Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Omakuva: Kersti Juva.
Kersti Juva on suomentanut englanninkielistä kaunokirjallisuutta 1970-luvulta asti. Häntä kiinnostaa kielessä ennen kaikkea merkitys ja miten se suomeksi ilmaistaan. Paraikaa hän kirjoittaa elämäntyöstään Kulttuurirahaston eminentia-apurahan turvin.

rss

31.7.2013 17.27
Kersti Juva

Haltiat ja örkit

Roolipelaajien suurtapahtuma Ropecon myönsi minulle viime viikolla vuotuisen tunnustuksensa Kultaisen lohikäärmeen Tolkienin teosten suomentamisesta ja pohjan laskemisesta suomalaiselle fantasiasanastolle. Palkinnosta kiitollisena käytän tilaisuutta hyväkseni ja kerron parin sanan taustoista.

Olen syypää siihen, että suomalaiset fantasian harrastajat kirjoittavat sanan haltija itsepäisesti ilman j:tä. Tolkienin kirjoissa esiintyy mytologinen kansa, joista hän käyttää nimeä elf (elves). Elf on yleensä oli ollut tapana kääntää suomeksi sanalla keiju tai keijukainen, kuten Risto Pitkänen tekikin suomentaessaan teoksen The Hobbit nimellä Lohikäärmevuori. Sana keiju herää kuitenkin assosiaatioita, jotka eivät mielestäni sovi Tolkienin kuvaamiin uljaisiin ja jaloihin olentoihin, ja siksi päädyin käyttämään heistä nimitystä haltia.

Mutta miksi ilman j:tä? Uskoin vilpittömästi, että tämä oli oikea kirjoitusasu, että haltija ja haltia ovat kaksi eri sanaa, jotka tarkoittavat eri asioita. Liekö syynä se, että olin lukenut lapsena vanhaa kirjallisuutta. Opettajani Eila Pennanen, joka tarkisti suomennoksen, sen paremmin kuin kukaan kunnianarvoisan Werner Söderstöm osakeyhtiön kielentarkastajista tai oikolukijoista ei puuttunut ratkaisuun, ja niin se painettiin sarjan ensimmäiseen osaan Sormuksen ritarit. Loppu on historiaa, kuten on tapana sanoa.

Minulla ei ollut aavistustakaan, että ”molemmat sanat pitäisi […] kirjoittaa samalla tavalla”. Perusteena on se, että vaikka merkitys on eriytynyt kahdeksi, kyseessä on pohjimmiltaan sama sana, verbin hallita yhteyteen liittyvä tekijännimi, johon nykynormien mukaan aina kuuluu johdin -ja.

Tälle kannalle asettui nykyisen suomen kielen lautakunnan edeltäjä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kielivaliokunta jo 1937. Asiasta keskusteltiin vielä seuraavana vuonna ja oltiin edelleen samaa mieltä. Suosituksen perustelun mukaan on aiheetonta erottaa mytologista olentoa konkreettisesta hallussapitäjästä, koska mytologisen olennonkin kuvitellaan hallitsevan eli vallitsevan omaansa – esimerkiksi järven haltijan järveä, metsän haltijan metsää." (Riitta Eronen Kotuksen kieli-ikkunassa 1996).

Toinen Sormusten herrasta fantasiasanastoon pesiytynyt termi on örkki. Kirjasarjassa esiintyy iljettäviä olentoja, joista Tolkien käyttää nimitystä orc. Internetiä ei 1970-luvun alussa ollut keksittykään, enkä löytänyt sanaa sanakirjoista, mutta jostain, en muista mistä, sain selville, että sana esiintyy Miltonin teoksessa Paradise Lost, jossa se merkitsee jonkinlaista merihirviötä. Koska otukset olivat aivan ilmeisesti Tolkienin oma keksintö, tulin siihen tulokseen, ettei sanaa tarvitse kääntää. Looginen valinta olisi ollut orc > orkki kuten hobbit > hobitti, mutta jostakin sain päähäni, että etuvokaali tekisi olennoista ällöttävämpiä, ja niin oli uudissana luotu. Sittemmin sain tosin kuulla, että Espoosta on löytynyt vanhaa ruotsinkielistä nimistöä – Örke ja Örkekärret – joihin perustuen nimistösuunnittelija antoi uudelle asuinalueelle joskus 1980-luvulla nimeksi Örkkiniitty. Örkkejä on siis tietämättäni hiiviskellyt lapsuuteni Espoossa!

P.S. 1.8. klo 12.30

Olen saanut paljon kommentteja eri tahoilta, ja ne ovat vakuuttaneet minut siitä, että ratkaisuni oli ”virheellisyydestään” huolimatta oikea. Kielilautakunnan päätöstä vastaan on kapinoitu aikojen alusta (Haavio!), eikä perustelu ole pitävä. Kuinka muuten selitetään sellaiset sanaparit kuin syöpä – syövä, turku – tori?


Palaa otsikoihin | 41 puheenvuoroa | Keskustele

31.7.2013 19.02
LiekkeenValve
Mytologinen ja kansantarullinen tausta sanoilla
Olin itse pienestä pitäen viehtynyt suomalaiseen tarustoon ja tarinoihin, ja näissä on aina eriytetty haltija ja taltia kokonaan eri lajeiksi. En tiedä mistä se on alkunsa juontanut, mutta selityksenä sille olen löytänyt karkeasti tämän: haltija, on termi jolla kuvataan haltioita, jotka omistavat/vartioivat/pitävät hallussaan jotain tiettyä paikkaa tai asiaa. Tähän kastiin kuuluvat mm. kaikki sauna- ja kotitontut, jotka siis suurempiin kategorioihin jaoteltaessa luokitellaan haltijoiksi.
Haltia on taasen kuvannut enemmän vaeltavaa olentotyyppiä, joille usein fyysinen olemus oli valinnainen, kuten puunhengettäret. Haltiat myös miellettiin usein äärimmäisen kauniiksi naissukupuolen edustajiksi, siinä kun haltijat oli yleensä kuvattu karkeammiksi miesolennoiksi.
31.7.2013 21.07
samooja
kiitämme
Olemme kiitollisuuden velassa. Tolkienin runoihinkin minusta panostit, olisi kiva kuulla lisää..
31.7.2013 23.21
Merja
haltia
Toivon, että suositusta vielä muutetaan, koska minusta esimerkiksi rakennuksen haltija tai rakennuksen haltia ovat aivan eri asioita. Kansanperinteen haltia tosin kyllä hallitsee tai vallitsee, mutta fantasian haltioilla hallitseminen ei ole keskeistä.

Huolimatta siitä, että Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kielivaliokunta oli 1937 suosittanut j-muotoa, esimerkiksi kansanrunousarkiston johtaja Martti Haavio käytti silti haltia-muotoa (mm. Suomalaiset kodinhaltiat, 1942).
31.7.2013 23.30
Ville Vuolanto
Ihailijapostia
Kiitos siis haltioistakin - ja ylipäätään mahtavasta käännöstyöstä, aina huolellisesta ja kiireettömän tuntuisesta!
Taru Sormusten Herrasta taisi olla ensimmäinen lukemani Kersti Juvan käännös, mutta joka tapauksessa se oli ensimmäinen, jossa kiinnitin huomiota siihen, että eivät kirjat itsestään suomeksi tule. Silti mielestäni upein suoritus on Tristram Shandy... itse asiassa olen jo jonkin aikaa etsinyt tapaa, jolla saisin nämä terveiseni perille. Onnistuinko viimein?
1.8.2013 2.42
Anne Aurasmaa
Lämmin kannatus
Mistä lie syystä olen lapsesta asti erottanut nuo kaksi sanaa ja aion tehdä niin elämäni loppuun asti. Mitä taas keijuihin (fairy) tulee, se kai on britti-kelttiperinteessä jonkinlainen yleiskäsite, jonka alla on monenmoista joukkoa. Tonttuihin (usein elfin lähin käännös) taas kuuluu Suomessa sellaista porukkaa, ettei ehkä istu Tolkienin tarinoihin ollenkaan. Kotitontut, saunatontut ja muut suvun vanhimmat ovat tietenkin myös eräänlaisia HALTIOITA, omaisuuden ja omistajien valvojia, mutta hallinnan laatu on sen verran abstraktia, että eri termi on minusta paikallaan.
1.8.2013 3.16
Sonja
Hei Kersti!

