Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Omakuva: Ilona Paajanen.

Ilona Paajanen edustaa Kotimaisten kielten keskuksen juniorikastia. Hän on innostunut 4-virkavuotias, jonka erikoisaloja ovat murresanakirjan makkara-alkuiset sanat sekä verkkosivujen editointi. Murreorientoitumisen lisäksi hänen salaamattomia intohimojaan ovat viron kieli ja alkeisvalokuvaus.


rss

3.5.2016 9.19
Ilona Paajanen

Makkarapärinät

Kesäfestarikausi häämöttää nurkan takana. On aika nostaa makkaraperunat pöydälle.

Kesän kultakehräinen aurinko, rantalavalta sykkivä matala bassokuvio ja pahvilautasella huumaavan paheellisesti rasvaiselle lihalle (ja opiskelijabudjetille) tuoksuvat makkispekkikset. Tällainen on tyypillinen suomalainen kesäfestarimaisema; tai ainakin oli ennen kuin ilmastonmuutos toi kylmät kesät ja kulinaristinen invaasio vei makkaraperunat.

Makkaraperunoiden ylevä historia ulottuu kuitenkin kauemmas kuin Suomen vanhin rock-valtaus Ruissalossa vuonna 1970. Suomen murteiden sana-arkistossa (SMSA) vanhimmat makkaraperuna-maininnat ovat nimittäin jo vuodelta 1931. Tosin huomattavaa on, että tuolloiset makkaraherkut on valmistettu askeettisemmin keittämällä pilkotuista tähdemakkaroista ja perunalohkoista.

Tärkeällä ruoalla on monta nimeä. Niinpä vanhan makkaraperunakulttuurin ytimessä Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla on puhuttu paitsi makkaraperunoista myös makkarapernoista, -peruista, -potuista ja -päälyistä. Esimerkiksi yhdessä SMSA:n sanalipuista perholainen ahmatti tunnustaa, kuinka pisteli[n] eineeks [= aamiaiseksi] suurev vaillisem makkarapäälyjä. Nykykielen kannalta mehukkain ilmaus tälle perinneruoalle on kuitenkin eittämättä makkarapärinät.

Viime vuosina päristä-verbin käyttötavat ovat laajentuneet somessa ja puhekielessä, ja sitä kautta pärinät ovat villiintyneet uuteen viriiliin elämään. Taustalla vaikuttaisi olevan englannin buzz-verbin malli: alkujaan konkreettista surinaa, pörräystä ja pärinää merkinnyt sana on puhekielessä laajentunut tarkoittamaan abstraktimpaa, kehon sisäistä surinaa.

Niinpä suomessakin jos jokin pärisee, se toimii tai vaikuttaa. Tavallisimmin ilmausta käytetään esimerkiksi energiajuomasta, kofeiinista, päihteistä tai muista tehoaineista puhuttaessa, mutta luovat kielenkäyttäjät soveltavat deskriptiivistä verbiä jatkuvasti uusiin käyttöyhteyksiin. Muun muassa vaikuttavaksi koettu musiikki voi päristä tai päräyttää, etenkin livenä vaikkapa festareilla kuunneltuna.

Kun päräyttävään keikkaelämykseen yhdistetään energiatasot kerralla täyteen täräyttävä taksari [= jyväskyläläisten nimitys ko. kansalliselle grilliherkulle], seuraa takuuvarmat pärinät. Makkarapärinät.


Palaa otsikoihin | 2 puheenvuoroa | Keskustele

3.5.2016 19.16
jerik
tuulahdus
Olipa mukavan rasvantuoksuinen tuulahdus takavuosilta kun teksti palautti mieleen taksarin. Takuuvarman valinnan Puistokadun grilli 21:ltä Jyväskylässä. Viereisen hautausmaan parkkipaikalla aamuöinen herkkuhetki oli vertaansa vailla.
17.11.2016 10.05
Jeongdo
peruna ~ päärynä ~ pärinä
Kirjoitta oletti makkaran yhteydessä esiintyvän pärinän pohjautuvan kehon sisäiseen surinaan, mutta olettaisin pikemminkin, että pärinä on lainautunut ruotsin päron-sanasta kuten myös päärynä. Tämä rinnastus on jo esitetty Suomen sanojen alkuperä -sanakirjassa (II 342) ja Sirkka-Liisa Hahmon tutkimuksessa (1994: 317). Vanhempi laina samasta lähdöstä on myös peruna. Tiedonantoja perunan nimityksenä pärinästä on poimittu yksinomaisesti Etelä-Pohjanmaan ja länteisistä Keski-Suomen pitäjistä.
Selvitettävä on, onko pärinä lainautuessa lekseemihakuisesti muunnellut (termistä ks. Janne Seppälä 2013 ”Kulkine.net – Tutkimus epävirallisista kulkineennimistä”) eli mukautunut suomen onomatopoeettisile sanoille tyypillisimmäksi -inA-nominiksi. Tällainen on esim. tytinä aladobin nimityksenä, jota on tarkastellut Vesa Jarva väitöskirjasssaan (2003).