Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Vieraana suomessa -palstan kirjoittajia: Madalina Frunza, Alina Laine, Jan-Niklas Tolles, Svetlana Korshunova. Ekaterina Pikelner, Laura Grewe, Milla Mutanen, Jekaterina Bigotskaja. Kuva: Sasa Tkalcan.

Kirjoittajat opiskelevat suomen kieltä ja kulttuuria Helsingin yliopistossa. Miltä suomen kieli vaikuttaa, kun sitä havainnoivat suomea toisena kielenä käyttävät opiskelijat? Kirjoitukset ovat opiskelijoiden henkilökohtaisia keskustelunavauksia eivätkä edusta Kotuksen virallista kantaa.

Kuvassa Vieraana suomessa -palstan kirjoittajia. Takana vasemmalta oikealle: Madalina Frunza, Alina Laine, Jan-Niklas Tolles, Svetlana Korshunova. Edessä vasemmalta oikealle: Ekaterina Pikelner, Laura Grewe, Milla Mutanen, Jekaterina Bigotskaja. Kuva: Sasa Tkalcan.



rss Vieraana suomessa

26.4.2016 10.40
Vieraana suomessa: Dirk Janke

Some, hetu ja henkkari?

Suomen kielessä on paljon lyhennettyjä sanoja.

Törmäsin äskettäin artikkeliin, jonka otsikko oli Sääliksi käy tolkun ihmisiä. Artikkeli liittyi mamu-kysymyksiin. En heti käsittänyt, ketä tai mitä tässä sääliksi käy. Artikkelin luettuani olin varma, että tolkku tarkoittaa toimeentulotukea, luultavasti koska artikkelissa puhuttiin myös sossusta. Kävi taas niin kuin aiemminkin, etten ymmärtänyt selvää suomen kieltä. Suomen kielessä on niin paljon lyhennettyjä sanoja, että niitä alkaa etsimään sieltäkin, missä niitä ei ole.

Kun haen paketin postista, on ensin näytettävä henkkari, josta virkailija ottaa ylös hetun. Tämän tekstin kirjoitin tietsikalla, tai tarkemmin läppärillä. Katson telkusta mielelläni uutiset, mutta en yleensä pesistä. Tykkään kuitenkin sulkiksesta.

Kun minulta kysyttiin ensimmäistä kertaa, ”Oletko somessa?”, ”Onko se dokkari valmis?” tai ”Mitä sopparissa lukee?”, en ensin ymmärtänyt, mitä minulta kysytään. Tietenkin ymmärsin, kun asia selitettiin minulle.

Ajan myötä huomasin, että suomen kielessä käytetään mielellään sanalyhennyksiä, kun oletetaan vastapuolen olevan yhtä perehtynyt puheaiheeseen, kuin itse on. Mutta mikä on käytännöllistä suomea äidinkielenään puhuville, on lisähaaste ulkomaalaisille.

Tämän asian havaittuani oivalsin, että siitä voi avata keskustelua Kotus-blogissa. Kotus – jälleen yksi lyhenne, jonka merkitys ei aukea ilman googlailua!

DIRK JANKE

Kirjoittaja on Saksasta kotoisin oleva Suomen kielen ja kulttuurin opiskelija.


Palaa otsikoihin | 5 puheenvuoroa

26.4.2016 14.47
Jykä
Missä lyhenne, siellä ongelma
Kaikki "lyhenteet" eivät suinkaan ole lyhenteitä, vaan pelkkiä muotioikkuja (tai neutraalista poikkeavia tunneilmaisuja). Esim. "lempparikirja" on pitempi kuin "lempikirja" ja "halpistuote" pitempi kuin "halpatuote". Myös varsin arkityylinen "soppari" on tasan yhtä pitkä kuin "sopimus".
26.4.2016 17.25
Vaskilohi
Sana kutistuu pätkittäin
Luulen, että useimmilla kielillä on taipumus lyhentää sanoja puhumisen helpottamiseksi – saksasta tulee mieleen esim. Universität -> Uni.

Tässä on pyöritelty kahta erityyppistä sanatyyppiä, varsinaisia lyhennesanoja (kuten SOsiaalinen MEdia > some, mamu, hetu...) ja muut lyhennetyt sanat, jossa lyhennys on tehty jollain merkitykseltään epämääräisellä johtimella (pesäpallo > pesis, dokumentti > dokkari). Nämä tuntuvat usein puhekielisiltä ja yleiskieleen sopimattomilta. Jälkimmäisen ryhmän sanoista ”soppari” on vähän kummallinen, kun se ei ole edes lyhyempi kuin kantasanansa ”sopimus”. Sen suosio selittynee kuitenkin sillä, että tietyissä taivutusmuodoissa siinä on vähemmän tavuja, mikä tekee siitä helpomman käyttää puheessa. Joskus kyse voi olla vain ihan myös sävyeroista ja leikittelystä enemmän kuin varsinaisesta käytön helppoudesta.

