Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Omakuva: Kersti Juva.
Kersti Juva on suomentanut englanninkielistä kaunokirjallisuutta 1970-luvulta asti. Häntä kiinnostaa kielessä ennen kaikkea merkitys ja miten se suomeksi ilmaistaan. Paraikaa hän kirjoittaa elämäntyöstään Kulttuurirahaston eminentia-apurahan turvin.

rss

31.12.2011 16.27
Kersti Juva

Eräs Pankki kunnostautuu jälleen

Lukija lähetti sitaatin pankkinsa nettisivuilta.

”X Pankin uusi turvaratkaisu mahdollistaa uuden “watermarking” -teknologian käyttöönoton, joka mahdollistaa suojautumisen tosiaikaista phishing -uhkaa vastaan (niin kutsuttu man-in-the-middle -hyökkäys eräänä phishing-hyökkäyksen tekotapana). Lisäämällä ”watermark” -tiedon asiakkaan asiointitietoihin, pankki voi havaita tapahtumat, jotka poikkeavat asiakaan tavanomaisesta asioinnista ja jotka antavat aiheen epäillä, että asiakas ei ole todennäköisesti itse tehnyt kyseistä tapahtumaa.”

Pakko sanoa, että tästä ei kyllä ymmärrä höykäsen pöläystä useammallakaan lukukerralla.

Päällimmäinen ongelma ovat englanninkieliset termit. Toki suomeen lainasanoja mahtuu, mutta jos vieraskielinen sana on tuiki tuntematon, viesti ei mene perille. Sanalle phishing löytyy useitakin läpinäkyviä suomalaisia vastineita: verkkourkinta ja tietojen kalastelu. Man-in-the-middle-attack, jossa kolmas osapuoli tunkeutuu viestin ja sen lähettäjän väliin ja peukaloi viestiä tai varastaa tietoja, voisi olla suomeksi epärehellinen välittäjä tai välistävetohyökkäys. Watermarking viittaa digitaaliseen vesileimaan, jolla pyritään estämään tiedon muuttaminen.

Tekstipätkän kielenkäyttö on siinä määrin teknistä, että suomeksikin nämä termit vaativat minusta selityksen. Outo on myös suomen sana tosiaikainen – Suomen kielen perussanakirja suosittaa sen tilalle sanoja ajantasainen tai reaaliaikainen.

Viestiä sumentaa myös sanasanainen käännös, joka on tuottanut suorastaan kielenvastaisia rakenteita. Mihin viittaa ”hyökkäyksen tekotapana”? Mitä tarkoittaa ”lisäämällä tiedon asiointitietoihin”? Miten asiakas tekee tapahtuman?

Mikäli olen ymmärtänyt tekstin oikein, sen voisi ilmaista jotenkin näin:

X pankki on ottanut käyttöön uuden digitaaliseen vesileimaan perustuvan turvaratkaisun verkkourkinnan estämiseksi. Se suojaa reaaliajassa ns. [tai mahdollisesti mm.] välistävetohyökkäyksiltä (kolmas osapuoli yrittää peukaloida viestiä tai urkkia tietoja). Jos asiakkaan tietoihin ilmestyy jotakin poikkeuksellista, joka viittaa siihen ettei asiakas ole itse käyttänyt verkkopankkia, henkilökohtainen digitaalinen vesileima hälyttää pankin ja asiaan voidaan puuttua.

Henkilö, joka laati tämän tekstin verkkopankin sivuille, ei voinut olla tietämätön siitä, etteivät asiakkaat ymmärrä siitä sanaakaan. Ehkä se ei ollut tarkoituskaan. Mieleen nousevat kosmeettisten tuotteiden mainokset, joissa luetellaan toinen toistaan eksoottisempia ainesosia. Ehkä pankki haluaa vain tehdä vaikutuksen.

Mutta minkälaisen?


