan joskus vuoskymmeniä sitten saaneeni kaktus-kortin kääntäjien ja tulkkien liitosta, kun en arvostelussa ollut muistanut mainita erikseen suomentajaa. Ihan oikeassa oli se kortin lähettäjä.

Kyseessä oli kirja, jonka alkukieltä en osannut. Mutta minulle jäi ongelma. Oikein hirveän kovasti sanoisin jotain suomennoksesta. Mutta kun en voi oikeastaan kuin englanninkielisistä, jotka kyllä pyrin lukemaan ennen suomalaisia.

En kirjoita suomentajille tai kirjailijoille vaan yleisölle. Yleisön on tajuttava että suomi on niin pieni kieli että sitä on suojeltava ja lisäksi on aivan totta että ilman suomennoksia meillä ei olisi tajua esimerkiksi Euroopasta.

No, huolestuttaa kirjallisuuden opetus koulussa. Huolestuttaa se, että kouluissa ei opeteta draamaa eikä elokuvaa lainkaan. Nuoriso on aivan markkinoiden armoilla kun se omin päin joutuu miettimään mihin vapaan aikansa käyttäisi.

Ja miten käy sivistyksen? Ja kelle tästä voisi puhua?
5.6.2014 10.41
Vanhamari
alkukieli ja suomennos
Suomennosta voi oikein hyvin arvioida vaikkei tajuaisi alkukielestä tuon taivaallista. Jos se on luontevaa kieltä (tai outoa, uutta luovaa, jos se tuntuu sopivan kirjan kokonaisuuteen!), jos suomennos kantaa ja soi, niin käännös on onnistunut. Arvostelijan ei tarvitsekaan etsiä "virheitä" - paitsi sellaisia, jotka tekevät kokonaisuudesta vaikeasti tajuttavan. Käännösvirheiden merkitys on nykyään marginaalinen, suomentajat osaavat kieliä ja osaavat kysyä, jos eivät tiedä.
Äidinkielellä lukemisen merkitys on paljon suurempi ja syvempi kuin vain "kielen" oppiminen!
5.6.2014 12.11
Laura Kataja
alkukielellä
Itse luen mielelläni kirjoja alkukielellä jos siihen kunnolla pystyn (käytännössä suomen lisäksi englanti ruotsi, saksa, ranska), seuraava vaihtoehto on hyvä suomennos, ja viimeinen hätäkeino sitten käännös jollekin muulle osaamalleni kielelle (useimmiten englanniksi: vaikka englanniksi käännetään suhteessa vähän, niin kokonaisvolyymi on niin valtava, että englanniksi käännettyäkin kirjallisuutta on paljon, ennen kaikkea klassikoita).

Helposti syntyy harhaluulo, että kaikki nuoret osaavat kieliä sujuvasti, mutta niitäkin on, joille vieraskielisen dekkarin lukeminen lukioaikana on vielä suuri ponnistus!

(ne dekkarit muuten ovat erinomaisia kielen opiskeluun, niissä on selkeä juoni ja harvoin kielellistä kikkailua - mikä välttämättä ei tarkoita köyhää kieltä. Komisario Maigret teki oikein hyvää ranskantaidolle!)
5.6.2014 23.03
Äikänmaikka
Käännöskirjallisuus ja avara maailma
Ripsalle ja muille huolestuneille: Kyllä koulussa opetetaan sekä kirjallisuutta että draamaa ja elokuvaa. Mistä lienee syntynyt sellainen käsitys, että ne olisivat jonnekin opetuksesta kadonneet? Omassa opetuksessani ne kuuluvat yhteen: tämä näytellään, koska tämä on näytelmä, tässäpä teille novelli (tai vaikka runo), dramatisoikaa se, lajityyppielokuvat ja lajityyppikirjallisuus kuuluvat yhteen jne.

Yläkoulun äidinkielen ja kirjallisuuden (!) opettajana olen vain muutaman kerran törmännyt siihen, että oppilas haluaisi lukea englanninkielisen kirjan. Silloin on yleensä ollut kyseessä romaanisarjan osa, jota ei vielä ole suomennettu. Tai oppilas on ollut scifi-fani, jonka lempikirjailijan teoksia ei ole laisinkaan suomennettu. Kirjaesittelyistä tulee muuten mielenkiintoisia, kun oppilaalla ei jälkimmäisessä tapauksessa ole suomenkielisiä sanoja puhua romaanin sisällöstä!

