Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Omakuva: Kersti Juva.
Kersti Juva on suomentanut englanninkielistä kaunokirjallisuutta 1970-luvulta asti. Häntä kiinnostaa kielessä ennen kaikkea merkitys ja miten se suomeksi ilmaistaan. Paraikaa hän kirjoittaa elämäntyöstään Kulttuurirahaston eminentia-apurahan turvin.

rss

10.2.2014 14.55
Kersti Juva

Älä turhaan lausu nimeä

Suomalaiset puhuttelevat toisiaan kovin toisin kuin esimerkiksi amerikkalaiset ja englantilaiset.

Käännöstyössäni pyrin tuomaan kirjan henkilöt lähelle suomalaista lukijaa ja karttamaan kaikkea, mikä tekee heistä vieraan tuntuisia. Nimen käyttö puhuttelussa on yksi näitä vieraannuttavia tekijöitä, mutta nimien pois jättäminen ei aina onnistu. Kirjaan tähän muutamia esimerkkejä minulla työn alla olevasta Jayne Anne Phillipsin kirjasta Quiet Dell, jonka suomenkieliseksi nimeksi tulee Murhenäytelmä.

Ensin pari tapausta, joista puhuttelu joutaa vallan mainiosti pois.

“Is he a homosexual, Emily?” – ”Onko hän homoseksuaali?”

She put down the phone. – Emily laski kuulokkeen. “Don’t look that way, William.” – ”Pois tuo ilme.”

Huomion kiinnittämiseksi suomessakin käytetään puhuteltavan nimeä:

“Emily”, Eric said, “come to the door of the barn.” – ”Emily”, Eric sanoi, "tule ladon ovelle.”

Tässä esimerkissä tilanne tuntuu vaativan repliikkiin jonkin alukkeen. Se voisi ehkä olla muutakin kuin nimi.

Emily followed Eric. – Emily seurasi Ericiä.

“Eric, who is that man, standing by the field?” – ”Eric/Sano/Hei, kuka on tuo mies, joka seisoo tuolla pellon reunassa?”

Esiteltäessä englanninpuhuja toistaa aina esiteltävän henkilön nimen – joka on näin helpompi painaa mieleen. Suomessa niin ei ole tapana tehdä, mikä on kyllä harmi, koska nimet unohtuvat helposti.

“This is Mason Phillips, my nephew.” – ”Tämä on Mason Phillips, sisarenpoikani.”

“Good to meet you, Mason.” – ”Hauska tutustua.”

Sukunimien ja tittelien kanssa ollaankin sitten pulassa. Suomessa ei oikeastaan koskaan puhutella sanomalla herra/rouva/neiti Se-ja-se tai tohtori X.

Seuraavasta esimerkistä puhuttelut joutavat pois:

“Good-bye, Miss Thornhill.” – ”Näkemiin.”

“Good-bye, Mrs. Abernathy, and thank you.” – ”Näkemiin, ja kiitos teille.”

 Tämä on jo hankalampi:

“Mr. Aukes, how good of you to come.” – ”Herra Aukes, miten ystävällistä että tulitte.”

 Yksi mahdollinen kiertotie olisi kuvaava välilause, tähän tapaan:

Hän kääntyi Aukesin puoleen. ”Kovin ystävällistä että tulitte.”

 Joskus puhuttelun voi vaihtaa kolmanteen persoonaan, jos ei olla aivan nykyajassa (tämä kirja sijoittuu 1930-luvulle).

“Miss, did you want to purchase that?” – ”Oliko neidillä tarkoitus ostaa se?”

 Mutta entä tämä? Miten muuten kuin nimellä ja tittelillä lehtinainen voisi puhutella poliisipällikköä? 

Emily began. “Chief Duckworth, I’m Emily Thornhill, from the Chicago Tribune.” – Emily aloitti: ”Poliisipäällikkö Duckworth, minä olen Emily Thornhill Chicago Tribunesta.”

Ehkäpä saisimme lauseesta edes hiukan luontevamman lisäämällä sanan päivää:

”Poliisipäällikkö Duckworth, päivää, minä olen Emily Thornhill Chicago Tribunesta.”

Amerikkalainen tai britti voi myös tervehtiä pelkällä nimellä:

“Miss Thornhill.” He poured her a cup.

“Sheriff Grimm.”

 Suomeksi se ei käy. Menenkö liian pitkälle, jos käännän näin:

Grimm tervehti ja kaatoi hänelle teetä.

”Päivää, seriffi.”


Palaa otsikoihin | 11 puheenvuoroa | Keskustele

10.2.2014 23.34
Olli Sulopuisto
Toimittajana sanoisin
Ainakin minut on opetettu aloittamaan (puhelin)keskustelut omalla tittelillä ja välineen nimellä: "Toimittaja Olli Sulopuisto sanomalehti Kevätpörriäisestä, hyvää päivää."

Jos taas olisin kasvokkain viranomaisen kanssa, tuskin morjenstaisin nimellä tai tittelillä – osittain tosin siksi, etten ikinä muista kenenkään nimeä. On tietenkin eri asia, miten sujuvasti tuo istuu anglosaksin suuhun ja vielä 1930-luvulla.
11.2.2014 14.37
NP:eitä joskus tutkinut
Genetiivi on oikea ystävä
"Emily Thornhill Chicago Tribunesta" edustaa sikäli kiinnostavaa rakennetta, että jälkimääritteinen "titteli henkilö paikasta X" -rakenne tuntuu vallanneen vanhan kunnon genetiivirakenteen. Pituus voi toki antaa aiheen jälkimääritteen käyttöön, mutta lyhyissä tapauksissa genetiivi on edelleen luontevampi: mieluummin "Aamulehden toimittaja Virtanen" kuin "toimittaja Virtanen Aamulehdestä". Myös pelkkä "Aamulehden Virtanen" on täysin mahdollinen, vaikka nykyään tupataan sanomaan "Virtanen Aamulehdestä". Toki rakenteen valinta riippuu myös lauseyhteydestä ja henkilön tuttuudesta eli siitä, onko hänet mainittu jo aiemmin.

Tapauksen mukaan elatiivirakenne voi myös rikkoa merkityksen yhtenäisyyttä. "Toimitusjohtaja X yhtiöstä Y" kuulostaa siltä kuin toim.joht. X olisi tulossa yhtiöstä Y tai olisi vain yksi sen toim.johtajista. Sen sijaan "yhtiön Y toimitusjohtaja X" korostaa sitä, että toimitusjohtaja on koko yhtiön (ainoa) toimitusjohtaja.

Todelliset kielinikkarit tietänevät myös, että elatiivimäärite voidaan monessa tapauksessa sekoittaa adverbiaaliin . "- - sanoi tutkija X Hgin yliopistosta" voidaan tulkita virheellisesti siten, että 'tutkija X sanoi jotakin Helsingin yliopistosta'. Eikä tämä esimerkki ole edes pahimmasta päästä.
11.2.2014 20.16
J. N. N.
Kersti, hyviä pointteja!
Kääntämisongelmista en osaa sanoa paljoakaan, mutta juttu on kiinnostava muultakin kannalta. Nimien käyttö on varmasti osa laajempaa kokonaisuutta ja vaikuttaa paitsi puhetapoihin myös suhtautumiseen. Jos mainitsee toisen ihmisen nimen useasti, niin nimi tietysti jää mieleen paremmin, mutta myös suhtautuminen muuttuu väkisinkin. Jos nyt ei henkilökohtaiseksi, niin ainakin vähemmän itsekeskeiseksi.

Amerikkalaisen puhekäytännön erikoisuuksiin kuuluu sekin, että erottaessa käytetään usein vain keskustelukumppanin nimeä, mahdollisesti tittelin kanssa. Siis ”doctor House” tarkoittaa ’näkemiin, tohtori House’, ”House” taas suunnilleen ’moi taas, House’. En nyt muista, miten näitä on tekstityksissä käsitelty – ehkä useinkin vain jätetty pois käytännön syistä (olennaiset repliikit saadaan mahtumaan paremmin).
11.2.2014 23.38
Pasi
herra fennisti
Mielestäni vieraan kielen puhuttelunormin mallintaminen käännöksessä voi myös havainnollistaa, miten kuvatussa kulttuurissa puhutaan.

"Näkemiin, neiti Thornhill" puhutteluineen luo luontevasti illuusion brittiläisestä tai amerikkalaisesta puhetavasta, vaikka suomessa puhuteltaisiin tuohon tyyliin vain rouva tai herra tasavallan presidenttiä.
12.2.2014 9.23
Toinen toimittaja
Elatiivirakenteen puolesta
Minäkin sanoisin toimittajana, että tässä nimenomaisessa tapauksessa elatiivirakenne on ehdottomasti genetiivirakennetta autenttisempi. "Aamulehden toimittaja Virtanen, päivää" kuulostaa minun korviini suorastaan epäidiomaattiselta: niin ei vain sanota.

