Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Terhi Ainiala. Kuva: Kotuksen arkisto.

Terhi Ainiala tutkii ja tarkkailee nimiä ja niiden käyttöä. Hän asuu
Helsingissä ja toimii suomen kielen yliopistonlehtorina Helsingin
yliopistossa. Aiemmin hän on työskennellyt Kotuksessa.

rss Terhi Ainiala

8.9.2010 13.23

Paikannimet tarinoivat

Tarinoita voi kuunnella Laiturilla ja verkossa.
Paikannimet kertovat tarinoita.
               
Välitalontie. Helsinki, joskus ehkä Hesa ja harvoin Stadi. Lummenne, Nivunniemi ja Kuhmoinen.
 
Nämä nimet kertovat tarinoitaan minulle, minun tarinoitani. Asun Välitalontiellä Helsingissä. Kotikaupunkini Helsinki on minulle, maalta muuttaneelle, useimmiten Helsinki ja toisinaan Hesa. Paljasjalkaisten Stadi ei omaan suuhuni oikein sovi. Kesämökkini on Kuhmoisissa, Lummenteen rannalla Nivunniemessä. Nämä nimet kuljettavat minut mukanaan: voin melkein pulahtaa Lummenne-järven samettiseen veteen ja istua illanhämyssä laiturin nokassa.
 
Nimet kertovat siis monia henkilökohtaisia tarinoita. Nimet osaavat kuitenkin kertoa isompia ja ihmeellisempiäkin tarinoita, meille kaikille yhteisiä. Nimet paljastavat niitä tarkkailevalle ja tutkivalle sen, mistä ne oikein tulevat ja miten niitä käytetään ja suunnitellaan.
 
Näihin kysymyksiin etsitään vastauksia Paikannimen tarina -näyttelyssä. Näyttely avattiin eilen 7.9. Laiturilla Helsingissä. Lisäksi näyttelyyn voi tutustua verkossa: www.kotus.fi/paikannimentarina
 
Suomen- ja ruotsinkieliset nimet saavat luonnollisesti eniten huomiota, mutta myös saamenkielisiä ja viittomakielisiä nimiä esitellään. Teemoja on kolme: perinnäinen paikannimistö, suunniteltu nimistö ja slanginimistö.
 
Maaseudun nimet ovat pääosin perinnäistä nimistöä, asukkaiden suussa syntynyttä, paikoin ikivanhaa. Esimerkiksi kesämökkijärveni nimi Lummenne on vuosisatoja vanha ja saamelaista alkuperää, perua niiltä ajoilta, jolloin saamelaisia vielä oleili maamme keskiosissakin. Ja vaikka Lummenne ja Päijänne ja monet muut ovat meille nykysuomalaisille hämäriä, ovat nämäkin nimet syntyessään olleet selviä ja ymmärrettäviä, paikkaa jollakin tavoin luonnehtivia. Ne ovat syntyneet niistä sanoista, joita kielessä on nimen antoaikana käytetty.
 
Kaupungeissa kaupunginosien, katujen, torien ja puistojen nimet ovat sitä vastoin suunniteltuja nimiä, asiantuntijoiden varta vasten näille paikoille antamia. Tosin niidenkin taustalla voi olla vanhoja paikannimiä. Esimerkiksi kotikatuni nimi Välitalontie tulee vanhasta talonnimestä Mellangård. Välitalontie voi toisinaan olla tuttavallisesti Välis. Virallinen nimi on silloin saanut rinnalleen slanginimen.
 
Kadunnimistä pääsee myös sanomaan harkitun sanansa. Mikä on hauska helsinkiläinen nimi ja mikä taas tylsä? Ja sopivatko muistonimet kaduille ja kuka muistonimen oikein ansaitsee? Kerro kartalla -palvelu (http://kerrokartalla.hel.fi) odottaa mielipiteitäsi kadunnimistä ja muistakin paikannimistä.
 
Tutustutaan siis paikannimien maailmaan. Annetaan nimien kertoa tarinoitaan. Kuunnellaan, mitä ne paljastavat. Sitten katsellaan ehkä maailmaakin uusin, avartunein silmin.

Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa | Keskustele

Ei kommentteja