Siitäpä pääsemmekin käännöskirjallisuuden merkitykseen. Minun maailmani olisi ilman suomeksi käännettyä kirjallisuutta paljon pienempi. Marginaali-scifiä lukeva oppilaskin sanoi, että mieluummin hän suomeksi lukisi, koska englannin vivahteet eivät ihan aukea. Äidinkielen vivahteet aukeavat. Maailma on taas vähän suurempi ja ymmärrettävämpi. Siksi oppilaani käännöskirjoja esitellessään kertovat myös, kuka kirjan on suomentanut. Aina.
6.6.2014 14.13
Ripsa
Hyvä juttu!
Siis on hienoa että jossain opetetaan teatteria, elokuvaa ja muuta mediaa. Taitaa olla riippuvainen kunnan/kaupungin linjauksista.

Asun isossa korttelissa, jossa on paljon lapsia. Olen ottanut asiakseni kysellä heiltä läksyjä, istua portailla ja pähkäillä kotitehtäviä, mutta kysyn nimeomaan suomea usein. Täällä Vaasassa ei tunnu olevan noita muita kulttuuriaineita. Ehkä tämä on insinöörikaupunki.

Koska olen niinsanotusti eläkkeellä, niin en ole riippuvainen mistään tahosta joka tekee noita linjauksia. Mutta kun olin töissä, minulle oli tunkemassa koko ajan lapsia/nuoria opistojen elokuvakerhoihin, lausuntaryhmiin ja näytelmäpiireihin. Yritin silloin vaikuttaa koululautakuntien valintoihin, tosin en tässä kaupungissa, vaan maalla.

Rahaan tyssäsivät hankkeet miltei joka kerta. Eikä ollut edes lama. Pienillä pitäjillä ei ollut varaa hankkia esim. 16-millisen elokuvan projektoria.

Oma tilanteensa on näiden maahanmuuttajien kieliopinnot. On sellainen tunne, että heille ei ole annettu tarpeeksi omakielistä opetusta ennen suomea. Suomi on edelleen hakusassa, vaikka lapsen pitäisi jo tehdä päätös lukion ja amiksen välillä.
6.6.2014 18.12
Yks lukija
Pitääkö?
Muistuu mieleen tapaus lähipiiristä: nuori, joka halusi lukea uudet Harry Potterit heti ilmestymisen jälkeen, odottamatta suomennosta (noin vuoden). Aluksi oli hankalaa lukea englanniksi, mutta sitten se alkoi sujua, ja viimeinen osa taidettiin ahmia yhdeltä istumalta. Siinä varmaan oppi englantiakin enemmän kuin monen vuoden pänttäämisellä koulussa.

Tekevätkö kääntäjät karhunpalveluksen ihmisten kielitaidolle?

Kääntäjät valittavat heikkoja ansiotulojaan. Mutta jos käännöksille on kysyntää ja jos ihmiset ovat valmiit maksamaan hyvistä käännöksistä enemmän kuin huonoista, ei tässä pitäisi olla mitään ongelmaa.

Jos taas kysyntää (so. valmiutta ostaa tuotteita) ei ole ja jos huono käännös kelpaa siinä missä hyvä, niin sittenhän kansa on sanansa sanonut. Pitäisikö kansalta kerättyjä verovaroja käyttää tukiaisiin, joilla tuetaan sellaisen kirjallisuuden kääntämistä, jonka käännöksille ei ole kysyntää?
9.6.2014 16.24
Kyllästynyt
Hukkaan heittettyä aikaa
"Aluksi oli hankalaa lukea englanniksi, mutta sitten se alkoi sujua, ja viimeinen osa taidettiin ahmia yhdeltä istumalta. Siinä varmaan oppi englantiakin enemmän kuin monen vuoden pänttäämisellä koulussa."

Tuokin ajan olisi voinut käyttää johonkin hyödyllisempään kuin tyhmään kirjaan ja pakkoenglantiin.
10.6.2014 12.09
Erkki (eka)
Ajankäytöstä
"Tuokin ajan olisi voinut käyttää johonkin hyödyllisempään kuin tyhmään kirjaan ja pakkoenglantiin."