Saanko pyytää pientä toivopostausta; Tolkien käytti paljon suomen kieltä luodessaan haltiakieltä, voisitko kertoa tästä lisää?
1.8.2013 8.18
Tiera
Haltioiden tunturi
Myös Suomen korkein tunturi Halti (jonka korkein kohta tosin on Norjan puolella) tunnetaan toiselta, kai vanhemmalta nimeltään Haltiatunturina - ilman j:tä. Tämä vanhahtava kirjoitusasu on siis kivettynyt käyttöön tunturin nimessäkin.
1.8.2013 9.26
SH
Haltiat
En tiennytkään, että SKS:llä olisi ollut suositus kirjoittaa haltia j:llä koskaan, saatikka niinkin aikaisin kuin 1937. Omaa tietämättömyyttäni tietenkin. Itse kirjoitan aina haltian ilman j:tä kun tarkoitan kansanuskon suojelusolentoa. Tämä ei johdu fantasiakirjallisuuden suomennoksista, vaan seurailen klassikkotutkijoita kuten Martti Haavio. Hänen kirjansa "Suomalaiset kodinhaltiat" ilmestyi vuonna 1942, eli SKS:n suositusten jälkeen. Olen jo niin tottunut tähän käytäntöön, että en usko voivani palata enää "ruotuun" tässä asiassa. Onneksi tieteellisessa tekstissä voi käyttää termejä melko vapaasti kunhan määrittelee ne ensin...
1.8.2013 9.34
Vesku Paananen
Respect!
Lämmin kiitos näiden mielenkiintoisten taustatietojen jakamisesta! Myös itseäni on useamman kerran mietityttänyt näiden sanojen tausta, joka nyt selvisi.

Olenkin aina ajatellut, että juuri tämä pieni yhden kirjaimen ero tekee haltiasta "ylimaallisen" ja "mystisen", eikä sekaannukseen varaa arkiseen haltijaan näin ole.

Ö:n valinta on ollut myös loistava veto, ja se on omassa päässäni luonut asossisaation johonkin "germaaniseen". Iseasiassa mielleyhtymä aikoinaan johti saksalaiseen punk-musiikkiin. Mistä lie moinen?

Lopuksi vielä onnittelut ansaitusta palkinnosta ja ISO KIITOS elämäntyöstäsi, josta miljoonat ovat saanet nauttia. Taru sormusten herrasta on vaikuttanut lähtemättömästi myös omaan suomenkieliseen kirjoitettuun viestintääni - vaikka se onkin nykyään lähinnä tylsää asiatekstiä ja sähköposteja.

Aurinkoisia loppukesän päiviä!

VESKU
1.8.2013 10.01
Haltia
Haltioista
Kyllähän elf suomentuu ilman muuta haltia. Kyseesä on nimenomaan mytologinen hahmo tai rotu eikä sillä ole mitään tekemistä minkään hallitsemisen kanssa. Haltija kuulostaa lähinnä joltain oman elämänsä sankarilta...
1.8.2013 11.09
Haltioiden ihailija
Ennen oli haltia
Olen 55-vuotias, ja minun mielestäni ennen opetettiin nimenomaan, että haltija kuvaa omistamista (esim. asunnon haltija), mutta haltia on taruolento. Olen itsekin asunut Haltiantiellä, joten en usko olevani ainoa, joka näin uskoo.
1.8.2013 11.19
Roach
Parempi näin :)
Kyllä tuo haltia kuulostaa ja näyttää paremmalta, kuin haltija, sanokoon muut mitä haluaa. hyvää työtä olet tehnyt! :)
1.8.2013 11.30
Kari Rydman
Onhan se vanha käytäntö
Jo kouluaikoinani opin, että käytännössä on hyväksytty ero 'haltian' ja 'haltijan' välillä. Se tapahtui silloin, kun 'haltija'-tyyppisiä sanoja vahingossa kirjoitettiin ilman j:tä. Tämän suvaitsevan opin takana saattoi olla itse tohtori V.A.Haila, Norssin maineikas yliopettaja. Minusta kysymyksessä on todella kaksi eri sanaa, joiden merkityksilläkään ei ole juuri yhtymäkohtia. Kielellisestikään 'ia'-päätteessä ei ole mitään outoa, onhan meillä satoja paikannimiäkin tuossa muodossa: Apia, Ania, Sotkia, Kukkia... Joku niistäkin on saattanut syntyä tekijämuotona, kukaties.
1.8.2013 11.32
Sunnan
Ihanko tosi?
Millä ihmeen perusteella? Hevosiakin ja koiria ja kissoja on erirotuisia. Miksi ihmeessä juuri Tolkienin HALTIAT (ja tätä muotoa en suostu muuttamaan, luojan kiitos minulla on vanha käännös, johon kukaan ei pääse räpeltämään mitään niin tyhmää kuin HALTIJA) olisivat jotenkin eri nimisiä?

Haltija >> avainten haltija, viranhaltija.
Haltia >> Wendy & Richard Pinin sudenratsastajat, Tolkienin HALTIAT, Hicks & Weissin kirjojen haltiat.

Ihan oikeesti... Kaikki muut koirarodut ja hevosrodut, paitsi suomalaiset on muutettava minun vaatimuksesta HEVOSJIKSI JA KOIRJIKSI!
1.8.2013 12.09
Kikka
Haltialehto-niminen katu
Asuin aiemmin Haltialehto-nimisellä kadulla. Tietääkseni katu on vanhempi kuin Tolkienin suomennokset.
1.8.2013 12.47
Raili
Positiivinen virhe
Tämä oli minullekin yllättävä tieto ja vaikea sisäistää, että kyseessä on virhe. Haltia on aina ollut minulle henkinen satuolento ja haltija puolestaan jonkun konkreettisen asian hallussapitäjä. Tätä tunnetta ei voi muuttaa ja olen itse asiassa iloinen, että kirjassa on tämä "virhe".
1.8.2013 13.46
Virpi Koskiniati
Haltiat
Olen ehdottomasti haltian kannalla. En voi mieltää sitä Kotuksen haltija- selityksen mukaisesti. Ennemminkin kokisin haltia-sanan liittyvän verbiin haltioitua kuin hallita.
Onkohan kielitoimiston muutettava myös Haltiatunturin nimi, ja mitkähän siihen olisivat perustelut?!
1.8.2013 13.57
Markku Villikka
Haltiavuori
Varmaan palautetta on tullut jo riittävästi, mutta ei voine todeta kuin "Kuka haltijaksi hyvän haltian voi Haltiavuorella ryhtyä?"
Lisäksi kannattaa lukea kiistasta Wikipediasta sekä Kari Rydmanin asiaa koskeva blogi: http://karirydman.blogspot.fi/2013/08/haltia-ei-kersti-juva-tehnyt-virhetta.html
Haltiavuori muuten sijaitsee Helsingin Keskuspuistossa.
1.8.2013 14.51
Kari
Kannustusta
Kielitontut ovat väärässä. Haltiatunturi.
1.8.2013 15.15
Riikka Tervonen
Ainakin minä, kieliopinnoistani huolimatta, olen aina luullut, että kyseessä on kaksi eri sanaa, jotka tosin onnistun välillä sekoittamaan keskenään. Ajatus huoltomiehestä vara-avaimen haltiana on joskus tuonut ripauksen tarunomaisuutta muuten ikävään avaintenunohtamistapaukseen.

Suomen murteiden sanakirjassa ilmaistaan joustavasti, että sanan asu on yleensä halti(j)a. Muita asuja: haltee, haltiaa, haltie, haltii, haltja, haltti, haltti(j)a.
1.8.2013 15.50
Mikel
Äsh!
Itse olen sitä mieltä, että kieli elää.

Kumpi on oikeassa, kielilautakunta vai miljoona lukijaa?

Tolkienin haltiat ovat aivan erilaisia otuksia kuin esimerkiksi suomalaiskansallisessa perinnössä esiintyvät metsäm- tai muun haltijat. Tottakai niitä pitää kutsuakin eri tavalla!

Minä ainakin pidän örkkini örkkeinä ja uskon, että moni muukin!

Kiitokset hienosta suomennoksesta!
1.8.2013 16.00
Joona
Haltiat
Hyvä Kersti,

Haltiat oli sarjassamme tiedostamaton neronleimaus. Tolkien itsekin leikitteli kielellä ja teki jopa "mokia" välillä tiedostamattaan.

Riippuu ihan suomen murteesta, lausutaanko sitä jiitä ääneen, kun puhutaan puhtaasti suomalaisen mytologian haltijoista. Haltia-kirjoitusasun tiedostamaton tai ehkä suoraan virheellinenkin valinta oli onnekas sattuma ja rikastutti vain kieltämme lisää. Nyt voi puhua haltioista, jolloin jokainen tietää, että kyseessä on Tolkienin tarkoittamat olennot. Ja kun korostetusti sanoo haltiJat, tarkoitetaan suomalaisen mytologian haltijoita.

Kieli elää, ja hyvä niin. Eihän englantia äidinkielenäänkään puhuvat tiedä onko oikein elvish vai elven, elves vai elfs.

Mistäs me tiedämme, miten kirjojen metakirjoittajat, Bilbo ja Frodo, mursivat ihmisten yleiskieltä - westronia?

Mitä käännökseesi muuten tulee, itse hiukan kevyemmän luokan kielitaiteilijana olen aina pitänyt käännöstäsi paraatiesimerkkinä hyvästä kääntämisestä. Tarkoittaen, että se ei ole ainoastaan käännös, vaan suomennos.

On meinaan yksi harvoista kirjoista, jota melkein mieluummin luen suomennettuna kuin alkuperäiskielellä. Toinen, joka on nerokkaampi ja suorastaan parempi suomeksi on tietty Pahkasikahemmojen suomentama Loru Sorbusten Herrasta.

Tai Aku Ankka. Siinä saavat kääntäjät iloitella ja leikkiä suomella oikein kunnolla, että kukaan alkaa nipottamaan.

Joona

P.S. Sehän olisi vasta ollutkin surkuhupaisaa, jos elffit olisi käännetty tontuiksi. (Saatanan tonttu! Sotken sut suohon! - Lehto)
1.8.2013 17.04
NS-lukija
Haltia jo NS:ssä 1951
Nykysuomen sanakirjan ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 1951. Siinä on hakusanoina tässä mytologiamerkityksessä sekä haltia ja haltiatar että haltija ja haltijatar, ilman viittauksia paremmuuteen (hakusanan haltija merkitys nro 2).

Olikohan Jouko Vesikansa (yksi NS:n toimittajista) fantasiakirjallisuuden ystävä? Vuonna 1977 ilmestyneessä Nykysuomen oppaassaan "Johdokset" hän päättää tekijännimiä yms. käsittelevän luvun ja- jä-johdoksista:
"- - kyseisiin tekijännimiin rinnastuvat - - haltija ja vartija. Mytologisessa merkityksessä edellinen tosin voidaan kirjoittaa myös j:ttömänä."
1.8.2013 18.23
Haltiamieli
Onnea ansaitusta palkinnosta! Taru Kolehmaisen juttu Kielikellossa 1/2009 käsitteli haltija-haltia-sanaparin historiaa mielestäni varsin hyvin ja monipuolisesti jättäen tuntuman, että haltiakin on hyvin puolustettavissa. Erityisen ymmärrettävää käyttö on Tolkienin tapauksessa, kun hän itsekin valitsi makunsa mukaan myös epästandardeja tai "rekonstruoituja" kirjoitusasuja, kuten monikkotaivutukset elves ja dwarves.

Vieläköhän joskus Kielitoimiston sanakirjakin rohkenisi tunnustaa haltia-kirjoitusasun kiistämättömän olemassaolon, pitää sitä perusteltuna tai ei? Vaikka sitten vain ohjauksella haltijaan, kuten Nykysuomen sanakirjassa aikanaan. On ironista, että muoto putosi sanakirjoista juuri samaan aikaan, kun Sormusten herra ja sitä seuranneet fantasiasuomennokset toivat sen entistä yleisempään käyttöön.
1.8.2013 19.19
Vanha Teltannahka
Haltija
Menin kouluun vuonna 1961 ja siellä opitun perusteella oikea muoto on haltija.
1.8.2013 21.01
Haltioitunut
Hyvä PS
Ensi reaktioni, kun luin tästä kirjoituksesta jonkin iltapäivälehden nettisivuilta, oli että nyt Kersti Juva kyllä ihan turhaan ruoskii itseään. Ja jutun PS kertoo, mitä ajattelin kommentoida. Kielessä on kautta aikojen tapahtunut sanan eri muotojen eriytymistä eri tehtäviin.

