Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Omakuva: Kersti Juva.
Kersti Juva on suomentanut englanninkielistä kaunokirjallisuutta 1970-luvulta asti. Häntä kiinnostaa kielessä ennen kaikkea merkitys ja miten se suomeksi ilmaistaan. Paraikaa hän kirjoittaa elämäntyöstään Kulttuurirahaston eminentia-apurahan turvin.

rss

30.4.2012 11.19
Kersti Juva

Lauseen marssijärjestys

”Taidemuseo rakennetaan Katajanokalle.” Otsikon implisiittinen merkitys paljastuu, kun sitä vertaa vaihtoehtoon ”Katajanokalle rakennetaan taidemuseo”. Guggesta on puhe.

Suomen kielessä ei ole artikkelia, joka paljastaisi, mikä on tuttua ja mikä uutta. Mutta asian voi mainiosti ilmaista sanajärjestyksellä ja on joskus vähän pakkokin. Suomen sanajärjestys ei näet suinkaan ole vapaa, vaikka sellaista kuulee väitettävän. Yleensä lauseen alkuun sijoitetaan sen aihe, tuttu aines, ja perään se, mitä aiheesta sanotaan, uutinen.

Kotikentällä suomenpuhuja hallitsee tämän käytännön vaistomaisesti, mutta vaativassa tilanteessa saattavat pasmat mennä sekaisin. Otsikko ”Ruumis löytyi metsästä” ei ole ihan kohdallaan, jos ruumista ei ole etsitty. Erityisen hankala tämä sääntö tuntuu olevan kääntäjille, joilla on houkutus jättää asiat samaan järjestykseen kuin ne ovat vieraskielisessä tekstissä. Hyvällä tahdolla, jota käännöstekstien lukijoilta Suomessa vaaditaan turhan usein, lauseesta saa toki selon, mutta tekstin luettavuus ja kirkkaus on yhtäkaikki kärsinyt.

Otan pari yksinkertaista esimerkkiä. ”A small group of people were coming along the pavement towards my side of the car.” Kokematon kääntäjä aloittaa uskollisesti: ”Pieni ryhmä ihmisiä...” Lause on kuitenkin paljon tajuttavampi, jos se noudattaa edellä mainittua sääntöä: ”Jalkakäytävällä minun puolellani autoa meitä kohti kulki pieni ryhmä.” Toinen esimerkki: ”So I sent an email to Veronica” kääntyy luontevimmin muotoon: ”Niinpä lähetin Veronicalle viestin”, kun Veronicasta on juuri ollut puhe.

Lauseen rytmi ja painotus saattavat joskus vaatia toisenlaista ratkaisua. Vaikkapa sanonnassa ”järjestys olla pitää”.


Palaa otsikoihin | 13 puheenvuoroa | Keskustele

30.4.2012 12.27
Rauha
Aiheellinen kirjoitus!
Salaa tykönäni olen ihmetellyt, eikö tätä asiaa opi kääntäjänkoulutuksessa. Vai onko käytännön käännöstyössä sitten niin kiire, ettei ehdi kuin kääntää sanoja siinä järjestyksessä kuin ne tulevat vastaan?
1.5.2012 12.35
L
Ei ilmeisesti opi; sen joko tajuaa tai sitä ei tajua. Sitä kyllä yritetään (tai ainakin ennen yritettiin) opettaa kääntäjänkoulutuslaitoksessa ja minua itse asiassa aikoinaan harmitti, kun kallisarvoista opiskeluaikaa piti haaskata itsestäänselvän "teema-reema"-asian tankkaamiseen.

Parempi olisi ollut ottaa ne, jotka eivät tajunneet, teho-opetukseen ja koettaa saada heidät ymmärtämään, mitä "saman sanominen suomeksi" tarkoittaa.
1.5.2012 15.57
Vaappu
Monenlaisia kääntäjiä
Rauha, kyllä tämä varmaan opetetaan kääntäjäkoulutuksessa. Useimmat kai oppivatkin. Joskus toki saattaa tarkkaavaisuus herpaantua.

Mutta suurimman osan käännösteksteistä on väsännyt joku muu kuin kääntäjäkoulutuksen saanut ammattikääntäjä. Esimerkiksi tiedotusvälineissä vallitseva juttutuotannon muoto on copypaste-journalismi, jossa toimittaja kasaa jutun leikkeistä, ja kun usein on vieraskielistä tekstiä raaka-aineena, se tietysti käännetään itse. Kyllähän nyt toimittaja englantia osaa.

Aina asiat eivät ole ihan niin helppoja kuin Kersti Juva kuvaa. Esimerkiksi hänen lauseensa ”Jalkakäytävällä minun puolellani autoa meitä kohti kulki pieni ryhmä” on kyllä ymmärrettävä, mutta sen painotus, rytmi ja sisällönkulku on aivan erilainen kuin lauseessa ”A small group of people were coming along the pavement towards my side of the car.” Jälkimmäisessähän ensin mainitaan pieni ryhmä ihmisiä, sitten se, mitä se oli tekemässä ja missä, ja vasta lopuksi tulee kertojan näkökulma.