Kuten esimerkiksi...?
10.6.2014 15.51
Kyllästynyt
Vaikkapa...
... yllä mainittuun Maigrettiin ja ranskaan. Tai jos Simenon on liian kuivaa niin Malet:n Nestor Burmaan [Tardin loistokkaana sarjakuvaversiona].
10.6.2014 18.40
Kieli on kulkunevo toisen ihmisen luo
Lukeminen rikastaa kielitaitoa
Olen iloinen, että kääntämistaiteenprofessorina on äidinkielen puolestapuhuja. Äidinkieli ei ole mikä tahansa kieli. Kääntäminen on taiteenlaji. Äidinkielelle käännetty kirjallisuus on tälle – tai sille - kielelle ”muotoiltua” kirjallista todellisuutta. Tajuntatodellisuutta eikä tajuntateollisuutta.

Kielentaju opitaan hyvän kirjallisuuden avulla. Ellei opi omaa äidinkieltään hyvin, ei opi koskaan – ehkä – vieraankaan kielen vivahteita, sävyjä, nyansseja. Oma tunne-elämä voi jopa kapeutua tai kutistua.

Englanninkielisen dekkarin tai nuortenkirjan lukeminen on monille lukion käyneille suomalaisille suht vaivaton juttu. Hyvä olisi jos luettaisiin muillakin kielillä, suomenkielisille suomalaisille tekisi hyvää ruotsinkielisen kirjallisuuden lukeminen. Meillä on omasta takaa hyviä suomenruotsalaisia kirjailijoita. Opin itse kouluaikoina ruotsia lukemalla Tove Janssonin muumikirjoja alkukielellä. Luin myös rinnalla samoja kirjoja hyvinä käännöksinä.

Kääntäjien työ – käännöskirjallisuus – on oman äidinkielen oppimista ja kielitaidon ylläpitoa. Suomen kielen säilyminen ja äidinkielentaitomme ei ole mikään itsestäänselvyys, kuten saatetaan kuvitella. Sen eteen on läpi koko elämänsä nähtävä vaivaa.

Sosiaalisen median käyttöväline on kirjallinen ilmaisu. Käytetäänkö somessa vivahderikasta kieltä, joka olisi sanastoltaan runsasta ja kielitajultaan hyvää?

Aika paljon, liian paljon, ajatukset ja mielipiteet ilmaistaan sekavasti ja hämärästi.

Se ei merkitse, että kirjoittajalla ei olisi tärkeätä sanottavaa vaan sitä ettei tämä osaa käyttää äidinkieltään tarpeeksi hyvin saadakseen sanottavansa kirjalliseen muotoon. Tämä näkyy jo valitettavasti myös julkaistussa kirjallisuudessa.

Harry Potterin kääntäjä Jaana Kapari-Jatta palkittiin ansiokkaasta käännöstyöstä, muistelisin että hänen HP käännöstään väitettiin jopa ilmaisultaan paremmaksi kuin alkukielistä versiota. Hänet on palkittu useilla kansainvälisillä palkinnoilla.

Jos minulla olisi Pottereista kiinnostunut lapsi lähipiirissäni, kannustaisin häntä ilman muuta lukemaan ne suomeksi, jotta hän rikastaisi omaa äidinkieltään.


11.6.2014 15.39
uups
Kiitos kääntäjät
"Opin itse kouluaikoina ruotsia lukemalla Tove Janssonin muumikirjoja alkukielellä. Luin myös rinnalla samoja kirjoja hyvinä käännöksinä."

On muuten kummallista ettei Tove Janssonin kirjojen kääntäjistä ole ollut juurikaan mitään julkimainintoja, vaikka suurin osa suomalaisista lukijoista lukee hänen teoksiaan nimenomaan käännöksinä. Nyt kun on Tove Jansson -juhlavuosi, se olisi hieno juttu jos kääntäjien työkin saisi huomiota.


24.6.2014 9.38
Laura Kataja
käännös ja alkuperäinen
Nimimerkille "Kieli on kulkuneuvo...": Tuossa onkin yksi hyvä keino oppia vierasta kieltä: lukea sama (kielellisesti helpohko) kirja ensin hyvänä käännöksenä äidinkielellä ja sitten alkukielellä.

Itse opin ruotsia tuolla menetelmällä, kirja oli Astrid Lindgrenin Vi på Saltkrokan, suomennettu nimellä Saariston lapset.

Sitten on kyllä kirjoja joiden kääntäminen on jokseenkin epätoivoista. Terry Pratchett on hyvä esimerkkii. Olen lukenut enimmäkseen alkukielellä mutta joitakin käännöksinä. Kääntäjä oli kyllä tehnyt parhaansa, mutta muistan ainakin yhden alanootin, jossa sanaleikki oli selitetty kun ratkaisua ei löytynyt millään: "Anthill inside" vekottimessa jossa muurahaiset hoitivat laskennan...
24.6.2014 13.33
Pratchett-fani
Terry Pratchettin suomentaja mainio
Lauran kommentista tuli mieleen, että olen aina ihaillut Terry Pratchettin suomentajan työtä. Ja aina lukenut kirjat suomeksi, joten en osaa vertailla alkukielistä ja suomennettua versiota. Joka tapauksessa kieli hykerryttää!
7.10.2014 10.33
Veera ja Titvi
Ajatuksia
Olemme sitä mieltä, että kirjoja on hyvä suomentaa varsinkin lasten ja nuorten käyttöön. Kirjallisuuden lukeminen kehittää lasten oman äidinkielensä tuntemusta.

Kirjastoista olisi hyvä löytyä myös vieraskielisiä kirjoja parantamaan nuorten kielitaitoa ja erilaisten kulttuurien tuntemusta.

Toisaalta, pilaako suomentaminen kirjailijan syvimmän ajatuksen? Tekstin monimerkityksellisyys voi kärsiä kirjaa käännettäessä. Onko tämä väärin kirjailijaa kohtaan?
7.10.2014 10.43
Pauliina ja Noora
Nuorten näkökanta
Meidän mielestämme suomalaisten kirjailijoiden kirjoittamat romaanit ovat parempia kuin muista kielistä suomennetut teokset. Suomennetuissa teoksissa sanonnat ja vitsit eivät pääse oikeuksiinsa.
Siksi nuoret saattavat lukea alkuperäiskieleltään englanniksi olevia kirjoja. Jokaisessa kielessä ilmaukset ilmaistaan eri tavalla. Esimerkiksi kielikuvilla väritetään tekstiä, mutta niitä on hankala kääntää kielestä toiseen järkevän kuuloisena.
Nykypäivänä kielten osaaminen on tärkeää, joten erikielisen kirjallisuuden lukeminen tukee kielten oppimista.
7.10.2014 10.50
Noora ja Kiia
Suomentaako vai ei?
Suomentamisessa on meidän mielestämme hyviä että huonoja puolia joten on vaikea päättää omaa mielipidettä asiasta. Hyviä puolia meidän mielestä suomentamisessa on se että niille jotka eivät välttämättä osaa riittävästi jotain tiettyä kieltä, on kirjoja heidän omalla kielellään.
Huonoja puolia suomentamisessa on mm. se, että kirjan ajatus voi muuttua ja muuttuukin useasti kääntäjän käsissä. Sen takia olisi hyvä jos nuoret opiskelisivat muita kieliä hyvin voidakseen lukea eri maiden kirjallisuutta ja samalla oppia eri maiden kulttuurista jotakin.
8.11.2014 14.59
Trilisser
Mielenkiintoinen asia
Mielenkiintoinen juttu sinällään, mutta onko pakko vääntää joka asia monikultturismipropagandaksi? Kertoo valitettavan paljon nykyajasta, kun osa ihmisistä (=näennäissuvaitsevaisto) näkee joka asian uuninluukkujen kolinan esiasteena.

Itse käännösasiasta sen verran, ettei se hyvä englanninkaan taito ole niin yleistä. Luen juuri nyt historia-aiheista tietokirjaa, jonka suomennos (englannista) ei kovin huikea ole. Tekstiä on käännetty aivan liian sanasta sanaan, ja esimerkiksi englantiin usein kuuluvaa vahvojen adjektiivien vyöryä ei ole hillitty ollenkaan. Lisäksi tekniset termit on usein käännetty miten sattuu; joskus jopa on keksitty väkinäinen suomalainen sana, kun suomentaja ei ole viitsinyt lukea suomalaista alan kirjallisuutta, jossa terminologia oli tullut tutummaksi.

Pelien ja vastaavien avulla opeteltu vieras kieli on omien kokemusteni mukaan hyvin yksipuolista ja usein virheellistä kieltä. Olen jopa tavannut ihmisen (ei ollut tosin suomea äidinkielenään puhuva), joka oli opetellut hyvin amerikkalaisen puhekielen elokuvista ja televisiosta, mutta joka ei osannut kirjoittaa englanniksi yhtään mitään. Olen useasti huomauttanut virheistä jopa englantia äidinkielenään puhuvia, kun sadan sanan tekstissä on saattanut olla 20 isoa virhettä.