Palaa otsikoihin | 10 puheenvuoroa | Keskustele

1.1.2012 14.33
Selkomielinen
Ei siinä höykäsen pöläystä olekaan
Ongelmana eivät ole muutamat englannin sanat. Tekstissä esiintyvät englannin sanat ovat joko nykysuomalaisten yleisesti tuntemia tai sitten termejä, jotka olisi pikemminkin selitettävä kuin suomennettava. Pelkkä suomalaisen käännöslainan tai väännelmän tarjoaminen ei tee asiaa ymmärrettävämmäksi, voipa se hämärtääkin asiaa. Termeille on ominaista, että termi *ei* ole ymmärrettävissä yleiskielen pohjalta vaan vain sen pohjalta, että termin merkitys on opittu, selityksestä tai muuten.

Miksiköhän muuten ei voi kertoa, mistä lainaus on otettu? Jos sopii julkisesti arvostella yritystä, kuten tässä hyvin sopii, niin on reilumpaa tehdä se nimi ja lähde mainiten: Sampo Pankki,
http://www.sampopankki.fi/fi-fi/Henkiloasiakkaat/Verkkopankki/Turvallisuus/Pages/asiakastiedon-keraaminen.aspx

Englannista peräisin olevien termien suomentamisen innossa päädytään helposti siihen, että teksti on kyllä soljuvaa proosaa mutta sisältö on vielä enemmän mössöä kuin alkuperäinen. Lisäksi kääntäminen aina vaatii tulkintaa, ja jos tulkinta menee metsään, tuloksessa voi olla enemmän outoutta kuin lähtötekstissä.

Sampo Pankin sivulla hypitään asiasta ja aiheesta toiseen niin, että kokonaisuus on tolkuton. Kyseessä ei ole "vesileima" edes kuvaannollisessa mielessä, vaan asiakkaan tietokoneen tunnistamiseksi muodostettu merkkijono; menetelmä on alkeellinen, eikä siinä kuvauksen mukaan edes pyritä yksikäsitteiseen tunnistamiseen. Oikeasti "watermark" eli "vesileima" on tietotekniikassa ihan muuta

Lisäksi kuvauksen mukaan "watermarkia" ei käytetä poikkeuksellisten tilitapahtumien tunnistamiseen (outoa se olisikin): yhdessä kohdassa niin annetaan ymmärtää, toisessa taas tulee selväksi, että "watermark" kaivetaan esille silloin, kun poikkeavuus on jollain ihan muulla tavalla havaittu.

Rinnastus kosmetiikkaan on kyllä aiheellinen: tässäkin teksti ylipäänsä on kirjoitettu, jotta hienoilla sanoilla tehtäisiin vaikutus, vaikka suurin osa ihmisistä ei ymmärrä sanoja lainkaan ja pieni vähemmistö, joka ne ymmärtää, ymmärtää sisällön olevan soopaa.
2.1.2012 9.55
Joku toinen
Mielipide

Olen samaa mieltä Selkomielisen kannalta, että ongelmana yleisesti on nimenomaan termien ymmärtäminen, ei niinkään käytetty sana tai sen kieli. Toisaalta, jos termiä ei ymmärretä suomeksi, englanniksi tai muullakaan kielellä, lienee järkevintä käyttää suomenkielistä vastinetta ja selitystä.

En ole aivan varma, mitkä sanat ovat yleisesti nykysuomalaisten ymmärtämiä ja mitä eivät. Jos joku ymmärtää jotkin termit ymmärtää, tämän voisi kuvitella olevan enemmänkin tekemisissä tietotekniikan kanssa. Se ei kai kuitenkaan vähennä suomenkielisen vastineen arvoa? On aivan ilmeistä, että huono käännös voi tehdä "mössöproosaa". Alallahan on kyllä monia, joiden mielestä esimerkiksi "brauseri" tai "filu" ovat paljon yksiselitteisempiä, loogisempia ja siten järkevämpiä kuin niiden suomenkieliset vastineet. Osaltaan nämä lienevät tottumusasioitakin.
2.1.2012 15.04
Kyllästynyt
Englannin kieliset termit ovat kyllä sinällään aina suuri ongelma, koska niiden käyttö osoittaa sen ettei edes termin käyttäjä itse ymmärrä sitä mitä termi oikeasti tarkoittaa, koska ei osaa sitä suomentaa.