Pelkällä nimellä tervehtiminen on kyllä hankala käännettävä! Viimeisen esimerkin käännös oli minusta oikein onnistunut.
12.2.2014 11.45
NPJT
Vaikka elatiivirakenne sopiikin joihinkin (puhekielen) tilanteisiin, asian ydin on se, että jälkimääritteisyys ylipäätään on lisääntynyt etumääritteisyyden kustannuksella. Taivutettaessa elatiivirakenne voi aiheuttaa surkuhupaisiakin muotoja: "Toimittaja Virtasesta Aamulehdestä on sanottu, että - - "

Myös appositio voi tuottaa aika kankeita rakenteita: "John Smith, presidentti yhtiöstä X, sanoi, että - - ". (Presidentti viitatkoon aika yleiseen käännösvirheeseen president - > presidentti). Sen sijaan "Yhtiön X pääjohtaja J.S. sanoi, että --" kuulostaa ainakin omaan kielikorvaani huomattavasti sujuvammalta ja idiomaattisemmalta.

13.2.2014 16.19
Mustat kuviot
Kiitos uudesta teoksesta
Kiitos Jayne Anne Philipsin kääntämisestä! Mustat kuviot oli aikoinaan vaikuttava lukukokemus ja on vieläkin.
17.2.2014 14.47
Kiiski
On siitä, että suomalaisen ei tarvitse mainita nimiä keskustelussa, ainakin se hyvä puoli, että usein välttyy paljastamasta unohtaneensa kokonaan, mikä toisen nimi on.
20.2.2014 0.09
Natiivi
Ohoh
Onpa kiemuraista kääntää! Ulkosuomalaisena en ole koskaan edes pannut merkille, miten yleistä nimien käyttö englannissa on. Olen kuitenkin samaa mieltä Pasin kanssa siitä, että illuusio brittiläisestä tai amerikkalaisesta puhetavasta on mukava säilyttää, kysehän on myös kulttuurin kääntämisestä eikä suomalaisjörrikkyyden siirtämisestä kieleen.

Nimien muistaminen on todella tärkeää englanniksi, sillä henkilön puhuttelua ilman nimittelyä pidetään töykeänä. Myös (Irlannissa) työpaikan käytävällä tavattaessa kuulen usein ihmisten puoliksi kuiskaavan nimeni, mikä aina säväyttää...kyse ei kuitenkaan ole romanttisuudesta vaan kohteliaisuudesta. Pahinta on koulumaailmassa: oppilaiden aikana ope on ehdottomasti Mr tai Miss Smith (ei koskaan Mrs tai Ms), kun taas opettajainhuoneessa on puhuteltava kolleegoja etunimellä. Oppilaille miesope on Sir ja naisope Miss. Yleensä tulee vain toinen osa nimestä mieleen väärässä tilanteessa! Jos lukisin käännöstekstiä koulumaailmasta, korvaani töksähtäisi jos oppilaat muka puhuttelisivat opea pelkällä etunimellä kuten kuulemma nykyään Suomessa!

Eli kääntäjän vaikeus on pysyä uskollisena alkukielen kulttuurikiemuroille ja silti luoda luontevaa suomea!
21.3.2014 10.10
Heidi ja Touko
Opiskelijoina sanoisimme
Mielestämme suomen kielessä nimen käytöllä voidaan tuoda asia henkilökohtaisemmalle tasolle. Voidaan esimerkiksi painottaa, että jostakin asiasta puhutaan tosissaan. Nimen toistamisella voidaan tämän seurauksena pyrkiä saamaan puhuteltavan huomio paremmin. Nimen painottamisella ja toistamisella voidaan lisäksi tuoda esille puhujan suhdetta puhuteltavaan. Kun puhutellaan nimellä päästään läheisemmälle tasolle ja voidaan käydä tunnerikkaampaa keskustelua, koska esimerkiksi etunimen toistaminen kertoo, että toinen tunnetaan ja hänen kanssaan voidaan kommunikoida epävirallisemmin kuin puhuttelemalla tittelillä tai sukunimellä.
26.3.2014 12.51
Juuri niin
On siis opetettu
> Ainakin minut on opetettu aloittamaan (puhelin)keskustelut omalla tittelillä ja välineen nimellä: "Toimittaja Olli Sulopuisto sanomalehti Kevätpörriäisestä, hyvää päivää."

Ymmärrät siis itsekin, että se ei siis tule itsestään. Pitää oikein opettaa, niin epäkielellistä puuhaa tuo on.