Ei lauseenalkuisuus aina merkitse definiittisyyttä. ”Pieni ryhmä ihmisiä” on itsessään indefiniittinen, sijaitsi se missä lauseasemassa tahansa.
3.5.2012 3.05
Nimi(merkki)
Otsikko
"meitä kohti kulki"
- mistä tuohon käännökseen ilmaantui "me"
- "kohti kulkeminen" on aika kömpelöä suomea. Miksei "lähestyi"?
3.5.2012 9.32
Kersti Juva
kiitos kommenteista
Kiitän kommenteista ja myönnän että Vaappu on oikeassa mitä tulee esimerkkiini. "Pieni ryhmä ihmisiä" voisi hyvin myös aloittaa lauseen.
3.5.2012 11.55
L
No onhan se tietysti niinkin mutta...
Kerronpa, mitä minulle tapahtui, kun kävin eilen lenkillä metsässä.

"Yhtäkkiä huomasin, että minua kohti käveli susi!"

Siis susi! Jota en todellakaan osannut odottaa. Ei esimerkiksi lemmikkikoirani, joka oli hetkeä aiemmin ollut kateissa, ja jonka palattua totesin: "pian koira taas ilmestyi viereeni muina miehinä".

Englanniksi sanoisin saman susiasian näin:
"Suddenly I realized that a wolf was walking towards me!", kun taas koira-asian imaisisin näin: "Soon the dog was there again next to me like nothing had happened!"

5.5.2012 8.03
PeePee
Sain ensimmäisen sähköpostiviestin Jukalta
"Sain ensimmäisen sähköpostiviestin Jukalta 22. joulukuuta 2010" alkoi Suomen Kuvalehden toimittajan tuore kirjoitus.

Mielessäni ehti käydä seuraava ajatuskulku:
En kyllä muista, keneltä itse sain ensimmäisen sähköpostiviestin. Varmaan se tuli yliopisto-osoitteeseeni heti 90-luvun alussa. Luultavasti se joltakin opiskelukaveriltani tuli. Mutta miten tämä toimittaja sai ensimmäisen sähköpostinsa vasta 2010? Ei kai toimittaja ole voinut tuolla tavalla nettimaailman ulkopuolella olla?

Kun luin eteenpäin, ymmärsin, että toimittaja halusi sanoa: "Sain Jukalta ensimmäisen sähköpostiviestin 22. joulukuuta 2010."
7.5.2012 0.04
L
Niin, että sen joko tajuaa tai ei tajua.
28.4.2013 11.05
kp
Suomen sanajärjestys tuntuu välillä tosiaan olevan vapaa, sillä asiallisistakin teksteistä löytyy virheitä. Aihe tuntuu mielenkiintoiselta, mitä enemmän sitä miettii! Erityisesti käännöslauseissa ihmiset menevät usein siitä mistä aita on matalin, ja kääntävät lauseen melkein suoraan. Lopputulos särähtää korvaan, vaikka ei olisi äidinkieleen erikoistunutkaan! Uskon, että kääntäjät osaavat pitää asiansa ja tietävät lauseen järjestyksen. Meidän täytyy siis muistaa, että kaikille tulee välillä inhimillisiä virheitä.
3.5.2013 8.51
Laura Kataja
Sanajärjestys
Tuleepa mieleen taannoisen professorin kommentti jonkun seminaariesitelmään eksyneestä korrelaattivirheestä: "Suomen sanajärjestys on vapaa, mutta se ei ole mielivaltainen."

Virheellisillä painotuksilla ei nyt yleensä päädy "Jyviin ja akanoihin" kuten korrelaattivirheillä.
3.5.2013 14.38
Urpu
ovni
Eilen luki lehdessä, että ufo meinasi törmätä lentokoneeseen. Siis voitteko kuvitella, lentokoneeseen, eikö olekin ällistyttävää!
12.11.2013 22.26
Suomenopettaja
Onko enää toivoa?
Sanomalehtien otskoita laativat toimittajat tuntuvat lähes täysin omaksuneen "Ruumis löytyi metsästä" -sanajärjestyksen. Ilmeisesti tässä on taustalla se ajattelutapa, että tärkeän asian täytyy olla ensin, vaikka otsikosta tulee suomalaisen kielitajun kannalta aivan järjetön, tyyliin: "Mies surmattiin taas Helsingissä".
14.11.2013 7.56
Laura Kataja
Suomenopettajalle
Pian varmaan sekoaa sekin, mitä eroa on lauseilla:
"Ravintolassa puukotettiin miestä." ja "Ravintolassa puukotettiin mies."

Ero saattaa olla pieni, mutta kohteena olleen miehen kannalta varsin oleellinen.