Ja kuten huomaamme esimerkeistä englannin kieli on aina liian epämääräistä ja monitulkintaista. Siksipä englannin käyttöä tulisi välttää viimeiseen asti ja käyttää sen tilalla jotain selkeämpää ja täsmällisempää (sivitys)kieltä kuten esim. suomea, ruotsia, saksaa tai ranskaa.
3.1.2012 10.41
Selkomielinen
Get real!
Joku toinenille: "Suomenkielisellä vastineella" ei ole mitään arvoa, jos se on vain uudisoijien ja kielenmestaroijien sepitelmä. Siksi ei juuri kannata keksiä suomenteita tietotekniikan sanoille, jos ei pysty myymään niitä Microsoftille tai ainakin Hesarille.

Kyllästynytille: Englannin monitulkintaisuutta valittavat eivät yleensä tunne oman kielensä luonnetta. Kaikki kielet nimittäin ovat monitulkintaisia, tai ainakin niitä voi käyttää monitulkintaisesti. Ja esimerkiksi ranska, jonka täsmällisyydelle jotkut suitsuttavat, on erittäin kätevä kieli, kun pitää sanoa asia niin hämärästi ja monitulkintaisesti, että sitä on mahdotonta kääntää.

Puheena olevassa tapauksessa _suomenkielisen_ tekstin sisältö ei yhtään paranisi siitä, että joku arpoisi englannista lainattujen termien tilalle omat suometelmansa, joiden merkityksen kukin lukija saisi arpoa itse.

Miksi muuten kukaan ei ole vaatinut, että Kersti Juvan tekstin sanat digitaalinen, kosmeettinen ja eksoottinen pitäisi korvata suomalaisilla vastineilla sormellinen, ehosteellinen ja kaukotenhoinen?

P.S. "Phishing" on tietotekniikan _termi_. Jos joku luulee, että se on vain sana "fishing" väärin kirjoitettuna, niin meneepähän metsään. Jos se on pakko suomentaa, niin olkoon sitten vaikka "qalastelu".
3.1.2012 15.06
Erkki (eka)
Paras hyvän pahin vihollinen
Selkomieliselle: Minusta useimmat verkkopankin käyttäjät hyötyisivät Kersti Juvan esittämästä vaihtoehtoisesta ilmaisutavasta enemmän kuin siteeratusta alkuperäisestä tekstistä.

Wikipediassa on artikkeli Nirvana-virhepäätelmästä: "Nirvana-virhepäätelmä eli täydellisen ratkaisun virhepäätelmä on virhepäätelmä, jossa torjutaan esitetty tai kokeiltu vaihtoehto vertaamalla sitä epärealistiseen, idealisoituun vaihtoehtoon tai jossa torjutaan jokin vaihtoehto siksi, että siinä on ongelmia, pohtimatta, ovatko vaihtoehdot (tai nykytila) vieläkin huonompia."

"Näin voidaan (virheellisesti) torjua mikä tahansa epätäydellinen ratkaisu, vaikka oikeasti täydellistä ratkaisua ei olisikaan. Virhepäätelmän käyttäjä ei välttämättä suoraan väitä, että täydellistä ratkaisua olisi, kunhan tyrmää vaihtoehdon sen epätäydellisyyden vuoksi."

Toisin sanoen: Vaikka täydellistä käännöstä ei saavutettaisi, kannattaa silti pyrkiä mahdollisimman hyvään käännökseen.
3.1.2012 17.37
Joku vaan
Mitä väliä?
"Eka", mitä hyötyä ehdotetusta suomennoksesta olisi pankin asiakkaalle? Mahdollisesti hän luulisi ymmärtäneensä sisällön, mutta siitähän olisi vain haittaa, kun hän silloin ymmärtäisi väärin sellaisen sisällön, jolla alun perinkään ei ollut hänelle merkitystä.

