Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Terhi Ainiala. Kuva: Kotuksen arkisto.

Terhi Ainiala tutkii ja tarkkailee nimiä ja niiden käyttöä. Hän asuu
Helsingissä ja toimii suomen kielen yliopistonlehtorina Helsingin
yliopistossa. Aiemmin hän on työskennellyt Kotuksessa.

rss Terhi Ainiala

12.1.2012 11.38

Perustietoa nimistä

Mitä kaikkea nimistön peruskurssilla tulisi opettaa?

Ensi viikolla Helsingin yliopistossa alkavalle sanaston ja nimistön peruskurssille on ilmoittautunut 99 opiskelijaa. Kurssi on kaikille suomen kielen opiskelijoille pakollinen, joka selittää suuren suosion. Ja kertoo myös nykyisistä opiskelijamääristä.

Nimistön osuudelle on varattu kuusi opetuskertaa. Opittua testataan sitten lopuksi tentillä. Mitä kaikkea perustietoa näiden kuuden kerran aikana tulisi opettaa? Nyt opiskelijalle pyritään antamaan yleiskuva suomalaisesta paikan- ja henkilönnimistöstä ja kuvaamaan myös nimistöntutkimuksen keskeisimpiä menetelmiä. Myös kaupallisiin ja muihin nimiin ehditään luoda katsaus.  

Ihan ensimmäiseksi peruskurssilla ihmetellään sitä, mikä nimi oikein on ja miten se eroaa kielen muusta sanastosta. Opitaan, että nimen tärkein tehtävä on yksilöidä kohteensa eli erottaa se muista (samanlajisista). Tärkeä on kertoa myös, että yksilöivän tehtävänsä lisäksi nimellä on muitakin tehtäviä. Nimet ovat usein hyvin tunnepitoisia ja ilmaisuvoimaisia sanoja. Se, mikä on meille tärkeää, saa nimen, oli kyseessä sitten vaikka kotieläin, rakas lelu, oma auto tai pyörä. Nimi tai nimestä muodostettu sana voi toisaalta kuvata jotakin asiaa osuvimmin. Olkoon esimerkkinä jo vuosia tunnettu verbi väyrystellä.

Muistan, kun itse aikanani 1980-luvun lopulla aloitin nimistön peruskurssin. Opettajana oli luonnollisesti professori Eero Kiviniemi. Ennakkokäsitykseni oli, että kurssilla syvennytään siihen, mistä Suomen paikannimet ja keskeiset henkilönnimet tulevat. Mikä nimien etymologia ja sanakirjamerkitys oikein olisi? Pian hoksasin, että aivan tästä ei ole kysymys. Tavoitteena kun pikemmin olikin ymmärtää nimistön erikoislaatu osana kieltä ja kielenkäyttöä. Yksittäisiin nimiin ei niinkään paneuduttu.

Peruslähtökohdat ovat nykyään aivan samat. Uutta on se, että paikan- ja henkilönnimistön rinnalle tuodaan alusta asti muutkin nimet. Lisäksi tarkastellaan enemmän kaupunkiympäristön nimistöä ja nimien käyttöä.

Mitä sinä haluaisit oppia nimistön peruskurssilla?

 


Palaa otsikoihin | 5 puheenvuoroa

12.1.2012 15.42
A. Leino
Varsinainen kysymys tulee minulle pahasti myöhässä. :) Jos nyt kumminkin katselen taapäin, niin ehkäpä olisin jo nimistön peruskurssilla halunnut oppia vähän enemmän siitä, mikä lopultakin on erisnimen asema kielessä. Proprisuus on pohjimmiltaan paljolti kielen käytön ilmiö, jossa olennaista on sanan käyttäminen viittaamaan suoraan tarkoitteeseensa kulkematta sanakirjamerkityksen kautta. "Äiti" on usein erisnimi.