Lyhennesanat ovat välillä äidinkielisellekin puhujalle vähän ärsyttäviä, koska ne tahtovat olla melko läpinäkymättömiä, jos alkuperäistä yhdyssanaa tai sanaliittoa ei tunne. Näin itse ihmettelin pääkaupungissa käydessäni, mikä lienee mainoksen HAM, ennen kuin sain selville kyseessä olevan Helsingin taidemuseon. Kun lyhenne ei ole mitenkään hirveän tuttu tai usein toistuva (toisin kuin ”some” ja muut), olisi ollut mukavaa jos mainokseen olisi jaksettu kirjoittaa nimi aukikin tyhmemmälle lukijalle (erityisesti kun lyhenne ei ole edes suomenkielisestä nimestä muodostettu). Vastaavasti on Turussa WAM, jonka nimi on sentään edes suomeen pohjautuva.
27.4.2016 9.43
Somettunut
Lyhenteitä vai sanoja?
”Hetu” ei ole lyhenne muuten kuin alkuperältään: se on se nimi, jolla tiettyä ihmisen yksilöivää tunnusta eli koodia kutsutaan suomen kielessä. Se siis kuuluu yleiskielen sanastoon siinä missä ”auto” ja ”kiuas”. Tosin hetusta käytetään virallisimmassa kielessä nimitystä ”henkilötunnus”, kun taas autoa ei enää sanota automobiiliksi kuin joskus leikillään.

Kielitoimiston sanakirja on siis väärässä, kun se selittää: ”hetu lyh., ark. henkilötunnus”. Kyseessä ei ole lyhenne, vaan lyhentymällä muodostunut sana, lyhennesana. Eikä se ole arkinen sen enempää kuin vaikkapa ”aste” on arkinen lämpötilan yksikkönä (virallinen nimihän on ”celsiusaste”; pelkkä ”aste” on kulman yksikkö).

”Tolkun” ei ole lyhenne eikä edes lyhennesana, vaan tolkku-sanan muoto, jonka tietynlainen käyttö saattaa hämmentää ihmisiä.

”Henkkari” taas on vain arkikielen sana, joka on muodostettu tavalla, joka poikkeaa niin tavallisesta sananjohtamisesta kuin lyhennesanan muodostamisestakin. Sama koskee useita muita kirjoituksessa mainittuja ilmauksia. Jonkun mielestä kyse on sanojen vääntelystä, jonkun mielestä taas siitä, että arkikieli löytää kyllä ilmaukset asioille, joille virallinen kieli on antanut kökkönimet tai joiden nimet vain ovat turhan pitkiä usein toistettaviksi.

”Some” on rajatapaus. Siinä on vielä arkisuuden leimaa, mutta kyllä se on hyvää vauhtia muodostumassa tietyn asian varsinaiseksi nimeksi. Vähän niin kuin aikoinaan akkumulaattorista tuli akku, vaikka aika pitkään ihmiset joutuivat vaihtamaan käyttösanan pitkäksi viralliseksi sanaksi, kun kirjoittivat niin sanottua kirjakieltä.

P.S. Yksi käyttösuomen sana lisää: ”toimari”. Vaikka sanakirjat eivät sitä vielä tunnekaan, se on jo aika lailla syrjäyttänyt sanan ”toimitusjohtaja” muualta kuin esitelmä-, vuosikertomus- yms. kielestä. Tätä tuskin kannattaa vastustaa. Jos jotenkin voisimme estää nykysuomalaisia sanomasta ”toimari”, he sanoisivat ”CEO”. ☺
28.4.2016 14.58
Kiiski
Tuttua vai ei
Kannattaa ottaa huomioon, että tietylle piirille aivan tavallinen lyhennysmuoto voi olla toisille ihan outo. En olisi tiennyt, mitä Somettuneen esimerkkisana toimari tarkoittaa, jos sitä ei olisi kirjoituksessa kerrottu.
28.4.2016 16.42
Ysiluokkalainen
Sittenkin puhekieltä?
Pidän hetua ehdottomasti hyvin arkisena ilmaisuna. "Hetu" on minulle täysin uusi termi, ja selkeä lyhenne. Henkilötunnus sen sijaan on sana, johon olen tottunut ja jota itsekin käyttäisin.
Laskisin sanan kunnolla yleiskieliseksi vasta, kun sitä käyttävät kaikenikäiset ihmiset ja myös asteen virallisemmat tahot. Näin on auton ja farkkujen laita, ei vielä hetun.

Sanoja vääntelemällä pyritään luullakseni leikkisään ja huolettomaan sävyyn, varsinkin, jollei sanan ääntäminen helpotu huomattavasti. Ne myös lienevät usein tietyn ihmisryhmän käytössä. "Soppari" lienee tästä esimerkki, sillä en uskoisi kenenkään käyttävän sitä kovin virallisessa yhteydessä. En myöskään ole kuullut sitä käytettävän kovin usein, varmaankin koska en ole työelämässä.