Sitä paitsi asujen ”haltija” ja ”haltia” ero on aika puhtaasti ortografinen eli riippuu mielivaltaisesta oikeinkirjoitusnormista. Nykysuomen sanakirjakin muuten kertoo: haltia = haltija. Ei siis tuomitse, vaan kertoo rinnakkaisista asuista.

Kouluaikojeni englanti–suomi-sanakirja, vuodelta 1964, kertoo, että ”elf” on ”haltija, keijukainen”. Selvää on, että keiju(kainen) olisi aivan liian kevyt sana. ”Haltija” ei olisi ollut huono ratkaisu, mutta ”haltia” oli parempi.

On hyvä, että edes kirjoitusasulla erotetaan taruston ”haltia” sanasta ”haltija”, joka voi tarkoittaa esimerkiks asunnon, jonkin oikeuden tms. haltijaa eli hallussapitäjää. Tietysti ”haltia” on samaa alkuperää ja on alkujaan tarkoittanut kuviteltua olentoa, joka on jonkin paikan tms. ”haltija”, hallitsija. Mutta vastaavasti esimerkiksi sanat ”kun” ja ”kuin” ovat samaa alkuperää, ja silti Kotus taistelee niiden pitämisestä erossa innolla, joka olisi paremman asian arvoinen.

”Örkki” oli sekin hyvä ratkaisu. Nykyisin se tuntuu hiukan kevyeltä (örkithän ovat oikeasti karmeita epäinhimillisiä olentoja), mutta se johtunee siitä, että suomennoksesta sana on levinnyt ainakin nörttien kielenkäyttöön kuvaannollisiin merkityksiin.
1.8.2013 21.17
Tolkien-fani
Mikä sattuma, kiinnostavaa!
Tolkien, englannin tuntija ja sanakirjan tekoon osallistunut mies, kertoi itse saman tarinan: hän oli luullut sanan elf monikkomuodon olleen elves (joka on systemaattisesti käytössä Sormusten herrassa). Sitten Tolkienillekin selvisi, että oikean monikon tulisi olla elfs! Myöhemmin hän selitti toisenlaisen monikkomuodon kuvaavan haltioiden eroa kansanperinteen keijuihin. Olen aina luullut Kersti Juvan kääntäneen tahallaan haltiat säilyttääkseen vastaavan kirjoitusvirheen myös suomen kielessä.
1.8.2013 23.39
sl
x
pst: "puuttunuut ratkaisuun" =puuttunut

ja haltia on olento; haltija omistaja IMHO =)
2.8.2013 1.58
Jouni Suova
Kerstinen
Jotain pysyvää, jotain sellaista aina luettavaa, jota ei tarvitse ainakaan ajankäytön kannalta katua, on aina Kersti Juvan suomennokset.
Isäsi oli hyvä Arkkipiispa meille; Irja Askola, toivon, JeesusKristus sanaa koettaa
meille välittää.
Jouni
PS Kersti, elät, olet, syytä olla onnellinen.
D:o
PS2 vastaat, vastaan
D:o2
2.8.2013 11.57
Keijo Perälä
Haltia
Kuten lopussa viittaatkin, haltialla on ollut arvovaltaisia puoltajia folkloristien keskuudessa. Sehän esiintyy mm. Haavion teoksen nimessä "Suomalaiset kodinhaltiat" (1942). Muistaakseni hän perusteleekin tämän muodon käyttöä kirjassaan ja katsoo, että se on paikallaan mytologisena terminä. Folkloristitkin lienee sittemmin käännytetty.
2.8.2013 14.14
Timothée
Haltia ei välttämättä ole haltija
Turhaan Kersti pyysit anteeksi. Kielitoimisto on tehnyt paljon hyvää suomen eteen, mutta tässä asiassa kirves on iskenyt kiveen. Haltia ja haltija -sanojen merkitys menee niin selvästi kahtia, että eron voi mainiosti osoittaa j:llä tai sen poisjättämisellä.

Toivoisin, että Kielitoimisto harkitsisi uuden suosituksen antamista tässä kysymyksessä, jolloin epätietoisuuskin vähenisi. Halti[j]ahan ei ole johdos kuten lähtijä. Kuten eräässä blogissa näppärästi huomautettiin, auton haltija ei ole sama kuin auton haltia! Toisin kuin Riitta Eronen yritti perustella, ei tässä tapauksessa auto ole haltian hallussa siinä määrin kuin haltijan.
2.8.2013 15.02
MarkusA
orc/orcus/orkn/örkki
Ylimmäinen lähteeni kaikelle mahdolliselle nippeli-informaatiolle eli Wikipedia vihjaa mahdollisuudesta, että orc-sanan etymologialla olisi islannin kautta kytkös skandinaavisiin kieliin. Ja islannin orkn puolestaan olisi sitten äännetty etuvokaalilla, jolloin valintasi puoltaa paikkaansa. Onko sinulla tietoa, mistä örke on hiipinyt ruotsinkieliseen paikannimistöön?

Örkit näyttävät olevan Tolkienin oma systematisaatio saduissa ja taruissa hiiviskelleistä erilaisista otuksista (taas Wikipediasta: 1656 Oxford English Dictionary tuntee sanan orke jättiläistä/peikkoa/hirviötä muistuttavassa merkityksessä), ehkäpä samaan tapaan kuin hän on halti'uutta kehitellyt aika pitkälti erilaiseksi kuin vastaavannimisiä otuksia on aiemmissa tarustoissa kuvattu.
2.8.2013 19.24
Pekka
Kielestä ja sen säännöistä

Kiitos Kersti Juvalle käännöksestä, ja onnittelut ansaitusta palkinnosta! (Ja myös kiitos Panu Pekkaselle, joka lienee suomentanut TSH:n runot: suomennokset ovat upeita.)

Mitä tulee haltia-sanaan: kieli on niin kuin sitä käytetään. Se kirjoitusmuoto, jonka (varsinkin ammattilainen) maistaa oikeaksi, on aina oikea.

Anteeksi nyt vain KOTUS, että tällä paikalla sanon näin, mutta kielentutkijoiden ja kielen suhde on samanlainen kuin historiantutkijoiden ja historian. Kummatkin voivat edesauttaa maailmaa ymmärrettävämmäksi, ja hyvä niin, mutta niin kieli kuin historiakin kulkee omia reittejään, säännöistä piittaamatta.
3.8.2013 11.27
graham topcorn
olla haltijoissaan
Itselle jokseenkin vieras tunnetila, mutta mitenkäs sitten ollaan haltioissaan, pitäisikö ollakin haltijoissaan? Merkitys tuntuisi muuttuvan jo melkein riivatuksi. Minä pelkään lähes taikauskoisesti kaikkea taikauskoisuutta enkä lue haltiakirjallisuutta,
6.8.2013 12.07
Iiro Rekihaka
Blogikirjoituksen valmistelua
Sähköturvallisuutta Suomessa valvovan viranomaisen edustajana (Olipa kapulakielinen aloitus!) saattaisin kirjoittaa blogiini joidenkin sähkön käyttäjien välinpitämättömyydestä. Osa heistä nimittäin näyttää uskovan, että heitä suojelee kaikilta vaaroilta jokin taruolento, haltia, vaikka vastuu turvallisuudesta on pitkälti juuri sähkölaitteiston haltijalla. Kirjoitukseni tyyli kärsisi huomattavasti, ellen saisi käyttää kahta eri sanaa!
6.8.2013 17.44
Sakke
Ihan oikein
Minusta tuo on juuri noin oikein. Haltijalippu esimerkiksi Helsingin liikennelaitoksella oikeuttaa lipun halitijaa käyttämään sitä, oli hän kuka tahansa.

Haltialippu taas oikeuttaisi jonkin keijukaisen tai haltian tai tontun käyttämään kurpitsavaunuja tai joulupukin rekeä matkaamisene.
Hyvä haltia.
Ei haltija, vallitsija.
Minä ainakin korjaan kaikki teksit tuohon malliin.
7.8.2013 0.43
Vesa P.
Örkki-sana
Kiitos MarkusA:lle etymologisesta katsauksesta örkki-sanaan. Itselleni tuli sellainen vastaan, että latinan sanakirjassa (Salmi/Linkomies 1962) "Orcus" tarkoittaa manalaa/tuonelaa ja myös manalan jumalaa.

Latina kun on vanha kieli ja englantiin vahvasti vaikuttanut, tuntuisi luontevalta että tuosta "manalan jumala"-merkityksestä olisi kehittynyt vuoden 1656 sanakirjaan päätynyt sana "orke".
8.8.2013 14.35
Pekka
Kaksi eri sanaa
Tiivistänpä vielä eri puolilla käydyistä keskusteluista syntyneen oman mielipiteeni.

Haltia ja haltiatar ovat asemaa osoittavia sanoja, samaan tapaan kuin valtias ja valtiatar. Siten esimerkiksi luonnon eri osilla on haltioita, joita tulee kunnioittaa.

Haltija ja haltijatar taas ovat hallussa pitäjiä ja toimijoita. Esimerkiksi kodinhaltija hallitse kotia ja pitää siitä huolta, hyvä haltijatar täyttää toiveita hallussaan olevilla taikavoimilla.

Siten haltia Tolkien-käännöksissä oli ja on oikein, koska se osoittaa nimen omaan olennon asemaa Tolkienin universumissa, erotukseksi esimerkiksi ihmisistä.

Kahden erilaisen sanojen takana olevan ajatuksen käytössä olosta vääjäämättä syntyy horjuvuutta. Googlefightissa valtiatar voittaa valtijattaren selvästi 7190 - 211, mutta ajatus valtijattaresta vallita-sanan johdoksena on olemassa. Haltiatar - haltijatar on tasaisempi kisa, 1350 - 919.
24.8.2013 23.59
Ruukinmatruuna
Eroa on
Mieluummin kyllä otan vastaan haltijavelkakirjan kuin haltiavelkakirjan.

Vaikka jälkimmäinen olisi itsensä Finrod Felagundin allekirjoittama Nargothrondissa.

Olet myöskin vastuussa kokonaan uuden käsitteen ujuttamisessa suomeen: "epäkuollut", englanniksi "undead". Ennen TSH:ta tätä sanaa ei suomessa ollut, ja se on mainio termi. Paljon parempi kuin "elävä kuollut" tai "nosferatu". Se on siis olento, joka ei ole kuollut vaikka sen pitäisikin olla, kuten aave, haamu, vampyyri, zombi - tai nazgul.
28.8.2013 15.46
K. Ruohomäki
Haltiat
Kari Liukkonen on osoittanut, että "haltia" on balttilaina, josta "haltija" on saatu muuttamalla "haltia" ikään kuin tekijännimeksi. "Haltija" ei voi olla "hallita" teonsanan johdos, sillä siitähän tulee "hallitsija". "Haltia" on 'yliluonnollinen suojelija, auttaja', kun taas "haltija" on pseudotekijännimenä 'maallinen hallussapitäjä, omistaja', niin kuin useat kommentoijat ovat edellä todistaneet. Kyse on siis sekä muodoltaan että merkitykseltään kahdesta eri sanasta -- miksei niitä siis kirjoitetakin eri tavoin? Tässä ei pidä antaa sen seikan häiritä että "haltija" yleispuheessa useimmiten ääntyy [haltia]. Toisaalta "haltia" sanallakin on toinen, konkreettinen merkitys: 'lapsenhoitaja'. Pitäisikö sekin kirjoittaa ja lausua "lapsen haltija"? Johan kuulostaisi oudolta.
19.12.2013 12.41
Mil
Newspeak
Haluatteko, että lapsenne syntyvät maailmaan, jossa ei ole haltioita?

Sanakirja se vaan ohenee, lalallaaaa.