Ei Sammon sivuilla olevassa ***suomennoksessa*** ole mitään mainittavaa vikaa. Vika on siinä, että siellä ylipäänsä kerrotaan asiakkaille sellaista, mikä a) ei pidä paikkaansa, b) ei ole asiakkaiden tarpeellista tietää ja c) on esitetty sekavasti (en tarkoita kieliasua vaan asioiden järjestystä yms.).

Miksi esimerkiksi "henkilökohtainen digitaalinen vesileima" olisi parempi käännös kuin "'watermark'-tieto"? Ei siinä mitään henkilökohtaista ole. Ja kun kyse ei todellisuudessa ole vesileimasta/watermarkista lainkaan, miksi suomenkielinen sana olisi parempi? Ja miten kummassa olisi parempi sanoa, että vesileima hälyttää pankin, kun se ei mitään sellaista tee eikä Sammon tekstissä sellaista väitetä?

Kääntäjät yrittävät usein kovasti ymmärtää tekstin sisällön. Heidän on pakko yrittää. Mutta jos kääntäjä yrittää ymmärtää käännökseksi olettamansa tekstin, vaikka ei tiedä lähtötekstiä eikä tunne aihepiiriä, jota teksti käsittelee, "ymmärrykseen perustuva" korjailu tuottaa helposti fantasiasisältöä. Miten se menikään... Ne sutor supra crepidam?
3.1.2012 17.43
Kyllästynyt
"Ja esimerkiksi ranska, jonka täsmällisyydelle jotkut suitsuttavat, on erittäin kätevä kieli, kun pitää sanoa asia niin hämärästi ja monitulkintaisesti, että sitä on mahdotonta kääntää."

Englannilla tuo onnistuu tosin paljon helpommin, usein jopa vastoin kirjoittajan parasta tahtoa mutta englannin kielihän (erityisesti pakkoenglanti) on Suomessa pyhä ja kaiken arvostelun yläpuolella.

PS: Mitä tietotekniikan termeihin tulee niin ne "alkuperäiset" englannin kieliset tietotekniikan termit vasta "arvottuja" ovatkin.
4.1.2012 11.54
Kersti Juva
kiitos
Kiitos erittäin kiinnostavista kommenteista. Minulla ei selvästikään ollut riittävästi asiantuntemusta - en arvannut että alkutekstikin oli puppua.
4.1.2012 13.53
Erkki (eka)
Kielenhuoltoa tarvitaan
Nimimerkille Joku vaan: En puhunut ”suomennoksesta” vaan vaihtoehtoisesta ilmaisutavasta, mutta myönnän, ettei pelkkä kieliasun korjaileminen riitä, jos alkuteksti on sekavaa puppua.

Kuitenkin asiatekstien kieliasua voi ja pitääkin huoltaa. Se onnistuu parhaiten alkutekstin kirjoittajan ja kielentarkastajan yhteistyöllä, jos yhteistyö on mahdollista. Kielentarkastaja tekee ehdotuksia paremmista ilmausvaihtoehdoista, perustelee niitä ja kysyy alkutekstin kirjoittajan mielipidettä ehdotetuista muutoksista. Saamansa palautteen pohjalta hän tekee uusia ehdotuksia jne.

Paras tulos siis saavutetaan, jos kirjoittaja ja kielentarkastaja käyvät keskenään dialogia. Aikaa se vaatii, ja siksi kunnollisesta kielentarkastuksesta kertyy kustannuksia. Mutta prosessi kannattaa, mikäli tavoitteena on mahdollisimman luettava ja ymmärrettävä teksti. Kun arvostelu kiittää jonkin julkaisun kieltä, taustalla on usein ammattitaitoisen kielentarkastajan panos.
4.1.2012 16.14
Erkki (eka)
Wittgenstein 1922:
"Minkä ylipäänsä voi sanoa, sen voi sanoa selvästi, ja mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava."