Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Omakuva: Kersti Juva.
Kersti Juva on suomentanut englanninkielistä kaunokirjallisuutta 1970-luvulta asti. Häntä kiinnostaa kielessä ennen kaikkea merkitys ja miten se suomeksi ilmaistaan. Paraikaa hän kirjoittaa elämäntyöstään Kulttuurirahaston eminentia-apurahan turvin.

rss

5.11.2013 16.51
Kersti Juva

Haltioissani?

Nyt se on päätetty.

Suomen kielen lautakunta on antanut uuden suosituksen uskomusolentoa merkitsevän sanan halti(j)a kirjoittamisesta. Lautakunta suosittaa, että uskomusolentoa merkitsevän sanan voi vastedes kirjoittaa yhtä hyvin ilman j:tä tai j:llisenä: hyvä haltia tai hyvä haltija, ilmojen haltia tai ilmojen haltija.

”Tunnustukseni” Kotus-blogissa nousi helteisen elokuun viikon ykkösuutuseksi. Olin käyttänyt Tolkien-suomennoksissani kirjoitusasua haltia siinä hyvässä uskossa, että sanat haltia ja haltija eroavat merkitykseltään. Ja eroavathan ne – yleisessä kielitajussa, kuten kommenttien vyöry eri medioissa osoitti.

Omaa osuuttani tulin kuitenkin liioitelleeksi. Taru Kolehmainen käsitteli aihetta ansiokkaasti Kotuksen blogissa ja paljasti, että asiasta oli riidelty kielimiesten kesken jo sata vuotta.

Kielilautakunnan edeltäjä, SKS:n kielivaliokunta oli vuonna 1937 julistanut, että ainoa oikea kirjoitusasu on haltija. On mahdotonta sanoa, olisiko muoto lopulta lyönyt itsensä läpi ilman Tarua sormusten herrasta, johon haltia-muoto tuli sattumalta.

”Oikea” muoto ei ollut tavoittanut minua, vaikka en kuuna kullanvalkeana olisi kirjoittanut tuli tehtyä. Elokuun keskustelu paljasti, että käsitys kahdesta eri sanasta oli yleinen jo kirjan suomentamisen aikoihin.

Iloitsen päätöksestä. Näinhän kielenhuollon tulee toimia. Jos sen linjaukset eivät tartu kieleen, ne vedetään vähin äänin takaisin. Tai kuten tässä tapauksessa, varsin kovan metelin säestyksellä.

Jään odottamaan päivää, jolloin saan luvan käyttää ihmisestä sanaa se. Kun yksikön kolmannen persoonan pronominiksi kelpuutettiin vain hän, kirjoitetun ja puhutun kielen eroa kasvatettiin aivan turhaan ja samalla hämärrettiin yhtä kielemme pikku hienoutta: Kun ihmiseen viitataan se-sanalla, hän-sanaa voi käyttää referoitaessa hänen puhettaan. Se sanoi, että hän oli ollut kotona.

Taru Kolehmaisen blogimerkintä Haltia vastaan haltija 13.8.2013


Palaa otsikoihin | 8 puheenvuoroa | Keskustele

5.11.2013 20.57
Pertsa
Se joka kuuseen kurkottaa...
Kyllä ihmisiin voi viitata se-pronominilla, kun ei tarkoiteta ketään tiettyä ihmistä. Monet toimittajat käyttävät näissä tilanteissa hölmönkuuloisella hän-pronominia. "Valituksi tulee hän, joka saa eniten ääniä." Ei näin.
5.11.2013 21.30
Timothée
"Hällä väliä"
Kuten Kersti Juva hieman epäsuorasti toteaa, erottelu, että "hän" viittaa ihmiseen ja "se" muuhun, on kielenhuollon tulosta. Murteisiin tai puhekieleen yleensä sääntöä ei koskaan saatu istutetuksi. Agricola-sitaatti "älä polje kirjaa kuin sika, vaikka häness' on vähä vikaa" sekä tuttu fraasi "tiedä häntä" muistuttavat puolestaan, että hän-pronomini voi toisinaan viitata muuhunkin kuin ihmiseen.
6.11.2013 0.14
Hippuli
Huolenkieltoa
Mitä kielenhuoltoa sellainen on, että sanotaan, että voi kirjoittaa yhtä hyvin näin kuin noin, ja ehkä vielä muutenkin?

Onko ihmisillä jokin suuri sisäinen tarve saada kielenhuollolta siunaus jollekin sanalle, sananmuodolle tai sanonnalle, jota he käyttävät? Pelätäänkö, että muuten äidinkielenopettaja vähintäänkin haukkuu julkisesti, jos nyt ihan kepillä lyö sormille?

Kunnollista kielenhuoltoa olisi se, että vastataan yksiselitteisesti ja kiertelemättä niihin kysymyksiin, joita ihmiset esittävät. J:llä vai ilman? Ja mielellään myös perustelu, sellainen, jossa ei lähdetä vuosituhansien takaisesta kielihistoriasta, kuten lainaselityksillä spekuloinnista. Siis sellainen perustelu, jonka niin Pihtiputaan mummo kuin hänen nörtti lapsenlapsensa voi ainakin ymmärtää, vaikka ei kaikin hyväksyisikään.
6.11.2013 10.34
Laura Kataja
Tiedä häntä
Minä ainakin tuon lauseen "Se sanoi että hän oli ollut kotona" hahmotan siten että puhuja ja viitattu ovat eri henkiöl. Tätäkö oli tarkoitettu? Lisäksi tuohon tulee minun kielitajussani sävy että puhuja ja viitattu ovat jotenkin eri kategorioissa.
Joko "se" on lemmikki joka käytöksellään jotenkin ilmaisee omistajan olleen kotona, tai sitten päin vastoin (hän viittaa esimerkiksi sellaiseen oikein aristokattiseen kissaan, tiedättehän ne ihanan ylhäisen hapannaamaiset persialaiset). Kolmas vaihtoehto tulkinnalle olisi palvelija joka todistaa palvelvansa olleen kotona.
Sanoi kielenhuolto mitä hyvänsä, sanoilla "se" ja "hän" on ilmeinen tyyliero, jos niitä käytetään henkilöön viittaavina.
6.11.2013 16.20
Kieli-ihminen
Kielenhuolto skulaa
Pertsa on ihan oikeassa: "Kyllä ihmisiin voi viitata se-pronominilla, kun ei tarkoiteta ketään tiettyä ihmistä." Äidinkieltä ja kielenhuoltoa opiskellessani olen oppinut, että yleiskielessä on oikein sanoa ja kirjoittaa "valituksi tulee se, joka saa eniten ääniä." Samoissa opinnoissa on käsitelty Lauran mainitsema tyyliero sanojen "se" ja "hän" välillä, kun viitataan henkilöön. Että ei se kielenhuolto mitenkään kiellä käyttämästä se-pronominia ihmisestä.
7.11.2013 16.06
urpu
puurot ja vellit
Virke "valituksi tulee se, joka saa eniten ääniä" ei sisällä yksikön kolmanteen henkilöön viittaavaa persoonapronomia.

7.11.2013 20.25
30-vuotias mies
Hänkö hieno?
Lienenkö kielenhuollon uhri, mutta omaan korvaani "Se sanoi, että hän oli ollut kotona" kuulostaa hän-sanan vuoksi vanhahtavalta ja hienostelevalta. Tunnistan toki vivahde-eron ja olen kuullut tätä puhetapaa iäkkäämpien suusta. Itse käytän kuitenkin vaistonvaraisesti pelkästään se-sanaa ("se sanoi että se oli ollut kotona") enkä kuulee ystävienikään käyttävän hän-sanaa muuten kuin puhuessaan liioitellun korrektisti. Tiedä sitten onko tämä murre- vai ikäkysymys.
4.12.2013 16.51
Jaakko P
"se" tulee ja syö
Puhekielessä Jumalakin voi olla "se" taikka viherkasvi "hää", riippuen murrealueesta, mutta molemmille ilmauksille kyllä naureskellaan. Kielehuolto on juurruttanut suomalaisiin vahvan tunteen siitä, että on jotenkin sivistymätöntä puhua ihmisestä pronominilla "se", eikä tätä asennetta noin vain muuteta. Siksi nuo vihreelliset "hän, joka"-ilmaukset ovat yleisiä. Asetelmaa vahvistavat niin kaikenkarvaiset kauhunovellit, joissa "se" viittaa johonkin epäinhimilliseen, kuin myös englannin ja muiden vieraiden kielten lisääntyvä vaikutus globalisoituneessa maailmassa.