Toinen jännä kysymys on joidenkin nimityyppien produktiivisuus, jossa usein myös näkyy se, miten sanakirjamerkitystäkään ei sovi kokonaan unohtaa. Tarpeen mukaan voidaan muodostaa jopa kertakäyttöisiä erisnimiä. Niinpä esimerkiksi viime kesältä on jäänyt mieleen tapaus, jossa tuttavaperheen kanssa retkellä ollessamme lapset kiipesivät takaisin palatessa samalle pikku kalliolle, josta menomatkalla olivat jo pitkään poimineet metsämansikoita: "Siellä ne on taas Mansikkakalliolla". Tämmöinen semanttinen läpinäkyvyys on suomalaisille erisnimille vielä aika tyypillistä, ja sen saanee kohtuullisen näppärästi sidottua myös yhdyssanojen käyttäytymiseen ja kurssin sanastopuoleen.

Kivaa olisi vielä saada nivottua nimistöasiat johonkin opiskelijoiden jo tuntemaan teoriakehikkoon. Tätä varten kannattanee katsoa, mitä perusopinnoissa nykyisin opetetaan; ainakin kurssi "Merkitys ja konteksti" kuulostaa hyödylliseltä.

Haasteita tietysti riittää, eihän tätä merkityksen ja tarkoitteen sillisalaattia ja erisnimisyyden asemaa siinä tunneta niin kattavan hyvin, että alan tutkijatkaan olisivat joka kohdassa samaa mieltä. Mutta niinpä yliopisto-opetuksen yksi perustehtävä on saada opiskelijat ajattelemaan itse, ei vain oppimaan muiden ajatuksia.
13.1.2012 0.03
Nimekäs
Miksi mitään?
Ihan ensimmäiseksi tulee mieleen, miksi pitäisi olla jollakin nimistön peruskurssilla. Jos kurssilla on jokin idea & tarkoitus, niin kai se sitten on olennaista eikä se, että sille keksitään jotain sisältöä.

Jonkun mielestä voi olla jännää oppia jotain nimistä. Tai opettaa. Tai esitelmöidä.

Mutta miksi Matti Meikäläisen pitäisi osallistua jollekin nimistön peruskurssille?

Jos tässä tarkoitetaankin nimien sepittäjiä ja mitä heille opetetaan, niin ensimmäiseksi kai tarvittaisiin Common sense 101 eli Terveen järjen peruskurssi. Ettei tule sellaista nimistöä jolla hienosti koulutetut nimistötieteilijät ovat sotkeneet asioita, kun on vierekkäin Mämmikuja, Mämmikatu, Mämmilänkuja, Mämmiraitti, Mämmiväylä ja Mämmiläntie. Suunnilleen sellaisen nimeämisen takia taas kerran tänään kiikutin kirjeen ihan eri taloon, koska olen niin ääliömäisen kiltti, etten viitsi heittää roskiin.
13.1.2012 14.29
L
Yliopistossa voi siis oppia, että nimen tärkein tehtävä on yksilöidä kohteensa ja että nimellä on muitakin tehtäviä.

Siitäkö syystä siis kutsun Ikean liittymää Lihapullaliittymäksi ja vastarannan karikoita Lokkikiviksi, että menen Ikeaan syömään aina juuri lihapullia ja karikoilla on paljon nimenomaan lokkeja?

Ajatella.

15.1.2012 13.35
Niina
Olisipa meillä Turussakin ollut nimistön peruskurssi!

Juuri noita mainitsemiasi asioita olisin sillä halunnut oppia, ja lisäksi ehkä myös kuulla siitä, minkälaista tutkimusta nimistöntutkimuksen alalla juuri tällä hetkellä tehdään (myös kansainvälisesti).
19.1.2012 14.50
Terhi Ainiala
Kiitos kommenteista! Tuota A. Leinon mainitsemaa kysymystä erisnimen asemasta kielessä yritinkin pohdiskella. Ja saada opiskelijat itse pohtimaan. Samoin tuo nimen merkitys ja sen monenlaiset merkitykset tulivat esiin.